Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit heinäkuun alussa 1916 sotatilasta huolimatta. Eduskunnasta tuli vaaleissa sosialistienemmistöinen. Tuloksen käytännön merkitystä oli vuonna 1916 vaikea hahmottaa, kun tiedossa ei ollut, milloin eduskunta saa kokoontua.
Vaalit pidettiin, vaikka eduskunnan toiminta oli keskeytyksissä maailmansodan vuoksi. Nikolai II ei kutsunut vuonna 1913 valittua eduskuntaa enää koolle sotatilan aikana. Ministerivaltiosihteeri Vladimir Markov arvioi keväällä 1916, ettei eduskunta kokoonnu sotatilan vallitessa. Tilanne muuttui maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen.
Vaalien suuri voittaja oli sosiaalidemokraattinen puolue, joka sai 13 lisäpaikkaa. Suomalainen puolue menetti viisi, Nuorsuomalainen puolue kuusi ja Ruotsalainen kansanpuolue neljä paikkaa. Maalaisliitto sai yhden lisäpaikan, samoin Kristillinen työväenliitto.
SDP sai äänistä 47,3 % (+4,3 %), Suomalainen puolue 17,5 % (-2,4 %), Nuorsuomalainen puolue 12,5 % (-1,6 %), Ruotsalainen kansanpuolue 11,8 % (-1,3 %), Maalaisliitto 9,0 % (+1,1 %), Kristillinen työväenliitto 1,8 % (+0,1 %), muut 0,1 % (-0,1 %). Porvarilliset puolueiden kokonaisäänimäärä oli 419 179 ja sosiaalidemokraattien 376 030.
SDP:n voitto perustui siihen, että puolue sai kannattajansa liikkeelle. Puolue sai 64 000 ääntä enemmän kuin vuoden 1913 vaaleissa. Vanhasuomalaisten, nuorsuomalaisten ja Ruotsalaisen kansanpuolueen äänimäärät laskivat hiukan. Maalaisliiton äänimäärä lisääntyi lähes 15 000 äänellä.
Äänioikeutettuja oli 1 442 091. Heistä oli naisia 52,3 prosenttia ja miehiä 47,7 prosenttia. äänestysprosentti oli 55,5. Vaaliaktiivisuus nousi jonkin verran vuodesta 1913, jolloin äänestämässä kävi vain 51,1 prosenttia äänioikeutetuista. Äänestysvilkkaus oli korkein Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä, Uudellamaalla ja Pohjois-Savossa. Miehistä kävi äänestämässä 60,1 ja naisista 51,4 prosenttia. Miehet olivat naisia aktiivisempia äänestäjiä 1980-luvulle saakka.[i]
SDP:llä aktiivisin kampanja
SDP:n vaalikampanja oli aktiivisin. Puolueen päätunnuksena oli iskulause ”Taisteluun työväki mustaa taantumusta vastaan!” Vaalityötä tuki työväenlehtien kasvanut levikki. Puolueen pää-äänenkannattajasta Työmies oli maan suurilevikkisin lehti. Työmiehen sivut täyttyivät vaalien alla ja vaalipäivinä kannattajakuntaan vetoavilla kirjoituksilla.
SDP sai lisäpaikkoja suurimmasta osasta vaalipiirejä. Puolue sai yli puolet edustajanpaikoista yhdeksässä vaalipiirissä, joita oli kaikkiaan 16. Sosiaalidemokraattien vahvoja kannatusalueita olivat Satakunta, Häme, Uusimaa, Keski-Suomi, Kymenlaakso, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Pohjanmaalla puolueen saama ääniosuus jäi pieneksi.
Vanha- ja nuorsuomalaisten tappiota eivät estäneet edes puolueiden lähes kaikissa vaalipiireissä solmimat vaaliliitot. Vanhasuomalaiset saivat enää 33 edustajaa ja puolueen paikkamäärä oli vuoteen 1916 mennessä laskenut lähes puoleen ensimmäisten eduskuntavaalien 59 edustajasta. Puolue menetti maaseudulla äänestäjiä sekä sosiaalidemokraateille että maalaisliitolle.
