Helsingissä 30. maaliskuuta 1917 suoritettu kahden merisotilaan hautaus on yksi Suomen historian suurimmista mielenilmauksista. Kulkueeseen osallistui Helsingissä lehtitietojen mukaan jopa satatuhatta ihmistä.
Hautajaispäivä oli kansallinen ja ylikansallinen surujuhla. Liput oli laskettu puolitankoon ja työpaikoilla oli vapaapäivä. Työmies tiivisti päivän merkityksen 31.7.1917:
”Eilinen päivä Helsingissä muodostui muistista häviämättömäksi suuremmoiseksi juhla- ja surutilaisuudeksi, jolloin täällä vietettiin Venäjällä Suomessa Venäjän vallankumouksen kaatuneitten vapaustaistelijain, vallankumouksen uhrien muistoa.”
Työväenliikkeelle hautajaiset tarjosivat mahdollisuuden näyttävään joukkovoiman esittämiseen. Työväen tunnuksia oli saatu käyttää edellisen kerran vappuna 1914:
”Klo 10 alkoi Hakaniemen torilla ja lähikaduilla olla runsaasti työläisiä ja ammattiosastojen lippuja. Kukin ammattiosasto ja yhdistyksen jäs. asettautui oman lippunsa jälkeen 4-henkiseen riviin. Ennen pitkää tuli kuitenkin tori ja lähikadut liian ahtaaksi. Täytyi siirtää ensimäisiä joukkoja Säästöpankinrantaan lähtövalmiiksi.
Kulkueen piti lähteä klo 11,40, mutta tulikin sotilaitten taholta määräys klo puoli 12, että nyt heti on lähdettämä jos aijotaan ennättää sotaväen kanssa samaan kulkueeseen, puoli 12 lähti kulkue liikkeelle. Ensimmäisenä oli työväen suuri punainen mielenosotuslippu suruharsossa. Sitä kantoi lipun vanha ja uskollinen kantaja Isaksson vanhus. Lipun jälessä oli Työväenyhdistyksen soittokunta ia sitte seurasi eri ammattiosastot ja yhdistykset lippuineen, Liput olivat suruharsossa.”
Hautaus Tähtitorninmäellä
Työmiehen mukaan kulkueeseen osallistui myös 3 000–4 000 venäläistä työläistä tulipunaisine lippuineen. Kulkue liittyi Senaatintorilta lähteneiden venäläissotilaiden jatkoksi. Saaton kärjessä kannettiin kahta arkkua kohti Tähtitorninmäkeä, jonne oli vainajille oli kaivettu haudat.
Vallankumoussankarien hautajaisissa olivat Helsingissä pääosassa venäläiset sotilaat. Tapahtuma oli paitsi muistojuhla myös tuenilmaus väliaikaiselle hallitukselle. Haudalla puhui ensimmäisenä Itämeren laivaston komentajaksi nimitetty vara-amiraali Maksimov. Helsingin järjestäytyneen työväen puolesta puhui toimittaja Kullervo Manner. Hautaa umpeen luotaessa kaikui useaan otteeseen Marseljeesi. Saattoväki yhtyi myös monta kertaa toistettuun hurraa-huutoon vapaudelle.
Helsingissä ja ympäri Suomea maaliskuun lopussa 1917 järjestetyt vallankumoussankarien muistojuhlat olivat osa maaliskuun vallankumouksen nostattamaa liikehdintää. Kumouspäivät tempasivat mukaansa eri kansankerrokset, mutta erityisen voimakkaasti ne vaikuttivat työväestöön.
