1.5.
Vallankumouskeväänä vappua juhlitaan ennennäkemättömän laajasti. Satojatuhansia ihmisiä osallistuu työväenjärjestöjen marsseille eri puolilla maata koleasta ja tuulisesta säästä huolimatta. Helsingin Hietalahden torille kokoontuu noin 50 000 ihmistä. Puheiden aiheina ovat kahdeksan tunnin työpäivä, kunnallislakien uudistaminen ja elintarvikepula.
Ensimmäinen maatyöläisten lakko kahdeksantuntisen työpäivän puolesta alkaa Kajaanin Puutavara Oy:n maatilalla Kajaanin maakunnassa.
Länsirintamalla ranskalaisten huhtikuun puolivälissä aloittama, suureen läpimurtoon tähdännyt suurhyökkäys pysähtyy. Epäonnistuminen johtaa kapinointiin Ranskan armeijassa, jonka toimintakyky heikkenee oleellisesti.
4.5.
Matti Turkia ja Evert Huttunen tapaavat bolševikkijohtaja V. I. Leninin, joka ilmaisee tukevansa suomalaisten pyrkimyksiä, vaikka ne johtaisivat Suomen irrottautumiseen Venäjän valtakunnasta. Hän hyväksyy myös taistelun väliaikaista hallitusta vastaan.
Ranska ja Englanti päättävät muuttaa strategiaansa ensimmäisessä maailmansodassa. Ne päättävät luopua suurista läpimurtoyrityksistä, mutta jatkavat pienempiä hyökkäyksiä, vaikka nekin aiheuttavat suuria miestappioita.
4.–6.5.
Suomalainen puolue käsittelee puoluekokouksessaan itsenäisyyskysymystä. Sekä jyrkkä itsenäisyyslinja että maltillisempi eteneminen saavat kannatusta. Kokous hyväksyy päätöslauselman, jonka mukaan tavoitteena on ensin saavuttaa Suomelle mahdollisimman laaja itsemääräämisoikeus. Tämän jälkeen päätösvalta voitaisiin siirtää suomalaisille valtioelimille.
6.5.
Porvoossa järjestetään juhla J. L. Runebergin kuoleman 40-vuotispäivänä.
7.5
Raumalla alkaa yleislakko, jolla paikallinen työväenliike ajaa kunnallisen demokratian toteuttamista. Kaksi päivää myöhemmin venäläiset sotilaat katkaisevat ilmeisesti lakkoon liittyen puhelinyhteydet kaupunkiin. Sotaväki ottaa valvontaansa puhelinkeskuksen ja välittää vain sotilaspuhelut.
8.5.
Helsingin kaupungin muonitustoimikunta päättää luovuttaa kaupungin maista viljelyspalstoja erityisesti perunan viljelyyn. Jo seuraavana päivänä viljelypalstan ilmoittaa haluavansa tuhat kaupunkilaista.
10.5.
Aktivistien itsenäisyysasiaa ajamaan perustaman Uusi Päivä -lehden perustaman ensimmäinen näytenumero ilmestyy. Lehden taustavoimiin kuuluu nuor- ja vanhasuomalaisia talouselämän ja sivistyneistön edustajia.
11.5.
Vuosien 1905–1906 punakaartilaisia kutsutaan Työmiehen ilmoituksella seuraavaksi päiväksi Kaisaniemen kentälle.
12.5.
Prokuraattori P. E. Svinhufvud vetoaa kenraalikuvernööriin suomalaisnuorukaisen vapauttamiseksi venäläisestä sotapalveluksesta.
Helsingin Kaisaniemessä järjestetään kokous, johon on kutsuttu vuosien 1905–06 punakaartilaisia. Kokous valitsi viisijäsenisen toimikunnan valmistelemaan punakaartin perustamista. Toimikunnan laatimassa julistuksessa hanke uskottiin Helsingin järjestäytyneelle työväelle. Punakaartin tehtäviksi määriteltiin järjestyksen ylläpito, kansalaisten ja valtion omaisuuden suojelu ja työväen rauhallisten mielenosoitusten sekä kokoontumis-, lausunto- ja painovapauden turvaaminen. Toukokuussa kokoontunut Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta kuitenkin kieltää järjestäytyneitä työläisiä osallistumasta hankkeeseen vuosina 1905–06 punakaartista saamiensa kokemusten perusteella.
13.5.
Porin sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö perustaa työväen järjestyskunnan.
14.5.
