1.9.
Pietariin saapunut Suomen kenraalikuvernööri Stahovitš selostaa pääministeri Kerenskille valtiollista, taloudellista, elintarvike- ja raha-asiain tilannetta. Hän näkee yleistilanteen varsin suotuisana. Toimittajille ilmoitetaan, että väliaikainen hallitus suhtautuu levollisesti asiantilaan Suomessa. Hallitus ei katsonut missään suhteessa rikkoneensa Suomen perustuslakeja. Jos Suomi osoittaisi itsepintaisuutta, niin hallitus ei kuitenkaan kaihtaisi käyttää mitä ratkaisevimpia toimenpiteitä.
Pönttövuoren tunneli Jyväskylän ja Pieksämäen välisellä rataosuudella avataan liikenteelle. Tunneli poistettaan käytöstä rataosan sähköistyksen ja uuden tunnelin valmistuttua vuonna 1995.
Passimääräykset muuttuvat taas. Jatkuvat muutokset Venäjän ja Suomen välillä hankaloittivat matkustajaliikennettä. Toisaalta passintarkastukset eivät kyenneet kuitenkaan estämään esimerkiksi bolševikkien rajanylityksiä.
3.9.
Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta päättää ryhtyä muodostamaan Sosialidemokraattisen puolueen järjestysmiehet -järjestöä eli punakaartia. Kokouksen mietinnön mukaan järjestöstä oli määrä tulla valtakunnallinen ja joukkoja muodostettaisiin työväenyhdistysten yhteyteen ja valvontaan. Kokouksessa asetetaan myös komitea laittamaan järjestysmieshanketta alulle.
3.9.–7.9.
Venäläiset sotajoukot joutuivat viikon alussa vetäytymään saksalaisten edetessä Riian alueella. Saksan 8. armeija valloittaa Riian kovien taisteluiden jälkeen.
3.9.
Kenraalikuvernööri Stahovitš tapaa väliaikaisen hallituksen ja selostaa Suomen tilannetta. Stahovitš saa määräyksen olla sekaantumatta Suomen eduskuntavaaleihin. Ennen kotimatkaa Stahovitš tapaa vielä Kerenskin, jolta hän anoo lupaa mahdollisimman pikaisille viljakuljetuksille Suomeen. Stahovitš lausuu näkemyksenään, etteivät tapahtumat Riian rintamalla millään tavalla muuta Suomen valtiollisten puolueiden suhtautumista väliaikaiseen hallitukseen. Suomen puolueilta on odotettavissa toimenpiteitä vain, jos saksalaiset nousevat maihin Suomessa tai Suomessa puhkeaa venäläissotilaiden aloittama kapina.
Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta päättää ryhtyä muodostamaan Sosialidemokraattisen puolueen järjestysmiehet -järjestöä eli punakaartia. Kokouksen mukaan järjestöstä oli määrä tulla valtakunnallinen ja joukkoja muodostettaisiin työväenyhdistysten yhteyteen ja valvontaan. Kokouksessa asetetaan myös komitea aloittamaan järjestysmieshanke alulle.
4.9.
Senaatti antaa päätöksen alkoholipitoisten juomien takavarikoinnista.
5.9.
Senaatti päättää lopettaa venäjän kielen kurssit valtion virkamiehille.
6.9.
Väinö Tanner ja Matti Paasivuori eroavat senaatista. Elintarvikeasioita hoitaneen Tannerin tilalle elintarvikeosaston päälliköksi nimitetään ratsumestari Harald Åkerman.
Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan 3.9. asettama järjestysmiehistökomitea valitsee kokouksessaan puheenjohtajakseen Ilmari Mannisen ja sihteerikseen Taavi Vesalan. Vesala laatii kahdessa päivässä ammattiosastoille lähetettävän kirjeen, jossa näitä kehotetaan valitsemaan jäseniä perustettavaan järjestysmiehistöön. Syys-lokakuussa helsinkiläiset ammattiosastot ja työväenyhdistykset valitsevat jäseniä Sosialidemokraattisen puolueen järjestysmiehet -järjestöön.
Satakuntalaiset maanviljelijät perustavat oman maakunnallisen suojeluskunnan keväästä saakka häirinneiden lakkojen ja levottomuuksien murtamiseksi.
7.9.
Tavaroiden ja tuotteiden tuonti Suomeen päätetään sallia, mutta ainoastaan luottokanslian antamien lupatodistusten nojalla.
8.9 ja 23.9.
Kirjeissään kenraalikuvernöörille prokuraattori P. E. Svinhufvud kritisoi sotakieltotavaran tuontikieltoa laittomana määräyksenä. 29.8. annetulla määräyksellä oli kielletty kaiken sotakieltotavaran tuominen Oulun lääniin ja 15 kilometrin laajuiselle ranta-alueelle Vaasan läänissä.
9.9.
Venäjän armeijan ylipäällikkö Lavr Kornilov määrää Petrogradia puolustaneen kolmannen ratsuväkiarmeijakunnan ottamaan kaupungin sotilaskomentoon. Pääministeri Kerenski syyttää Kornilovia aikeesta perustaa sotilasdiktatuuri ja erottaa hänet. Kornilov ja hänen tukijansa pidätetään. Heinäkuussa pidätetyt vapautetaan ja työläisille jaetaan aseita kaupungin puolustamiseksi.
Eversti Mexmontanin pyytämä saksalaisten maihinnousu Pohjanmaalle ei toteudu. Saksa suunnittelee jo aselepoa ja erillisrauhaa Venäjän kanssa.
Jyväskylään perustetaan suojeluskunta.
11.9.
Kenraali Kornilovin vallankaappausyrityksestä suuttunut ja bolsevikkeja kannattava sotilasjoukko sieppaa Viipurin päävartiostosta 11 kenraalia ja everstiä. Upseerit viedään Turun sillalle ja heidät heitetään veteen. Uimalla maihin yrittävät ammutaan, mm. 42. Erillisen Armeijakunnan komentaja kenraali Oranovski. Runsaasti yleisöä kerännyttä tapahtumaa aletaan kutsua ”upseerien uimakouluksi”.
12.9.
Pääministeri Kerenski syytti kenraali Kornilovia vallankaappausyrityksestä ja erottaa tämän. Kenraali Korniloville kuuliaiset joukot pysäyttävät etenemisensä ja alkoivat vähitellen hajaantua.
Venäjän väliaikaisen hallituksen uudet liittolaiset bolševikit lähettävät lähetystön pyytämään apua SDP:lta oikeiston vastavallankumouksen lyömiseksi. Nelihenkiseen lähetystöön kuuluivat I. T. Smilga, V.A. Antonov-Ovsejenko, Vladimir Smirnov ja Adolf Taimi. Venäläiset ehdottavat mm. rautatielakkoa estämään Korniloville kuuliaisten joukkojen siirrot ja kasakoiden kurissapitämistä.
Tukalaan asemaan joutunut Venäjän väliaikainen hallitus pyrkii tyynnyttämään Suomea ja antaa manifestin, jolla siirrettiin keisarille kuuluneita valtaoikeuksia Suomen senaatille. Senaatti saa oikeuden vahvistaa eduskunnan päätökset ja talousarvion, antaa hallinnollisia asetuksia sekä käyttää korkeinta valtaa yliopiston, koulun ja kirkon asioissa.
Stenmanin taidesalongissa Helsingissä avataan Helene Schjerfbeckin ensimmäinen yksityisnäyttely. Näyttelyssä oli esillä lähes täydellinen kokoelma Schjerfbeckin teoksia, yli 150 työtä.
Raumalla perustetaan vapaaehtoinen suojeluskunta.
13.9.
