Kronologia

Heinäkuu

1.7.

Venäjän armeija aloittaa hyökkäyksen. Väliaikaisen hallituksen sotaministerin mukaan ”Kerenskin hyökkäykseksi” nimetty sotatoimi epäonnistuu pääosin. Tämä heikentää entisestään väliaikaisen hallituksen asemaa.

Joukkokokous Helsingin Senaatintorilla päättää aloittaa suurlakon, joka ei kuitenkaan toteudu. Mielenosoitukseen osallistuu noin 50 000 ihmistä. Eri puolilla Suomea alkaa useita lakkoja.

Lontoossa merimiespappina toiminut Sigfrid Sirenius aloittaa työväestön parissa englantilaisen esikuvan mukaisen setlementtityön. Sirenius oli palannut Englannista Suomeen 1912, minkä jälkeen hän oli käynnistänyt yhteiskunnallisen keskustelun kirkon piirissä. Hän esitti muun muassa ajatuksen työväen keskuuteen perustettavista kristillisistä työkeskuksista. Kirkko myönsi sosiaalisten ongelmien olemassaolon, mutta työväenliikkeen esittämät kirkonvastaiset näkemykset herättivät papiston enemmistössä torjuntareaktion vasemmiston suuntaan. Sireniuksen ajatukset eivät saaneet paljoakaan tukea. Hänen aloittamansa toiminta pääsi kunnolla alkuun sisällissodan jälkeen.

2.7.

Saksalaiset vangitsivat Puolan kansallismielisten johtajan Josef Pilsudskin.

4.7.

Työläis- ja sotamiesneuvostojen yleisvenäläinen kongressi Pietarissa keskustelee ja päättää suhtautumisestaan Suomen itsemääräämisoikeuteen. Suomesta paikalla on SDP:n valtuuskunta, johon kuuluivat kansanedustaja K. H. Wiik, puoluesihteeri Matti Turkia, toimittaja Ali Aaltonen ja kansanedustaja Evert Huttunen. Suomalaissosialistit vaativat Suomen täyden itsemääräämisoikeuden tunnustamista, mutta saavat tukea vaatimuksilleen vain bolsevikeilta.

SDP:n valtuuskunta laatii kompromissiehdotuksen, jonka mukaan Suomi saisi täyden itsenäisyyden sitten kun vihollisuudet olisivat päättyneet. Kongressiedustaja Abramovitsh muotoilee sen pohjalta päätöslauselman, jossa tunnustetaan Suomen ja sen eduskunnan täysi itsemääräämisoikeus ulkopolitiikkaa ja sotilasasioita lukuun ottamatta. Suomen asian lopullinen ratkaisu siirretään Venäjän perustuslakia säätävälle kansalliskokoukselle. Suomalaisia kehotetaan tukemaan Venäjän demokratiaa “vallankumouksen voiton turvaamiseksi”.

5.7.

Työväen Urheilulehti alkaa ilmestyä säännöllisesti.

6.7.

Loimaalla pidetään 300 tilanomistajan kokous, jossa päätetään perustaa järjestyskunta työrauhan turvaamiseksi.

Viipurin sosiaalidemokraattinen kunnallistoimikunta ja ammattijärjestöjen edustajat päättävät perustaa oman järjestysmiehistön eli punakaartin.

6.7.-7.7.

välisenä yönä halla vahingoittaa viljaa eri puolilla maata. Perunan ja muiden juurikasvien varret mustuvat ja viljantähkät ovat kuurassa aamulla. Kuiva alkukesä oli jo ehtinyt hidastuttaa kasvua, joten halla on kohtalokas vuodentulolle. Perunan ja juurikkaiden sato arvioidaan suureksi osaksi menetetyksi ja viljasadosta voidaan odottaa ainoastaan tyydyttävää. Keväällä perunaa oli istutettu enemmän kuin koskaan aiemmin ja sadosta oli arvioitu tulevan kolmasosan edellisvuotta suurempi, mutta toive muuttui katonäkymäksi.

7.-8.7.