Ruotsalainen kansanpuolueen kärsimä neljän paikan tappio oli puolueelle ensimmäinen – vuosien 1907–1913 vaaleissa se oli saanut 24–26 kansanedustajaa. Maalaisliiton hienoinen nousu jatkui 1916. Puolueen vahvinta kannatusaluetta olivat Oulun läänin eteläinen ja pohjoinen vaalipiirit sekä Viipurin läänin itäinen vaalipiiri. Puolue sai näistä vaalipiireistä yhteensä 12 kansanedustajaa. Vuonna 1916 Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä tuli valituksi maalaisliiton listoilta muun muassa Juho Niukkanen.
Vuonna 1907 käyttöönotettu vaalipiirijakoon perustuva ja edelleen voimassaoleva suhteellinen vaalitapa hyödytti sosiaalidemokraatteja. Jos koko Suomi oli ollut yhtenä vaalipiirinä, niin paikat olisivat jakautuneet seuraavasti: SDP 95, vanhasuomalaiset 35, nuorsuomalaiset 25, RKP 23, maalaisliitto 18 ja Kristillinen työväenliitto 4.
Eduskuntaan valituista asui kaupungeissa 102 ja maaseudulla 98. Tämä ei vastannut väestön jakautumista, sillä suomalaisista 80 prosenttia asui 1916 maalla. Valituista edustajista vanhin oli syntynyt 1848 ja kaksi nuorinta 1891. Edustajista 47 oli maanomistajia, koko tilan vuokraajia tai palstatilallisia. Torppareita tai mäkitupalaisia oli viisi. Käsityöläisiä ja työmiehiä oli 31 sekä sanomalehtimiehiä ja kirjailijoita 27. Eduskuntaan kuului myös kymmenen aviovaimoa. Naisia oli vuonna 1916 valitussa eduskunnassa yhteensä 25. Luku oli
Miten sosiaalidemokraatit tulkitsivat enemmistöaseman 1916?
Otto Ville Kuusinen analysoi vaaleja perusteellisesti viisiosaisessa artikkelisarjassaan ”Vaalivoittomme johdosta” Työmies-lehdessä. Kuusinen pyrki hillitsemään vaalivoiton herättämiä odotuksia ja muistutti yhteiskunnallisen vallan olevan edelleen pääosin porvarillisten puolueiden kannattajilla.
”Todellisista taloudellisista oloista ja niihin perustuvista valtiollisista voimasuhteista riippuu aina sekin, mitä eduskuntatyöllä voidaan tuloksia saavuttaa. Eduskunnan enemmistönä, samoin kuin vähemmistönä, on sosialidemokratian pakko ottaa paljon huomioon vallitsevan talousjärjestelmän vaatimuksia, sillä monessa asiassa muu olisi käytännössä mahdotonta.”
Työväenliike oli Kuusisen mukaan joka tapauksessa saavuttanut merkittävän virstanpylvään. Hän arvioi, että enemmistönsä menettäneet porvaripuolueet pyrkivät vähentämään eduskunnan vaikutusvaltaa. Sosiaalidemokraattien tehtävänä oli pyrkiä muuttamaan yhteiskunnallisia oloja:[ii]
”Pääasiassa vain välillisesti voidaan koettaa vaikuttaa muutosta niin taloudellisiin oloihin kuin myös hallintoon ja oikeuslaitokseen. Vain vähitellen ja pala palalta voidaan uudistuksia saada edes päätetyksi saati sitten toteutetuksi.”
[i] Äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2015. www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/naisten-aanioikeus-110-vuotta/Documents/Liite%20tietopakettiin%20Naisten%20äänioikeus%20110%20vuotta.pdf
[ii] Ville, Vaalivoittomme johdosta, Työmies 16.7.1916, 20.7.1916, ja 23.7.1916.
Linkkejä:
