Keväällä 1917 koettiin vapauden huumaa. Arki näyttäytyi kuitenkin yhä ahdistavampana, kun elintarvikepula syveni. Harmauden keskellä ihmiset elivät mahdollisimman tavallista elämää.
Senaattori Väinö Tanner oli ilmoittanut eduskunnassa 20. huhtikuuta, että ”orgariseerattava nälkää”. Nälän järjestely oli jo meneillään. Jonkin aikaa valmisteltu leivän ja viljatuotteiden säännöstely alkoi Helsingissä 23. huhtikuuta 1917. Etenkin ruumiillista työtä tekevät pitivät korttiannoksia liian pieninä.
Aikalaiset kokivat elintarviketilanteen heikkenemisen – ja näkivät, että tulevaisuus voi olla vielä huonompi. Kotimaisen tuotannon lisääminen oli vaikeaa, mutta eri keinoja pohdittiin. Helsingin kaupungin muonitustoimikunta päättää luovuttaa kaupungin maista viljelyspalstoja erityisesti perunan viljelyyn. Jo seuraavana päivänä viljelypalstan ilmoittaa haluavansa tuhat kaupunkilaista. Valtionrautatiet kehotti henkilökuntaansa ottamaan käyttöön asema-alueilla kaikki viljelyskelpoiset alueet.
Lapsille valmisteltiin kesätoimintaa, ja kaupungit hakivat opettajia uimakouluihinsa. Varattomille lapsille kesäsiirtolatoimintaa järjestäneet yhdistykset palkkasivat ohjaajia. Suojelukasvatustarkastaja J. H. Tunkelo haki kahta ”naiskasvitarhuria”, jotka kykenevät neuvontaan työläisnaisten kasvimaapalstoilla ja ohjaamaan alaikäisiä palstoilla.
Työelämässä nähtiin pieniä merkkejä sukupuoliroolien muutoksesta. Helsingin raitiotieyhtiö palkkasi 15 naista raitiovaunujen rahastajiksi. Järjestyksenvalvojiksi otettiin Helsingissä 25 naista, joiden tarkoituksena oli pitää huolta lapsista ja prostituoiduista. ”Naispoliisit” saivat osakseen pilkkaa, mutta he tarttuivat työhönsä siitä huolimatta reippain ottein.
Työttömyys alkoi lisääntyä, mutta työpaikkailmoituksia oli lehdissä vielä paljon. Työvoimaa haettiin edelleen myös Venäjälle muun muassa kaivostyöhön Kaukasiaan. Suomessa tehtyihin linnoitustöihin palkattiin vielä väkeä.
Ihmisen ikävä toisen luo
Puolet suomalaisista oli alle 25-vuotiaita 1917. Kirjeenvaihtoilmoituksia oli Työmiehessä paljon. Nuoret naiset ja miehet hakivat kirjeystävää. Pienessä osassa ilmoituksia ystävää etsi venäläinen sotilas.
Tanssikurssien ilmoituksia ilmestyi säännöllisesti. Huveja oli tarjolla runsaasti. Suuren osan niistä järjestivät eri järjestöt ja ammattiosastot, jotka rahoittivat tuotolla toimintaansa.
Mielitietyn kanssa saattoi käydä elävissä kuvissa. Yksi huhtikuun 1917 suosituimmista elokuva oli Rasputinin elämästä ja Venäjän hovista kertonut filmi. Sen kävivät katsomassa ensimmäisenä esityspäivänä tuhannet helsinkiläiset. Uteliaiden jonot ulottuivat elokuvateatterien edustalla kadulle saakka.
Rasputinista ilmestyi kirjoja ja hänestä tehtiin myös kupletteja. Oman tulkintansa julkaisi lauluvihkossaan muun muassa kuplettimestari J. Alfred Tanner. Maaliskuun vallankumous kasvattikin huomattavasti arkkiveisujen ja kuplettien kysyntää. Markkinoita kasvatti osaltaan se, että äänilevyjen tuotanto oli keskeytynyt maailmansodan vuoksi.
Ekbergin kahvila muutti Helsingissä Aleksanterinkadulta Bulevardille taloon, jossa se toimii edelleen. Elintarvikepulasta kertoi se, että Helsingin parhaat ravintolat ilmoittivat luopuvansa ”määrähintaisen voileipäpöydän, aamiaisen, päivällisen ja illallisen tarjoilusta” ja siirtyvänsä yksinomaan À la carte -annoksiin.
Vilkas kulttuurikevät
Kirjoja ilmestyi kevätpuolella 1917 paljon. F. E. Sillanpään kirjailijaura jatkui novellikokoelmalla Ihmislapsia elämän saatossa, joka ilmestyi keväällä 1917. Volter Kilpi toi aineksia keskusteluun teoksella Kansallista itsetutkistelua – suomalaisia kulttuuri-ääriviivoja.
Suomalainen ooppera esitti huhtikuussa Rigolettoa Kansallisteatterissa. Aiemmin keväällä oli kuultu Heikki Klemetin johtaman Suomen Laulun esittäma Hector Berliozin ”draamallinen legenda” Faust. Teos esitettiin ”alennetuin hinnoin” myös Helsingin Työväentalolla.
Professori V. Safonov johti Pjotr Tšaikovskin ja Ilja Skrjabinin teoksia Helsingissä huhtikuussa. Pitkään odotettu vierailu oli Evert Katilan mukaan menestys.
Strindbergin taidesalongissa oli esillä Venny Soldan-Brofeltdin, Nadine Woitinskajan, I. Baudoin de Courtenayn ja Ohonna Georginzin töitä. Antti Favénilla oli myös näyttely Helsingissä.
Suomen taidetta oli nähtävillä Pietarissa järjestetyssä näyttelyssä, jonka avajaisiin osallistui muun muassa ulkoministeri Pavel Miljukov. Näyttely sai erittäin myönteisen vastaanoton.