1.3.
Suomen sosialistisen työväentasavallan kansanvaltuuskunnan valtuutetut ja Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan edustajat kirjoittivat alle sopimuksen Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Sopimuksen mukaan Suomi saisi Petsamon ja Venäjä Inon linnakkeen.
2.3.
Punakaartin esikunta antaa julistuksen, joka velvoittaa Helsingin kaupungin rakennuskonttorin töissä sekä katutöissä olleet 18–50-vuotiaat miehet liittymään punakaartiin.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud yrittää päästä jäänmurtaja Tarmolle paetakseen Helsingistä Tallinnaan. Yritys kuitenkin epäonnistuu.
Valkoiset valtaavat Lavian, jonne hyökkää 400 miestä, joilla on mukanaan kaksi tykkiä. Punaiset pakenevat asemistaan tykkitulen säikäyttämänä.
Humalaiset jääkärit ampuvat Pietarsaaressa seitsemän ihmistä, joiden väitettiin syyllistyneen maanpetokseen ja vehkeilyyn. Yksi surmatuista on entinen lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen, joka oli tunnettu suomenmielinen ruotsinkielisellä paikkakunnalla. Välittömänä syynä hänen ampumiseensa oli se, että hän vastustanut kuuden punaisen mielivaltaista teloitusta.
Vatikaani tunnustaa Suomen.
3.3.
Suojeluskuntalaiset kaappaavat Helsingissä jäänmurtaja Tarmon venäläisiltä mahdollistaakseen senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin pakomatkan Tallinnaan. Svinhufvud onnistuu pakenemaan aluksella, jonka salkoon nostetaan leijonalippu.
Saksalainen sotilasosasto nousee maihin Ahvenanmaalla.
Ahvolassa, ”Suomen Verdunissa”, käydään kiivas taistelu, jossa punaisten valioyksiöihin kuulunut Helsingin Jyryn komppania kärsii raskaita tappioita. Viipurin puolustuksen kannalta tärkeän Antrean linjan keskeisin kohde on Ahvola, jossa käydään kevään 1918 aikana asemasotaa yhdeksän viikon ajan. Punaiset hyökkäsivät maaliskuun alussa lähes päivittäin valkoisten asemia vastaan. Punaisia kaatui 324 ja valkoisia haavoittui tai kuoli useita päivässä.
Valkoiset valtaavat Savon rintamalla Mouhun kylän ja rautatieaseman. Punaiset torjuvat valkoisten hyökkäyksen etelämpänä Hillosensalmella. Hyökkääjä menettää lähes 50 miestä.
Kansanvaltuuskunta järjestää joukkokokouksia Helsingissä ja Tampereella. Niissä puhuvat punaisten johtohenkilöistä muun muassa Yrjö Sirola, Oskari Tokoi ja kuten ja Eero Haapalainen. He yrittävät kannustaa työväenluokkaa aseellisessa taistelussa porvaristoa vastaan.
Saksa ja Venäjä solmivat Brest-Litovskissa rauhansopimuksen. Venäläiset joukot määrätään poistumaan Suomesta. Venäjä menettää Brest-Litovskin sopimuksessa Baltian ja Puolan. Lisäksi Venäjä velvoitettiin vetämään joukot Suomesta sekä tunnustamaan Ukrainan kuuluminen Saksan vaikutuspiiriin. Venäjä menetti 25 prosenttia väestöstään, viljelysmaastaan ja rautateistä sekä peräti 70 prosenttia rautateollisuudesta ja hiilikaivoksistaan.
Suomen punaisille Brest-Litovskin sopimus oli kohtalokas. Punaisten oli tultava toimeen omillaan. Reaktiona sopimukseen punaiset yrittivät ottaa sotilaallisen aloitteen. Ylipäällikkö Eero Haapalainen muotoili yhdessä venäläisen neuvonantajan eversti Mihail Svetšnikovin kanssa käskyn punaisten suuresta yleishyökkäyksestä. Käskyssä määriteltiin kaksi päätavoitetta: Lahtareiden tuhoaminen sekä valkoisille elintärkeiden Haapamäen ja Pieksämäen välisen solmukohdan ja alueella olevan rautatien valloittaminen.
Lisäksi sopimuksessa sovittiin Ahvenanmaan demilitarisoimisesta. Alueella oli venäläisiä joukkoja, mutta myös ruotsalaiset olivat nousseet maihin Ahvenanmaalle.
4.3.
Vaasan senaatti antaa Suomen kansalle julistuksen, jossa kerrotaan Saksan tulevasta sotilaallisesta avusta venäläis-punakaartilaisia vastaan.
Valkoiset yrittävät turhaan vallata Savitaipaleen kirkonkylän. Punaisille voitto turvaa Helsinki–Pietari -rautatien säilymisen punaisten hallussa.