SDP:n puoluetoimikunta asettuu tukemaan Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan alulle panemaa järjestysmieshanketta. Päätös kiihdyttää työväenkaartien perustamista.
14.9.
Kajaanin kaupunginvaltuusto päättää ryhtyä toimiin suojeluskunnan perustamiseksi ja nimittää komitean asiaa valmistelemaan.
15.9.
Venäjän väliaikainen hallitus julistaa Venäjän tasavallaksi.
Väliaikaisen hallituksen pääministeri Aleksander Kerenski nimittää itsensä sotavoimien ylipäälliköksi kukistettuaan kenraali Lavrenti Kornilovin johtaman oikeistovallankaappauksen. Turvautuminen bolševikkien apuun osoittaa väliaikaisen hallituksen heikkouden ja vahvistaa heidän kannatustaan. Syyskuun loppuun mennessä bolševikit nousevatkin enemmistöksi suurimpien kaupunkien neuvostoissa. Iskulause ”kaikki valta neuvostoille” sai uuden kaiun, sillä neuvostojen valta muuttuu merkitsemään niiden johtoon nousseiden bolševikkien valtaa. Väliaikainen hallitus ja pääministeri Kerenski selviävätkin vain näennäisesti voittajina kapinan kukistamisesta. Hallituksen asema oikeiston ja vasemmiston välisenä vaa’ankielenä on käymässä kestämättömäksi. Sen auktoriteetti vähenee päivä päivältä. Avunannon hintana vapautetut bolševikkijohtajat jatkavat kansanjoukkojen käännyttämistä. Bolševikit ovat saaneet myös aseita, joita he eivät luovuta takaisin Kornilovin kukistuttua.
17.9.
Suomeen nimitetään uusi kenraalikuvernööri Nikolai Nekrasov.
Pääministeri Kerenski julistaa Venäjän tasavallaksi ja määrää kansalliskokouksen vaalit pidettäväksi marraskuun lopulla. Hallitukseen ja sen toimintaan ei kuitenkaan luoteta. Oikeisto katsoo Kerenskin pettäneen kenraali Kornilovin tulkitsemalla tämän toiminnan vallankaappausyritykseksi. Vasemmisto puolestaan vaatii rauhaa, jonka solmimisesta ei ole tietoa.
Kerenski julkaisee päiväkäskyn, jossa hän vaatii lopettamaan Kornilovin kapinan jälkimainingeissa mm. Viipurissa ja Helsingissä tapahtuneet upseerinmurhat ja väkivaltaisuudet. Rankaisutoimenpiteisiin ei ryhdytä, koska taisteluhenkeä ei haluta vaarantaa saksalaisten jatkaessa etenemistään.
Venäjän väliaikainen hallitus erottaa kenraalikuvernööri Mihail Stahovitšin ja nimittää tilalle duuman jäsenen Nikolai Vissiarovitš Nekrasovin. Stahovits on saanut tarpeekseen epäkiitollisesta virastaan ja haluaa erota. Stahovitš ei kykene ymmärtämään Suomea, joka on laillisesti saanut kaiken toivomansa, mutta on silti vaatinut lisää valtuuksia.
Senaatti nimittää entisten upseerien epäviralliseen sotilaskomiteaan kuuluneen Harald Åkermannin kamaritoimituskunnan päälliköksi. Åkermannin vaatimuksesta sotilaskomiteasta tulee valtion elin, jonka tehtäväksi tuli uuden asevelvollisuuslain valmistelu. Lisäksi Åkerman saa senaatilta valtuudet suojeluskuntien perustamiseen.
19.9.
E. N. Setälän porvarillinen tynkäsenaatti perustaa noin 200 miehen vahvuisen ratsupoliisiyksikön, jota on tarkoitus käyttää koko maassa sen mukaan kuin tarve vaati. Yksiköstä käytetään nimitystä Järjestyslipusto tai Saksanniemen poliisikoulu, Porvoossa sijainneen majoitus- ja harjoitustilana toimineen Saksanniemen kartanon mukaan. Hankkeen vetäjäksi on elokuun lopussa valittu everstiluutnantti Bruno Jalander, jolla oli paljon kokemusta järjestysasioista. Hän on ollut mm. 1906 murtamassa Kemin uittotyöläisten lakkoa, mistä johtuu hänen huono maineensa työväestön piirissä. Yksikön päälliköksi valitaan aikaisemmin Mikkelin poliisimestarina toiminut Gaston Ahrenberg. Järjestyslipusto saa myös kenraalikuvernöörin hyväksynnän ja sille luvataan toimittaa aseita, mikä ei kuitenkaan toteudu. Järjestyslipuston perustaminen yritetään pitää salassa, mutta syyskuun lopussa asia vuotaa työväenlehtiin, jotka leimaavat toiminnan ”porvarillisen hämäräperäiseksi, taantumukselliseksi puuhaksi”.
Itsenäisyysaktivistien Tukholman valtuuskunnassa johtoaseman ottanut entinen senaattori Edward Hjelt jättää Tukholmassa saksalaisille muistion, jossa toivotaan painokkaasti Saksan apua ”Suomen aseisiin nostattamiseksi”.
24.9.
Levottomuudet Helsingin pitäjän Malmilla jatkuvat. Kylään oli kertynyt sota-ajan vuoksi paljon työväkeä muilta paikkakunnilta. Tilanne kärjistyy laukaustenvaihdoksi, kun yön aikana toistakymmentä levottomuuksista syytettyä miliisiä vangitaan. Vangitsemisia seuraavana päivänä Malmin asemalla vartiossa oleva miliisi Theodor Malm ampuu kostoksi suojeluskuntaan kuuluvan, edellisyön pidätyksiin osallistuneen konttoristi Gunnar Nybergin.
Suomalainen puolue viettää vaalijuhlaa Helsingissä. Puolueen johtohahmo J. R. Danielson-Kalmari pitää tilaisuudessa puheen, jossa hän katsoo Venäjän etujen vaativan Suomen pysymistä osana Venäjän valtakuntaa. Danielson-Kalmarin mukaan suomalaisten on kyettävä takaamaan, että he eivät missään olosuhteissa muodosta uhkaa Venäjälle ja sen pääkaupungille Pietarille.
26.9.
Perunan syöttäminen eläimille kielletään elintarvikepulan vuoksi.
Turkuun perustetaan työväen järjestyskaartit.
28.9.
Puhemies Kullervo Manner kutsuu hajotetun eduskunnan koolle täysistuntoon vain kaksi päivää ennen lokakuun eduskuntavaaleja. Kutsua noudattavat ainoastaan sosiaalidemokraatit. Kenraalikuvernööri Nekrasovin määräyksestä sinetöidyt eduskuntatalon ovet murretaan auki Mannerin käskystä, ja SDP:n kansanedustajat pääsevät sisälle Heimolan taloon. Täysistunto vahvistaa muodollisesti elokuuhun mennessä säädetyt lait. Istunnon ainoassa puheenvuorossa edustaja Airola vakuuttaa sosiaalidemokraattien kunnioittavan tulevaa vaalitulosta. Sosiaalidemokraattien kokoontuminen Heimolan taloon houkuttelee eduskuntatalon eteen runsaasti kaupunkilaisia, mutta tilanne pysyy kuitenkin rauhallisena. Tapahtuma oli luonteeltaan SDP:n mielenilmaus vaalien alla.
29.9.
SDP:n puoluesihteeri Matti Turkia ehdottaa aseiden hankkimista työväen kaarteille Suomen ammattijärjestön toimikunnan ja sosiaalidemokraattien puoluetoimikunnan yhteiskokouksessa.
Syyskuun keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemessä 10,9 C° ja Sodankylässä 4,6 C°.
Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.