Helsingin rautatieasemalla koettiin 29.3.1917 poikkeuksellinen päivä. Juna toi runsaan puolentoista tunnin sisällä Pietarista kaksi vuoden 1917 keskeistä toimijaa. P. E. Svinhufvud palasi Siperian-karkotuksestaan, ja Venäjän väliaikaisen hallituksen oikeusministeri Aleksander Kerenski tuli pikavierailulle Helsinkiin. Molemmat tulijat saivat haltioituneen vastaanoton.
Miehet olivat tavanneet toisensa Pietarissa kaksi päivää aikaisemmin. Kerenski oli ottanut Svinhufvudin sydämellisesti vastaan:
”Pietarissa kävi maanmiehemme m,m. oikeusministeri Kerenskin luona, joka syleillen tervehti häntä, lausuen samapa toivovansa, että niin hyvin asessori Svinhufvudia kuin koko Suomea vanhan hallitusvallan taholla kohdanneet vääryydet tulevat pian korjatuiksi, jääden vain ikäviksi muistoiksi. Tervehdykseen vastasi asessori Svinhufvud.”
Svinhufvud vaunuilla asemalta Kämpiin
Ensimmäisenä saapui Svinhufvud, noin puolikymmenen aikaan aamupäivällä. Hänessä ruumiillistui venäläistämistä kohtaan tunnettu vastentahtoisuus ja tehty vastarinta. Ylioppilailla – kansakunnan toivoilla – oli näyttävä asema tervetuloseremonioissa.
”Ylioppilaskunta ja Teknillisen Korkeakoulun ylioppilaat olivat miehissä laulukuntineen asemalla vastassa muodostaen kunniakujan viimeisiltä raiteilta torille asti, josta taajojen ihmisjoukkojen ympäröimä kuja jatkui aina Kämpin hotelliin saakka. Ylioppilaiden kujassa hulmusi Ylioppilaskunnan, Y.L:n, Akademiska Sångföreningin, kaikkien osakuntain sekä Teknillisen Korkeakoulun ylioppilasyhdistyksen Teknologföreningin liput.”
Puheiden ja laulutervehdysten jälkeen ylioppilaat vetivät Svinhufvudin hevosvaunuissa hotelli Kämpiin. Hänen luonaan kävi päivän mittaan runsaasti lähetystöjä esittämässä tervetulotoivotuksensa. Svinhufvudin kunniaksi järjestettiin kansalaispäivälliset seuraavana päivänä Pörssiravintolassa.
Porilaisten marssi kaikui Kerenskille kahdesti
Maaliskuun vallankumouksen suurhahmoihin kuulunut Kerenski oli varauksettoman ihailun kohteena myös Suomessa. Hänen tiedettiin arvostelleen duumassa rohkeasti keisarikunnan valtajärjestelmää. Kerenski oli myös käynyt Suomessa hoidattamassa terveyttään Grankullan kylpylässä. Asemalla hän otettiin kunnioittaen vastaan.
”Junan pysähtyessä soitti Helsingin torvisoittokunta kapellimestari L. Näreen johdolla »Porilaisten marssin», jonka sävelten vaiettua oikeusministeri piti innokkaan puheen vapaalle Suomelle. Puheeseen vastasi tuhatlukuinen väkijoukko eläköönhuudoilla. Soittokunnan soittaessa »Suomen laulua» lähti ministeri vaunusta asemasillalle, jonka päässä ylioppilaskunta, laulukunnat ja Teknill. Korkeakoulun ylioppilasyhdistys lippuineen ottivat hänet vastaan Y. L:n laulaessa »Porilaisten marssia». Vastattuaan ylioppilaiden tervehdykseen muutamin sanoin saatettiin ministeri tervehdyshuutojen kaikuessa aseman edustalla odottavaan, autoon, jossa hän kenraalikuvernöörin v. t. apulaisen ja eräiden sotilasedustajain kanssa ajoi kenraalikuvernöörin luo.
Kerenskillä oli Helsingissä tiivis ohjelma. Hän puhui myöhemmin päivällä Runebergin-patsaalla. Taitavana puhujana tunnettu oikeusministeri otti yleisönsä.
”Klo 2:n aikaan oli Runebergin patsaan luo kerääntynyt suuri väenpaljous sen johdosta, että huhu tiesi kertoa oikeusministeri Kerenskin sanottuun aikaan puhuvan patsaalla. Vähän jälkeen klo 2:n saapui hra Kerenski kenraalikuvernööri Stahovitshin ja hänen apulaisensa Korffin ynnä muutamien sotilashenkilöidenseurassa autolla kenraalikuvernöörin talosta patsaalle.
Hän laski punanauhaisen seppeleen lausuen venäjäksi tervehtävänsä Suomen kansallisrunoilijaa, jonka runoilu on takonut yhteen Suomen vapauden, sekä toi tervehdyksen vapaalle Suomelle.”
Työväentalolle tulvi väkeä kuulemaan Kerenskiä
Kerenski tapasi myös uuden senaatin jäseniä sekä sosiaalidemokraattisen puolueen johtoa. IltayhdeksäksiHelsingin työväentalolle järjestettyyn puhetilaisuuteen Kerenskiä kuulemaan pääsivät vain työväenyhdistyksen jäsenet. Kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet saliin. Osa väestä joutui jäämään pihalle.
Tilaisuuden aluksi toimittaja Kullervo Manner esitteli vieraat. Manner totesi, että harvinainen tapaaminen oli mahdollinen ainoastaan vallankumouksen ansiosta. Kerenski piti tunteisiin vedonneen puheen, jossa hän korosti Venäjän ja Suomen kansojen kulkevan yhteistä tietä.
Työväentalon parvekkeelta Kerenski puhui myös työväentalon pihalle kokoontuneille. Hän lausui punainen tulppaanikimppu kädessään, ettei ”annettua vapautta kukaan tule riistämään pois”. Soittokunta soitti samaan aikaan Marseljeesia. Tämän jälkeen Kerenski kiirehti iltajunalle. Matka alkoi Työmiehen mukaan riemusaatossa.
”Hätäisesti ehdittiin kiittää häntä käynnistään. Ja sitten kiireen kaupalla portaita alas. Portaissa kohtasi yllätys. Sinne oli kerääntynyt joukko merisotilaita. Kaappasivat Kerenskin vahvoille käsivarsilleen. Ei auttanut,, upseerien varoituspyyntö: ”Antakaa olla, hän on sairas”. Niinkuin höyhenen veivät matruusit Kerenskin odottavaan, automobiliinsa, millä hänet asemalle saattoivat kenraali kuvernööri, O. Tokoi ja Kustaa Rovio.”
Lähteet:
Uusi Suometar 28.3.1917 ja 30.3.1917, Työmies 31.3.1917