Joukko humalaisia miehiä riehuu venäläisen sotaväen kasarmialueella Tampereella. Sotilaat pidättävät miehet. Kun sotilaat ovat viemässä pidätettyjä poliisiasemalle, kerääntyy matkan varrelle noin 200 suomalaista, jotka vaativat pidätettyjen vapauttamista. Sotilaat ampuvat varoituslaukauksia ja kutsuvat lisäjoukkoja paikalle. Kukaan ei loukkaannu selkkauksessa, joka aiheuttaa levottomuutta tamperelaisissa. Tapaus johdosta maistraatti anoo sotaväen siirtämistä Tampereelta. Eri kaupungit ovat esittäneet vastaavia pyyntöjä kesäkuulta lähtien.

10.7.

Helsingin miliisilakko keskeytyy asiasta tehdyn välikysymyksen eduskuntakäsittelyn vuoksi.

10.-11.7.

Palkkaansa tyytymättömät veturimiehet aloittavat lakon 10. heinäkuuta Kouvolan ja Pietarin välisellä rataosuudella. Sotilasjunat kulkivat lakosta huolimatta. Lakko päättyi 11.7. klo 18.00, kun senaatti suostuu korottamaan veturimiesten palkkaa.

11.7.

Väliaikainen hallitus antaa käskyn neljä rykmenttiä käsittävän 5. Kubanin kasakkadivisioonan siirtämisestä Suomeen. Hallitus haluaa varmistaa, että sillä on Suomessa levottomuuksien varalta käytössä hyvä ja luotettava sotilasyksikkö.

13.7.

Huittisten maataloussekatyöväen ammattiosasto aloittaa lakon, jolla se yrittää vauhdittaa 8 tunnin työpäivään siirtymistä. Ammattiosasto määrää vaatimuksiaan tehostaakseen lakon koskemaan myös Lauttakylän osuusmeijeriä. Maidontoimitukset jatkuvat osaston asettamista lakkovahdeista huolimatta. Vaatimukset kärjistyvät 13.7. väkivaltaiseksi muuttuvaksi mielenosoitukseksi.  Lakkolaiset kokoontuvat Lauttakylän torille ja marssivat meijerille. Lakkolaisten ja meijerin suojelusvartion välillä puhkeaa kahakka, jossa seitsemän henkilöä saa vammoja, mutta kuolonuhreilta vältytään. Kiista ratkaistaan seuraavana päivänä neuvotteluissa, joihin osallistuvat kansanedustaja Oskari Leivo ja maaherra Mikko Collan. Työaika lyhenee kahdeksaan tuntiin.

Senaatti ja senaattori Allan Serlachius saavat luottamuslauseen Helsingin miliisilakkoa ja järjestysvallan järjestelyä käsittelevistä toimistaan. Helsingin miliisit menevät tämän vuoksi uudelleen lakkoon.

14.7.

Eduskunta hyväksyy lain kahdeksan tunnin työajasta kaupassa ja teollisuudessa ja uudet kunnallislait. Kunnallisesta äänioikeudesta tulee yleinen ja yhtäläinen, ja sen ikäraja lasketaan 20 vuoteen.

Klo 17.00 Viipurissa työväenjärjestöt järjestävät lakien hyväksymistä kiirehtivän suurmielenosoituksen.

Klo 19.00 Eduskunta aloittaa Heimolan talossa täysistuntonsa, jossa se käsittelee uusia kunnallislakeja ja kahdeksan tunnin työaikalakia. Samaan aikaan alkaa Helsingin Senaatintorilla suurimielenosoitus, jonka tarkoitus on painostaa eduskuntaa hyväksymään lait. Eduskunta keskustelee laajasti kunnallislaista ja päättää jatkaa niiden käsittelyä klo 22.00 pidettävässä istunnossa.

Klo 21.00 (noin) Eduskunta hyväksyy työaikalain yksimielisesti. Tieto saavuttaa nopeasti Senaatintorin, jolla kaikuvat eläköön-huudot.

Klo 22.00 eduskunta kokoontuu täysistuntoon, jossa ovat kolmannessa käsittelyssä ehdotukset maalaiskuntain kunnallislaiksi, kaupunkien kunnallislaiksi, laiksi kansanäänestyksestä ja kunnalliseksi vaalilaiksi. Eduskunta hylkää aluksi äänin 169–24 ehdotuksen lakien lepäämään jättämisestä yli seuraavien eduskuntavaalien. Lait hyväksytään yksimielisesti.

Klo 23.00 Senaatintorille ja sen ympäristöön kokoontuneet mielenosoittajat saavat tiedon kunnallislakien hyväksymisestä. Juhlatunnelma kohoaa entistä korkeammalle.

15.7.

Otto Ville Kuusinen ehdottaa SDP:n eduskuntaryhmän kokouksessa vallankumouksellisen hallituksen perustamista, ellei valtalaki mene läpi eduskunnassa.

16.7.

Uutinen rintaman romahtamisesta Galitsiassa tavoittaa Pietarin. Pääkaupungin ilmapiiri on ennestään kireä. Väliaikaiseen hallitukseen tyytymättömät kansanjoukot lähtivät radikaalin työväestön ja matruusien yllyttämänä kaduille sekä aloittavat kapinan. Bolševikit menettävät tilanteen hallinnan ja puolueen on annettava tukensa kapinalle säilyttääkseen uskottavuutensa.

18.7.

Väliaikainen hallitus kukistaa kapinan armeijan tuella. Bolsevikkipuolueen päämaja suljetaan, V. I. Lenin leimataan maanpetturiksi. Johtavat bolsevikit joutuvat jatkamaan toimintaansa salassa. Lenin piileskelee Suomen rajan läheisyydessä ja pakenee Suomen puolelle elokuun alussa. Bolševikkeihin liittynyt Lev Trotski ja Anatoli Lunatšarski vangitaan jälkiselvittelyissä.

18/19.7.

Eduskunta hyväksyy valtalain äänin 136–55 vastaan. Valtalakia kannattivat sosialistit, porvarilliset itsenäisyysmiehet ja osa maalaisliittolaisista. Lakiehdotuksen käsittelyn aikana Pietarista kantautuu tietoja levottomuuksista, joiden perusteella väliaikaisen hallituksen näyttää olevan kukistumassa. Uutiset vaikuttavat ehdotuksen käsittelyyn. Eduskunta päättää, että valtalakia ei lähetetä Pietariin vahvistettavaksi. Venäjälle päätetään kuitenkin lähettää adressi, jossa pyydetään Suomen oikeuksien tunnustamista.

Valtalain hyväksymisen johdosta kolme Ruotsalaisen kansanpuolueen edustajaa jättää eronpyynnön, koska valtalaki on heidän mielestään valtiosäännön vastainen. Yksi eronpyyntönsä jättäneistä on tunnettu perustuslaillinen Ernst Estlander.

19.7.

Eripurainen Oskari Tokoin senaatti jättää eronpyynnön. Valtalain käsittely on entisestään heikentänyt senaatin toimintaedellytyksiä. Eduskunta esittää toiveen senaatin toiminnan jatkamisesta.

21.7.

Pietarin työläisten kapinan kukistumisen johdosta Venäjän väliaikaisen hallituksen kokoonpano muuttuu. Oikeus- ja sotaministeri Aleksander Kerenskillä oli merkittävä osa kapinan tukahduttamisessa, ja hänestä tulee pääministeri.

25.7.

Eduskunta lähettää Venäjän väliaikaiselle hallitukselle äänin 84–10 hyväksytyn adressin, jossa selitetään valtalain tarkoittavan ainoastaan Suomen sisäisen vapauden lujittamista eikä se merkinnyt Suomen riippumattomuuden julistamista.

Heinäkuun lopulla senaattori Serlachius ja prokuraattori P. E. Svinhufvud matkustavat Suodenniemelle selvittelemään aseellisiin yhteenottoihin johtanutta lakkoa – vierailun jälkeen puhkeaa uusia levottomuuksia.

26.7.

Venäjän väliaikainen hallitus päättää sulkea valtakunnanrajan 15.8. asti.

