3.4.
Venäjän väliaikainen hallitus nimittää P. E. Svinhufvudin prokuraattoriksi.
4.4.
Kesällä 1916 valittu eduskunta kokoontuu vuoden 1917 ensimmäisille valtiopäiville. Sosialidemokraateilla on eduskunnassa enemmistö 103 paikalla. Valtiopäivät avaa väliaikaisen hallituksen valtuutuksella kenraalikuvernööriksi M. S. Stahovitš.
5.4.
Vuonna 1916 valitun eduskunnan ensimmäisessä täysistunnossa viriää kiista puhemiehen valinnasta. Porvarilliset puolueet eivät halua puhemieheksi sosiaalidemokraattien Kullervo Manneria, josta tulee puhemies 104 äänellä. Ensimmäiseksi varapuhemieheksi valitaan Suomalaisen puolueen Lauri Ingman ja toiseksi varapuhemieheksi sosiaalidemokraattien Väinö Jokinen.
P. E. Svinhufvud aloittaa prokuraattorin työssä. Senaatti asettaa toimikunnan selvittämään kysymystä järjestysvallasta, sillä lisääntyneet levottomuudet ja mielivalta herättävät huolta kansalaisten keskuudessa.
6.4.
Yhdysvallat julistaa sodan Saksalle ja liittyy sotaan ympärysvaltojen puolelle.
7.4.
Senaatin esitys ylimmän vallan käytöstä Suomessa valmistuu – hallitsijan valta olisi siirtynyt Suomen senaatille, mutta Venäjän väliaikainen hallitus ei esitystä hyväksy.
Suomussalmen kirkossa pidetty 2 000 hengen kansalaiskokous hyväksyy päätöslauselman, jonka mukaan Suomen on julistauduttava itsenäiseksi ja Viena on liitettävä Suomeen. Kokouksen puheenjohtajana toimii sosiaalidemokraatti Janne Myyryläinen, joka sittemmin käytti nimeä Juuso Matero. Läskikapinan johtajana 1922 hän esiintyi nimellä Jahvetti Moilanen. Päätöksen toimittivat senaattiin ja eduskuntaan jääkärivärvärinä tunnettu Juho Heikkinen (Hallan Ukko) ja Suomussalmen kirkkoherra Filip Nordlund.
8.4.
Venäjän väliaikainen hallitus nimittää uudeksi ministerivaltiosihteeriksi Carl Enckellin.
9.4.
Suomen Naisten Voimisteluliitto lakkautetaan ja tilalle perustetaan Suomen Naisten Liikuntokasvatusliitto, joka koostuu erillisistä suomen- ja ruotsinkielisistä osastoista – johtajiksi nousevat Anni Collan ja Elli Björkstén.
Vladimir Iljitš Lenin ja lukuisa joukko muita vallankumouksellisia lähtee matkalle Zürichistä Sveitsistä Saksan, Ruotsin ja Suomen kautta Pietariin. Saksan halki seurue matkustaa sinetöidyssä vaunussa. Saksa avustaa Leninin paluuta, koska sen sodanjohto arvioi Leninin paluun voivan heikentää Venäjää.
10.4.
Eduskunnassa esitetään Ruotsissa oleskelleen kansanedustaja Jonas Castrénin vetoomuskirje, jossa hän vaatii toimia passin saamiseksi Suomeen – kenraalikuvernööriltä oli tullut maaliskuussa kielteinen päätös.
11.4.
Levottomuuden lisäännyttyä hallitus antaa Suomen kansalle julistuksen, jossa se vakavasti kehottaa järjestyksen ylläpitämiseen.
Helsingissä perustetaan Edistysmielisten klubi, johon liittyy pääasiassa nuoremman polven vanha- ja nuorsuomalaisia poliitikkoja. Klubi ilmoittaa tavoitteekseen edistysmielisten kansalaisten keräämisen yhteen uuteen porvarilliseen puolueeseen.
12.4.
Venäjän väliaikainen hallitus vahvistaa Liivinmaan kuvernementin pohjoisosan – Tarton, Võrun, Pärnun ja Saarenmaan maakunnat – ja Vironmaa liittämisen yhdeksi kokonaisuudeksi.
13.4.
Prokuraattori P. E. Svinhufvud lähettää kenraalikuvernöörille kirjeen koskien kansanedustaja Jonas Castrénia, jolta oli evätty passi Suomeen.
14.4.
Kristillisen työväenliiton kansanedustaja Matti Helenius-Seppälä tekee välikysymyksen, jolla 1907 ja uudelleen 1909 hyväksytyn kieltolain saamista voimaan. Alkoholin myyntiä ja anniskelua on rajoitettu sodan aikana paikallisin päätöksin, mutta täyskieltoja ei ole säädetty suurimmissa kaupungeissa.
15.4.
V. I. Leniniä ja hänen seuruettaan kuljettava juna saapuu Venäjän valtakunnan rajalle Torniossa. Pietariin Lenin saapuu seuraavana päivänä.
Kauniaisten kylpylässä lepäävä väliaikaisen hallituksen oikeusministeri Aleksander Kerenski tapaa suomalaisia aktivisteja.
Nuorsuomalaiset hyväksyvät puoluekokouksessaan ohjelman, jossa asetetaan tavoitteeksi Suomen mahdollisimman laaja valtiollinen itsenäisyys.
17.4.
Helsingissä järjestetään suuri vallankumousjuhla. Siihen osallistuvat venäläiset työläiset ja sotilaat käyvät tervehtimässä eduskuntaa.
Suomen ammattijärjestö (SAJ) vaatii kahdeksan tunnin työpäivään siirtymistä vappuun mennessä. SAJ uhkaa lakoilla, mikäli sen vaatimukseen ei suostuta.
18.4.
Lakkoja puhkeaa eri puolilla maata. Suomen Ammattijärjestön valtuusto päättää ajaa vaatimuksen kahdeksan tunnin työpäivästä läpi kaikilla työaloilla vappuun mennessä. Metalliteollisuudessa työajan lyhennys toteutuu 18. huhtikuuta alkaneen metallityöläisten lakon tuloksena.
19.4.
Väkijoukko vaatii Helsingin kauppatorilla torimyyjiä alentamaan hintojaan, mihin he joutuvat pakon edessä suostumaan.
20.4.
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja (pääministeri) Oskari Tokoi pitää eduskunnassa puheen, jossa hän asettaa tavoitteeksi Suomen itsenäistymisen.
22.4.
Loimaalla nuoret talolliset perustavat järjestyskunnan maatalouslakkojen varalta. Järjestyskunnan tehtävänä on ylläpitää työrauhaa. Taustalla on kiista työajasta. Maatyöväki vaatii siirtymistä kahdeksan tunnin työpäivään, mitä työnantajat vastustavat.
23.4.
Helsingissä otetaan käyttöön leipäkortit, joita jaetaan 200 000. Elintarvikepula pahenee Suomessa ja tilanne kiristyy monin paikoin väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Viha kohdistuu maanviljelijöihin, kauppiaisiin ja keinottelijoihin (“gulasheihin”). Toreilla ärtyneet ihmiset vaativat hintojen alentamista ja miliisi seuraa tilannetta voimattomana. Useat suuret kaupungit aloittavat leivän säännöstelyn.
24.4.
Senaatti nimeää tärkeimmäksi tehtäväkseen elintarvikepulan torjumisen. Senaattori Väinö Tanner toteaa Helsingin Sanomissa 24.4.1917: ”Ellei ryhdytä tuntuviin rajoituksiin kulutuksesta niin maassamme olevat viljavarat laskelmien mukaan riittävät ainoastaan kesäkuun alkuun. (…) Ellei ulkoa, etupäässä Venäjältä voida viljaa saada, on meillä edessämme vakava ja ankara aika.”
Elintarviketilanne heikkenee keväällä 1917 nopeasti Venäjän levottomuuksien takia. Tuonti Venäjältä loppuu lähes kokonaan. Venäjältä tuodaan Suomeen 1.5.1916–30.4.1917 yhteensä 470 miljoonaa kiloa elintarvikkeita, kun tavoitteena oli ollut saada 850 miljoonaa kiloa.
26.4.
Ministerivaltiosihteeri Carl Enckell tiedottaa senaatille, että väliaikainen hallitus ei hyväksi senaatin valtaoikeuksien laajentamista. Sotaministeri Aleksander Gutskov oli ilmoittanut, että Suomen vaatimat valtaoikeudet olivat liian laajoja. Laajempien etujen vastineeksi Suomen olisi ryhdyttävä tukemaan Venäjän sotaponnisteluja.
27.4.
Suomeen sijoitetut venäläiset sotilaat järjestävät Viipurissa ”yleissuomalaisen edustajakokouksen”, jossa he perustavat aluekomitean johtamaan työläis- ja sotilasneuvostojen työtä. Ohjelmajulistuksen mukaan päätarkoituksena oli estää venäläisiä sotilaita puuttumasta Suomen asioihin. Komiteaan ei kuulu vielä yhtään bolševikkia.
28.4.
Eduskunta hyväksyy päätöslauselman, jossa senaattia kehotetaan valvomaan edustaja Jonas Castrénin loukkaamattomuutta.
29.4.
Sosiaalidemokraatit K. H. Wiik, Edvard Gylling, Matti Turkia ja Evert Huttunen saapuvat Pietariin tunnustelemaan Venäjän vasemmiston suhtautumista Suomen itsenäistymiseen.
30.4.
Kenraalikuvernööri vastaa prokuraattori P. E. Svinhufvudin vetoomukseen koskien kansanedustaja Jonas Castrénia – Venäjän vastaiseen agitaatioon syyllistyneen edustajan paluuta Suomeen ei voida sallia.
Ensi-iltaan tulee kevään 1917 kohuelokuva ”Pimeät voimat”, joka kertoo Grigori Rasputinin eli Grischkan elämästä. Venäjän hovissa vaikutusvaltaa saavuttanut mystikko oli murhattu joulukuussa.
Huhtikuun keskilämpö Helsingissä +1,1 astetta ja Sodankylässä -4,9 astetta.
Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.