Saksalaisjoukkojen komentaja Tallinnassa, kenraali v. Seckendorff, tarjoaa apuaan senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudille ja senaattori Jalmar Castrénille järjestääkseen heille matkaluvan Berliiniin ja sieltä Vaasaan.
5.3.
Saksalaisia sota-aluksia ankkuroituu Eckerön edustalle. Vaasan senaatti oli saanut vasta edellispäivänä tiedon saksalaisten operaatiosta. Noustuaan maihin saksalaiset ilmoittavat suojelevansa ahvenanmaalaisia venäläisiltä. Ruotsalaiset joutuvat vetäytymään Ahvenanmaalta. Saksalaiset riisuvat venäläissotilaat aseista ja kuljettavat heidät pois, vaikka menettely on Brest-Litovskin sopimuksen vastainen. Kahdessa päivässä saksalaiset ottavat haltuunsa Ahvenanmaan koko pääsaaren.
Punaiset yrittivät vallata Mouhun takaisin panssarijunaa käyttäen, mutta epäonnistuvat. Rintamalinja Savossa vakiintuu sodan loppuun asti.
6.3.
Alkaa ilmestyä Vaasan senaatin virallinen lehti ”Valkoinen Suomi”, joka päätoimittajana toimii Kyösti Vilkuna. Erityisesti sotauutisiin keskittynyttä lehteä julkaistaan maanantaita lukuun ottamatta joka päivä. Sen ilmestyminen lakkaa huhtikuun lopussa.
Pohjolan sotilaspiirin päällikkö jääkäriyliluutnantti K.M. Wallenius ehdottaa Mannerheimille hyökkäystä Vienan-Karjalaan Venäjälle paenneiden punaisten hyökkäyksen torjumiseksi. Perusteina ovat myös itärajan turvaaminen ja heimokansojen auttaminen. Suunnitelmaan kuuluu Kuolan alueen ja Vienanmeren rannikon valtaus. Useita lähetystöjä mm. Kuopiosta, Joensuusta ja Sortavalasta käy vaatimassa Mannerheimilta toimia Vienan-Karjalassa.
Valkoiset saavat ensimmäisen lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta kreivi Clarence von Rosenilta. Suomen ilmavoimat juhlii kuudetta maaliskuuta perustamispäivänään.
P. E. Svinhufvudin ja Jalmar Castrénin junamatka Tallinnasta Riikaan alkaa.
7.3.
Senaatti solmii Saksan kanssa rauhansopimuksen, jonka allekirjoittavat Edvard Hjelt ja Rafael Erich. Samanaikaisesti tehdyt kauppa- ja merenkulkusopimukset takaavat Saksalle laajat taloudelliset edut Suomessa. Sopimus oli lähes täysin Saksan sanelema. Sen sisältöön vaikuttaa Suomen huono elintarviketilanne, jonka vuoksi Saksa saattoi kytkeä elintarvikeavun valvontaoikeuteen Suomen ulkomaankaupassa ja koko kansantaloudessa.
Senaatti nimittää C. G. Mannerheimin ratsuväenkenraaliksi.
Tampereella järjestetään juhlalliset hautajaiset kaatuneille sankareille. Valkoiset epäilevät kaatuneiden määrän olevan liian pieni. Hautajaisten tarkoituksena on vahvistaa punaisten tukijoiden mielialaa.
8.3.
Työväen pääneuvosto nimittää kansanvaltuuskuntaan viisi uutta jäsentä. Samassa yhteydessä sota-asioita nimitetään hoitamaan Eero Haapalainen ja Adolf Taimi.
Elannon toimitusjohtajaa Väinö Tanneria uhkaillaan toimenpiteillä, jollei Elanto toimita kolikoitaan illalla Suomen Pankkiin. Tanner kieltäytyy vetoamalla kaupan vaihtorahatarpeeseen. Hän oli määrännyt, että kaikki punaisten sodan aikana painamat setelit tuli panna heti kiertoon. Sen sijaan ennen punaisten valtakautta painetut setelit oli otettava erilleen ja säilytettävä.
Valkoiset suunnittelevat päämajassaan Pohjanmaalla agitaatiotoimintaa Vienan-Karjalassa. Tavoitteena on vahvistaa bolševikkien vastaista mielialaa. Mannerheim pitää tätä tärkeänä, sillä itään suuntautuva sotaretki pitää saada näyttämään Karjalan vapauttamiselta, eikä Saksan tuella tehdyltä valtaukselta. Tehtävään määrätty Isak Kaitera perustaa Oulun sotilaspiirin yhteyteen Vienan-Karjalan toimikunnan. Mannerheim hyväksyy Vienan retken, ja hyökkäys alkaa huhtikuun alussa Kuusamosta ja Kuolajärven (Sallan) alueelta.
Englanti ja Ranska tulkitsivat Suomen ja Saksan välisen sopimuksen tehneen Suomesta Saksan vasallivaltion. Tulkintaa tukevat Saksassa koulutettujen jääkäreiden toiminta Suomessa sekä saksalaisten asetoimitukset ja maihinnousu Ahvenanmaalle. Valkoisen Suomen laajentumispyrkimykset Itä-Karjalassa Englanti ja Ranska näkevät osana Saksan idänpolitiikkaa ja haluna päästä valvomaan Muurmannin rataa. Englanti vahvistaa vastatoimena asemiaan Muurmanskissa. Englannin hallitus kieltää viljan viennin Suomeen, vaikka maata uhkaa nälänhätä. Englantilaiset pelkäävät viljan päätyvän saksalaisille.
P. E. Svinhufvud ja Jalmar Castrén saapuvat Riikaan.
9.3.
Helsingin työasiain osasto toimittaa kansanvaltuuskunnalle mietinnön porvarien työvelvollisuudesta. Tarkoituksena on työtä teettämällä estää muutoin joutilaita porvareita toimimasta vallankumoukselle vahingollisesti. Työvelvollisuudesta kieltäytyvältä porvarilta olisi voitu ottaa elintarvikekortti pois. Kansanvaltuuskunta suhtautuu esitykseen periaatteessa myönteisesti, mutta vetoaa siihen, että työvelvollisuus on vaikea toteuttaa.
Valkoiset lähtevät Lusista, jonka punaiset miehittävät seuraavana päivänä.
P. E. Svinhufvudin ja Jalmar Castrénin junamatka Riikasta Berliiniin alkaa.
10.3.
P. E. Svinhufvud ja Jalmar Castrén saapuvat Berliiniin. Svinhufvud aloittaa tapaamiset Saksan ulkoasiainhallinnon ja korkeimman sodanjohdon edustajien kanssa.
Ylipäällikkö Mannerheim saa Hindenburgilta vastauksen. Siinä ilmoitetaan Saksan keisarin hyväksyneen hänen esityksensä, jonka mukaan saksalaisjoukot Suomessa asetettaisiin suomalaisen ylijohdon alaisiksi.
Punaiset aloittavat yleishyökkäyksen.
Kapteeni Kalmin joukot voittavat punaiset Kuhmoisissa. Kalmin joukkoihin kuuluvat miehet surmaavat Harmoisten sairaalassa 15 punaista.
11.3.
Työväen pääneuvosto ehdottaa, että helsinkiläisiä valkoisia otettaisiin panttivangeiksi, joita vaihdettaisiin heitä valkoisten alueen punavankeihin. Kansanvaltuuskunta ei hyväksy suunnitelmaa, sillä ihmisiä voidaan pidättää ”vain niissä asiallisissa tapauksissa, jolloin siihen on tosisyy olemassa”.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud osallistuu Berliinin suomalaisten järjestämille illalliskutsuille, joilla hän tapaa Paul von Hindenburgin.
12.3.
Venäjän Itämeren laivaston poistuminen Suomesta alkaa.
13.3.
Kansanvaltuuskunta määrää punakaartin ottamaan Helsingin lennätintoimiston hallintaansa venäläisiltä, jotka suuttuvat, ja toimisto luovutetaan takaisin heille.
Vallankumousoikeudet saavat oikeuden käsitellä siviilijuttuja.
Punaisten yleisesikunta joutuu myöntämään, että vaatteista ja kengistä on puutetta. Se yrittää helpottaa tilannetta varastojen takavarikoinneilla ja määräämällä räätälit työskentelemään punakaartilaisten varustamiseksi.
Valkoiset valtaavat Lusin takaisin.
14.3.
Senaatti perustaa väliaikaisen vankeinhoitohallituksen, jonka tehtävänä on vangiksi otettujen punaisten hallinnointi.
Punakaartin Uudenmaan piiriesikunta määrää vastoin kansanvaltuuskunnan ohjetta kaikki porvarilliset kansanedustajat vangittavaksi.
15.3.
Valkoisten Tampereen operaatio alkaa. Eversti Hjalmarson hyökkää Kuruun.
Valkoiset häviävät Heinolan toisen taistelun.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin kirje, jossa hän kehottaa Hjeltiä ryhtymään toimiin avun saamiseksi ulkovalloilta, saapuu perille. Hjelt on kuitenkin jo ehtinyt varmistaa sotilasavun saannin Saksalta.
16.3.
