Suomen laillinen hallitus jatkoi vallankumouksen alettua toimintaansa Vaasassa. Sen sotilaallinen voima perustui aluksi suojeluskuntalaisiin.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud määräsi 26. tammikuuta kolme senaattoria lähtemään Helsingistä Vaasaan, jotta hallituksen toiminnan jatkuvuus olisi turvattu kapinatilanteessa. Vaasaan siirtyivät Helsingistä Heikki Renvall, Aleksander Frey ja E. Y. Pehkonen. Heihin liittyi Tampereelta paennut Juhani Arajärvi.
Suomen laillisella hallituksella oli käytössään vallankumouksen alkaessa suojeluskuntalaisista koostuvia joukkoja. Toimintavalmiimpia niistä olivat Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnat. Pohjanmaalla oli myös aloitettu järjestelmällinen joukkojen koulutus joulukuun lopussa 1917.
Eduskunnassa käyty keskustelu lujasta järjestysvallasta johti 12. tammikuuta 1918 senaatin valtuuksien kasvuun. Sotilaskomitean puheenjohtajaksi kuun puolivälissä valittu G. E. Mannerheim sai senaatilta tehtäväksi luoda maahan lujan järjestysvallan.
Vasemmiston vallankaappauksen uhan kasvaessa ja venäisten uhatessa suojeluskuntia sodalla, senaatti otti nämä omiksi joukoikseen. Tammikuun 26. päivän vastaisena yönä senaatti laati Suomen kansalle julistuksen, jossa se virallisesti julisti suojeluskunnat omiksi joukoikseen. Sisällisodan syttyessä suojeluskunnissa oli noin 40 000 miestä, joilla oli käytössään noin 9000 kivääriä.
Pohjanmaan venäläisvaruskuntien riisuminen aseista
Suomessa oli vuoden 1918 alussa yhä noin 70 000 venäläistä sotilasta. Heistä osa jäi sisällissodan alussa valkoisten hallitsemalle alueelle. Mannerheimin johtamat joukot ryhtyivät riisumaan venäläisiä varuskuntia aseista aluksi Pohjanmaalla. Ensimmäinen kohde oli Laihia, jossa suojeluskuntalaiset joutuivat tulitaisteluun pienen varuskunnan sotilaiden kanssa. Hyökkäys päättyi lopulta suojeluskuntalaisten voittoon.
Seuraavaksi alkoivat 28. tammikuuta klo 3.00 hyökkäykset Lapuan, Seinäjoen, Ylistaron, Ilmajoen ja Vaasan varuskuntiin. Yllätysoperaatio onnistui hyvin. Vain Ilmajoella tilanteen laukeaminen venyi seuraavaan päivään. Myös muiden Etelä- ja Keski-Pohjanmaan varuskuntien riisuminen aseista sujui ilman suuria taisteluita. Vain 14 suojeluskuntalaista kaatui.
Senaatin joukot olivat saaneet tukialueensa neljässä päivässä täysin hallintaansa. Ne saivat myös tarvitsemaansa asetäydennystä. Noin 5 500 sotilaan aseistariisumista helpotti se, että monet venäläisupseerit suhtautuivat myönteisesti valkoisiin. Osa Pohjanmaan venäläisestä päällystö toimi tiiviissä yhteistyössä suojeluskuntien kanssa.
Pohjanlahden meripuolustusta johtanut vara-amiraali Nikolai Podgurski auttoi Vaasan varuskunnan riisumisessa aseista. Vastapalvelukseksi Mannerheim järjesti venäläisupseereille palkanmaksun, asunnot ja muonituksen.
Onnistunut aseistariisunta kohotti suojeluskuntalaisjoukkojen mielialaa. Valkoisten puolelle jääneille punakaartilaisille se kertoi hallituksen joukkojen toimintakyvystä.