Suomen täyteen itsenäisyyteen tähtäävien aktivistien muodostaman sotilaskomitean valtuuskunta tapaa Tukholmassa Saksan pääesikunnan edustajia. Aktivistit pyytävät saksalaisilta aseita sekä kahden saksalaisen armeijakunnan maihinnousua Suomessa kesällä.
15.5.
Prokuraattori P. E. Svinhufvud osallistuu senaatin kokoukseen, jossa käsitellään olojen rauhoittamista – huolena maan järjestysvallan heikkous.
V. I. Leninin kirjoitus “Suomi ja Venäjä” ilmestyi Pravdassa. Lenin asettuu tukemaan Suomen ja muiden kansojen eroamisoikeutta isovenäläisestä valtakunnasta. Hän uskoo tämän edistävän eri kansallisuuksista koostuvan liittovaltion syntyä.
”Mitä vapaampi Venäjä tulee olemaan, mitä päättäväisemmin tasavaltamme tunnustaa ei-isovenäläisten kansojen eroamisvapauden, sitä voimakkaammin muut kansat alkavat pyrkiä liittoon kanssamme, sitä vähemmän tulee olemaan kahnauksia, sitä harvinaisempia tulevat olemaan todelliset eroamistapaukset ja sitä lyhyempi se aika, joksi muutamat kansat eroavat, sitä läheisempi ja vankempi tulee — loppujen lopuksi — olemaan Venäjän proletaarisen ja talonpoikaisen tasavallan veljesliitto minkä tahansa muun kansakunnan tasavallan kanssa.” (Pravda 15.5.1917. Lähde: Pauli Kruhsen historiasivut)
16.5.
Aktivistien sotilaskomitea ja Tukholmassa oleskeleva ulkomaanvaltuuskunta ehdottavat aseellisen joukon kouluttamisen aloittamista Suomessa sekä venäläisen sotaväen karkottamista. Eversti Nikolai Mexmontan ryhtyy suunnittelemaan operaatiota.
17.5.
Eduskunta säätää elintarvikelain, jonka tavoitteena on tehostaa elintarvikesäännöstelyä.
Ruotsalainen kansanpuolueen puoluekokous asettaa tavoitteeksi valtiollisen itsemääräämisoikeuden laajentamisen ja turvaamisen.
Yhdysvalloissa maanpaossa ollut Lev Trotski palaa Pietariin.
18.5.
Aleksander Kerenskistä tulee Venäjän väliaikaisen hallituksen sota- ja meriministeri. Kerenski luonnehtii valtakunnan tilannetta erittäin synkäksi.
19.5.
Sisäasian toimituskunnan päällikkö Allan Serlachius antaa käskyn paikallisten miliisimiehistöjen lakkauttamisesta välittömästi. Ne on tarkoitus korvata valtion ylläpitämillä poliisilaitoksilla. Tavoitteena on perustaa yleistä luottamusta nauttiva poliisi. Jo aiemmin viikolla kuntakokouksia on kehotettu valitsemaan järjestysmiehiä, jotka toimisivat yhteistyössä nimismiehen, poliisin ja yhdistysten kuten raittius- ja nuorisoseurojen kanssa.
20.5.
Kirjailija Arvid Järnefelt jatkaa luvattomia kirkkopuheitaan Kallion kirkossa kolmantena sunnuntaina peräkkäin. Urkuri Ilmari Krohn kannetaan väkisin pois urkuparvelta ja rovasti J. Engström huudetaan alas saarnastuolista. Miliisi ei ryhdy toimenpiteisiin. Tolstoilaisen maailmankuvan omaksunut Järnefelt vetoaa puheessaan työväestöön, ettei se jäljittelisi yläluokkien luomaa kulttuuria, vaan pyrkisi aidomman ihmisrakkauden toteuttamiseen. Järnefeltin puheet tyrmätään lehdistössä ja hänen mielenterveyttään epäillään. Kirjailijaa puolustaa ainoastaan Eino Leino Sunnuntai-lehdessään.
Kaksi viikkoa kestänyt Rauman kunnallislakko päättyy osapuolten hyväksyttyä senaatin sovintoehdotuksen. Työläisille luvattiin heti paikkoja kaupunginvaltuustossa.
20.5.
Venäjän rahaministeri ja Suomen Pankki allekirjoittivat sopimuksen uudesta sadan miljoonan markan sotalainasta. Laina on neljäs maailmansodan aikana otettu. Se nostaa Venäjän hallituksen Suomesta ottamien sotalainojen määrän 400 miljoonaan markkaan.
21.5.