27.7.

Lakkautetun Suomen sotaväen Suomen kaartin viimeinen komentaja eversti Nikolai Mexmontan luovuttaa aktivistien sotilaskomitealle laatimansa liikekannallepanosuunnitelman. Hän ilmoittaa samalla olevansa toimimaan tulevan kansannousun ylipäällikkönä. Mexmontanin suunnitelma tulee yllätyksenä muille aktivisteille.

27.7.

Oskari Tokoi tekee lakkoilevien Helsingin miliisien kanssa sopimuksen, jossa suostutaan lähes kaikkiin lakkolaisten vaatimuksiin. Tokoi toimii eduskunnan antamien valtuuksien turvin. Sosialistienemmistöinen eduskunta päättää maksaa sopimuksen aiheuttamat ylimääräiset kulut.

28.7.

Venäjällä alkavat neuvottelut väliaikaisen hallituksen uudelleenmuodostamisesta. Kerenski saa tehtävään laajat valtuudet. Hän ilmoittaa olevan mahdollista muodostaa hallitus, jossa sosialistit olisivat mukana vähemmistönä. Myös kadetit ovat valmiita osallistumaan hallitukseen tietyin ehdoin, joista tärkeimmät ovat läheisempi yhteistyö ympärysvaltojen kanssa sekä taistelu vastavallankumouksellisia vastaan. Hallitusneuvottelut keskeytyvät kolmeksi päiväksi, kun Kerenski lähtee matkalle.

28.7.

Venäläisiä sotilaita tunkeutuu senaatin kirjapainoon Helsingissä. Joukko ryhtyy painamaan lakkautettua, vallankumouksellista Volna-lehteä. Väliaikaista hallitusta kannattavat viranomaiset kuitenkin valtaavat painon takaisin ja sinetöivät ovet. Paino pysyy suljettuna useita päiviä. Vasta 1.8. suoritetun tarkastuksen toiminta jatkuu. Suomen Virallinen Lehti ei ilmesty kirjapainon ollessa suljettuna.

31.7.

Hallitusneuvottelut jatkuvat Pietarissa. Kokoomushallituksen muodostaminen kuitenkin epäonnistuu, sillä hallitus ei suostu muuttamaan ohjelmaansa kadettien vaatimaan suuntaan. Kerenski haluaa erota, mutta tähän ei kuitenkaan suostuta. Hän lähtee Pietarista ja palaa vasta 4. elokuuta. Tuolloin Kerenski ottaa vastaan ministerien erohakemukset ja saa täydet valtuudet muodostaa uuden hallituksen.

Venäjän väliaikainen hallitus käsittelee eduskunnan Pietariin vahvistettavaksi lähettämää valtalakia, jonka toteuttamisen se katsoo olevan mahdotonta ilman perustuslakia säätävän kokouksen päätöstä. Hallitus tulkitsee lisäksi Suomen eduskunnan päätöksen loukkaavat voimassa olevaa hallitusmuotoa.

Väliaikainen hallitus julkaisee manifestin, jossa määrätään Suomen eduskunta hajotettavaksi ja uudet vaalit järjestettäviksi lokakuun alussa. Uuden eduskunnan on kokoonnuttava viimeistään 1. marraskuuta. Hajottamismanifestin valmistelusta vastasivat kenraalikuvernööri Stahovitš sekä ministerivaltiosihteeri Carl Enckell. Manifesti palvelee väliaikaista hallitusta tukevien poliittisten ryhmien tavoitteita. Myös Suomen porvaristosta monet kannattavat manifestia, sillä uudet vaalit antavat mahdollisuuden päästä eroon eduskunnan sosialistienemmistöstä.

Heinäkuun lopulla senaattori Serlachius ja prokuraattori P. E. Svinhufvud matkustavat Suodenniemelle selvittelemään aseellisiin yhteenottoihin johtanutta lakkoa – vierailun jälkeen puhkeaa uusia levottomuuksia.

Elokuun keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemessä  18,5 C° ja Sodankylässä 14,6 C°.

Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.