Suomen itsenäistymiskehityksen vaiheista voidaan nostaa esiin viisi keskeistä päivämäärää. Säännöllinen valtiopäivätoiminta käynnistyi 15.9.1863 uudistusmielisen keisari-suuriruhtinas Aleksanteri II:n aloitteesta. Vuonna 1809 edellisen kerran kokoontuneet säädyt kutsuttiin vuodesta 1863 alkaen koolle 3–5 vuoden välein. Venäjän vuoden 1917 vallankumousten jälkeen eduskunta teki 15.11.1917 ratkaisevan päätöksen keisari-suuriruhtinaalle kuuluneen korkeimman vallan siirtämisestä itselleen. Päätös oli käytännössä itsenäisyysjulistus. 28.1.1918 Helsingissä muodostetun vallankumoushallituksen joukot aloittivat kapinan hallituksen joukkoja vastaan. Sisällissota päättyi huhti-toukokuussa hallituksen joukkojen voittoon. Monarkistien Saksan sotatappioon kaatuneet toiveet kuningaskunnasta saivat lopullisen sinetin kun 17.7.1919 Suomen hallitusmuodoksi vahvistettiin tasavalta. 19.9.1944 solmittu välirauhansopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä päätti sotatoimet maiden välillä, mutta velvoitti Suomen alueluovutuksiin ja sotakorvauksiin.

15.9.1863 Säännöllinen valtiopäivätoiminta käynnistyy. Säädyt kokoontuvat Ritarihuoneella ja keisari-suuriruhtinas Aleksanteri II lupaa kutsua säädyt uudestaan koolle kolmen vuoden kuluessa. Vuodesta 1863 alkaen valtiopäivät kokoontuivat säännöllisesti 3–5 vuoden välein.

15.11.1917 Eduskunta julistautuu Suomen korkeimman vallan haltijaksi. Täysistunnossa hyväksytään maalaisliiton esitys keisari-suuriruhtinaalle kuuluneen korkeimman vallan siirtämisestä Suomen eduskunnalle.

28.1.1918 Helsingissä muodostetaan punaisten vallankumoushallitus, kansanvaltuuskunta, puheenjohtajana Kullervo Manner. Kapinan kukistamiseksi käynnistyy sisällissota.

17.7.1919 Valtionhoitaja Mannerheim taipuu vahvistamaan Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon ja luopuu interventiosuunnitelmasta Pietariin.

19.9.1944 Suomen ja Neuvostoliiton välirauhansopimus. Suomi sitoutuu vetämään sotajoukkonsa vuoden 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan taakse, riisumaan aseista maahan jääneet saksalaisjoukot ja luovuttamaan heidät Neuvostoliitolle, antamaan etelä- ja lounaisrannikon lentokentät Neuvostoliiton ilmavoimien tukikohdiksi Itämeren sotatoimien ajaksi, katkaisemaan suhteet Saksan vasallivaltioihin, luovuttamaan Petsamon, vuokraamaan Porkkalan alueen laivastotukikohdan perustamista varten, luovuttamaan neuvosto- ja liittolaissotavangit, maksamaan 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset sekä sallimaan sopimuksen ehtojen täytäntöönpanosta huolehtivan valvontakomission muodostaminen.