Oikeusosaston käsittelyssä vallankumouksen aikoihin senaatista eronneiden eläkeasia – prokuraattori P. E. Svinhufvud kannattaa entisten jäsenien virkatointen nuhteettomuuden tarkastamista ennen eläkkeen myöntämistä.
22.5.
Sota- ja meriministeri Aleksander Kerenski vierailee Helsingissä. Hän puhuu Työväentalolla venäläisille sotilaille painottaen sotilaiden velvollisuutta vallankumousta ja Venäjää kohtaan: ”Tärkeintä on luja sisäinen järjestys ja voitto ulkomaisesta vihollisesta”.
23.–24.5.
Tukholmassa puolueettomien maiden sosialistien kokouksessa Yrjö Sirola ja K. H. Wiik kertovat Suomen pyrkivän lähiaikoina saavuttamaan sisäisen itsenäisyyden ja myöhemmin täyden riippumattomuuden. Venäjän maltillisia sosialisteja kannattaneet hollantilaiset ja ruotsalaiset tuomitsivat suomalaisten aikeet kansalliskiihkoiluksi ja petokseksi Venäjän demokratiaa kohtaan.
23.5.
Lappeenrannassa perustetaan Suomen virolaisten sotilaiden liitto (Soome Eesti Sõjaväelaste Liit). Liitto alkaa julkaista omaa lehteä, joka ilmestyy aluksi nimellä Soomemaa Eesti Sõjaväelaste Liidu Teataja ja myöhemmin nimellä Soomemaa Teataja.
26.5.
Prokuraattori P. E. Svinhufvud vetoaa jälleen kirjeitse kenraalikuvernööriin kansanedustaja Jonas Castrénin matkustusluvan järjestämiseksi – Castrénille ei kuitenkaan myönnetä turvalupaa, eikä tämä pääse Suomeen edustajantointaan hoitamaan.
27.5.–28.5.
Järjestetään Suomen ensimmäiset partiopäivät. Päivien yhteydessä perustetaan Suomen Partioliitto. Partioliike oli toiminut Suomessa lyhyen aikaa 1910-luvun alussa, mutta kenraalikuvernööri Seyn oli kieltänyt sen toiminnan. Liikkeen toiminta jatkui kuitenkin salaisena ja elpyi nopeasti maaliskuun vallankumouksen jälkeen.
28.5.
Turun kunnallislakko alkaa.
Elintarvikkeiden saatavuus heikkenee edelleen. Pulaa on erityisesti viljasta. Päiväannos on toukokuussa noin 160 grammaa henkilöä kohti. Ennen ensimmäistä maailmansotaa kulutus oli ollut päivässä noin 600 grammaa.
Turussa kootaan työläisten järjestysmiesverkostoa. Kunnallista yleislakkoa varten perustettu miliisikomitea muodostaa ”lentävän” osaston, joka on noin komppanian vahvuinen.
29.5.
Yleisen maanviljelijöiden kokouksen osallistujat päättivät perustaa Maataloustuottajain keskusliiton (MTK). Samassa kokouksessa oli esillä Kansanpuolueen perustaminen.
Senaatti laati esityksen Suomelle 1864 luvatun Petsamon yhdistämisestä Suomeen. Yhdistämistä varten senaatti myöntää 3,5 miljoonaa markkaa käytettäväksi tarvittaessa etumaksuun. (Petsamo liitetään vuonna 1920 Tarton rauhansopimuksella Suomeen.)
Senaatti hyväksyy lopullisesti asetuksen kieltolaista, jonka tulee astua voimaan 1.6.1919.
Turussa alkaa yleislakko palomiesten vaadittua päällystön erottamista ja palolaitoksen muuttamista miehistöjohtoiseksi. Kaupunki vastaa irtisanomalla sammutuslakkoon ryhtyneen palokunnan. Sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön yhdyttyä lakkoon päätavoitteeksi tulee kunnallisen demokratian toteuttaminen.
30.5.
Turun lakkolaiset vaativat valtuustopaikkojen enemmistöä työväestölle. He piirittävät kaupungintalossa kokoustaan pitävän kaupunginvaltuuston jäsenet istuntosaliin. Saarto kestää peräti 36 tuntia.
31.5.
Senaattorit Tokoi ja Serlachius sekä prokuraattori P. E. Svinhufvud osallistuvat Turussa työväestön yleislakon sovittelemiseen.
Venäjän väliaikainen hallitus vahvistaa kieltolain.
Toukokuun 1917 keskilämpötila oli Helsingissä 7,1 astetta ja Sodankylässä 1,7 astetta.
Päälähteenä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivustolla julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa.