Vuonna 1917 korostui Suomen erityislaatuinen asema osana Venäjän imperiumia. Imperiumin rajamaalla oli raja myös Venäjän suuntaan.
Suomen asema Venäjän imperiumin rajamaana tuli esille uudella tavalla maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Pääosa Venäjän matkustaja-tavaraliikenteestä kulki edelleen Tornion kautta. Uutta oli se, että Venäjälle palasi tasaisena virtana venäläisiä maanpakolaisia.
Suomalaisia lähti Yhdysvalloista pakoon kutsuntoja, joissa oli vaarana joutua ensimmäiseen maailmansotaan. Palaajat olivat lähestulkoon kaikki sosialisteja, jotka eivät olleet tyytyväisiä Yhdysvaltojen hallituksen toimiin. Venäläisviranomaiset pyrkivät tarkastamaan myös suomalaisten taustoja, mikä herätti närkästystä.
Venäjän väliaikainen hallitus päätti sulkea valtakunnanrajat bolševikkien vallankaappausyrityksen jälkeen 26. heinäkuuta. Tämä merkitsi sitä, että lehtitietojen mukaan jopa 5 000 Ruotsista rajan yli pyrkinyttä joutui jäämään Haaparantaan. Luku ei todennäköisesti ollut näin suuri, mutta kyse oli kuitenkin vähintään parista tuhannesta henkilöstä.
Uuden Päivän (24.8.1917) mukaan kaikki Haaparannan yksityisasunnot olivat täynnä väkeä ja osa rajanylitystä odottavista joutui oleskelemaan kaupungin ulkopuolella. Elintarviketilanne oli myös Pohjois-Ruotsissa heikko, mikä osaltaan aiheutti levottomuutta Ruotsin puolella.
Tungos passintarkastuksessa oli rajan avaamisen jälkeen suuri. Ensimmäinen Torniosta etelään lähtenyt juna rajan avaamisen jälkeen pääsi liikkeelle seitsemän tuntia myöhässä.
Ruotsi kiristi matkustussäännöksiä elokuussa. Rajan avauduttua kaikilta yli 12-vuotiailta suomalaisilta vaadittiin passi. Aiemmin rajaseudun asukkaat olivat voineet ylittää rajan ilman passia.
Suomen ja Venäjän raja
Suomen ja Venäjän välillä oli tulliraja. Sen ansiosta Venäjä saattoi säännöstellä elintarviketoimituksia Suomeen, mikä vaikeutti elintarviketilannetta Suomessa. Suomesta Venäjä oli halukas hankkimaan voita, maitoa ja paperia niin paljon kuin niitä oli saatavissa.
Liikennettä Suomen ja Venäjän välillä oli käytännön syistä mahdoton lopettaa. Suomesta kulki edelleen elintarvikkeita Pietariin, postijunat liikennöivät ja sotaväkeä kuljetettiin junilla. Väliaikainen hallitus koetti kuitenkin kiristää matkustusasiakirjojen tarkastusta etenkin heinäkuun lopussa 1917. Uutena salaisena poliisina toimineen Kansanvapauden suojelusosaston tavoitteena oli saada kiinni kapinaan osallistuneita bolševikkeja.
Myös Pietarissa asuneiden tai oleskelleiden suomalaisten matkustusasiakirjojen tarkastus tehostui, mikä herätti närkästystä. Työmies kertoi 27.8.1918 ”passirettelöistä Venäjän rajalla”.
”Viime viikolla on joukko Pietarista lähteneitä matkustajia ollut pakoitettu palaamaan Valkeasaarelta takaisin Pietariin hankkimaan jonkunlaista piiriesikunnan palsta.
Niinpä oli perjantai-iltana 40:Itä matkustajalta tie noussut pystyyn ja oli heidän täytynyt lähteä noutamaan Pietärista passia. Nämä matkustajat, jotka suureksi osaksi olivat työmiehiä, joutuivat kärsimään suurta vahinkoa. kun täytyi vielä moneksi vuorokaudeksi jäädä Pietariin. Tällainen menettely on luonnollisesti herättänyt suurta suuttumusta.”
Toimet eivät riittäneet estämään bolševikkien pääsyä eri teitä yli Suomen rajan. V. I. Lenin onnistui ylittämään rajan piileskeltyään ensin Suomen puolella. Väärennetyillä passeilla liikkuminen oli yleistä. Nadežda Krupskaja kävi elokuussa Helsingissä tapaamassa Leniniä vanhaksi työläisnaiseksi naamioituneena. Rajan yli huhuttiin liikkuvan myös suomalaisten Pietarista ostamia aseita.