Punakaartilaiset jättävät asemansa Vilppulasta ja pakenevat. Eversti Wilkmanin komentamat 2 500 miestä valtaavat Länkipohjan. Aamulla Lapuan suojeluskunnan päällikkö Matti Laurila pitää miehilleen puheen, jossa hän toteaa: ”Pojat, tähän asti on leikitelty, mutta nyt alkaa sota. Ja sota vaatii uhria. Minä toivon, että te ymmärrätte tämän. Minä uskon, että Lapuan miehet täyttävät velvollisuutensa.” Sekä Matti Laurila että hänen poikansa Ilmari kaatuvat Länkipohjassa.
Osa vangiksi joutuneista punaisista teloitetaan. Punaisten tappiot taistelussa kaatuneina ovat yli 70 miestä ja valkoisten 41 miestä.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja senaattori Jalmar Castrén kutsutaan Berliinissä tapaamaan Saksan valtiopäivien päävaliokuntaa ja selvittämään, miksi saksalainen apuretkikunta oli pyydetty Suomeen.
Valkoisten Satakunnan ryhmä hyökkää Laviasta kohti Suodenniemen ja Mouhijärven kirkonkyliä. Joukkoja komentanut majuri Schönberg kaatuu Suodenniemellä. Komennon ottanut luutnantti Lindholm keskeyttää taistelun illalla ja palaa joukkoineen Laviaan.
Taistelut Kurusta alkavat. Valkoisia komentaa eversti Hjalmarson. Noin kahdeksan tunnin taistelujen jälkeen hän määrää yllättäen joukot vetäytymään. Vastahakoiset valkoiset olisivat halunneet jatkaa taistelua ratkaisuun saakka. Tilanne on samankaltainen punaisten puolella, kun heitä komentanut Stolbov antoi illansuussa joukoilleen käskyn vetäytyä.
17.3.
Eversti Hjalmarsonin joukot valtaavat Kurun, josta punaiset ovat paenneet Tampereelle.
Svinhufvud ja Jalmar Castrén lähtevät Berliinistä.
18.3.
Eversti Wilkmanin komentamat valkoiset valtaavat Oriveden. Punaisten panssarijunan hyökkäys pakottaa ne kuitenkin perääntymään.
Svinhufvud ja Jalmar Castrén saapuvat lautalla Trelleborgiin ja jatkavat illalla matkaa junalla kohti Tukholmaa.
19.3.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja senaattori Jalmar Castrén saapuvat Tukholmaan. Svinhufvud tapaa myös Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n ja kuningatar Victorian.
20.3.
Eero Haapalainen syrjäytetään punakaartien ylipäällikön tehtävästä. Rintamatilanteen lisäksi syynä on Haapalaisen käytös. Hän oli viikkoa aikaisemmin riehunut Tampereella. humalassa tarkastusmatkallaan ja haukkunut punakomentajia, jolloin Hugo Salmela oli pidätyttänyt hänet ja lähettänyt erovaatimuksen kanssa takaisin Helsinkiin. Haapalaisen tilalle asetettiin kolmen miehen ryhmä. Käytännössä ylipäällikkyys siirtyy Eino Rahjalle, joka alkaa välittömästi järjestämään apuretkikuntaa Tampereelle.
Tampere julistetaan sotatilaan. Kaupunki määrätään pimennettäväksi yöllä ja juopottelu kielletään. Ympäristökunnista kerätään viljaa kaupunkiin. Ulkonaliikkumiskielto on voimassa klo 17–8 välillä. Lokomoa lukuunottamatta kaikki tehtaat suljetaan.
Valkoiset valtaavat punaisten hylkäämän Oriveden.
Englannin pääkonsuli Montgomery Groove vaatii Englantia ja Ranskaa painostamaan Ruotsia, jotta se tekisi intervention Suomeen. Groove näkee Englannilla olevan tilaisuus esiintyä Suomen pelastajana. Hän arvioi, että sota johtaa nälänhätään ja talouden raunioitumiseen sekä kostoon ja verilöylyyn riippumatta voittajasta.
21.3.
Mannerheim siirrättää päämajansa Vilppulaan, voidakseen paremmin seurata taisteluita. Lennätinyhteydet eivät toimineet heti, joten Mannerheim joutui liikkumaan rintaman tuntumassa saadakseen kuvan tilanteesta.
Taavetin punakaarti vangitsee Luumäellä yhdeksän haminalaista, jotka olivat auttaneet valkoisia pakenemaan punaisten hallitsemilta alueilta. Vangit teloitetaan Huopananvirran sillalla ja heidän ruumiinsa heitetään jokeen.
Tampereella pidetään kansanvaltuuskunnan ja yleisesikunnan jäsenten sekä piiriesikunnan yhteiskokous. Rintamapäällikkö Hugo Salmelan avuksi asetetaan diktatorio, jonka avulla hänen on määrä palauttaa järjestys sekasortoiseen kaupunkiin.
Suomen Pankki varoittaa liikkeellä olevista vääristä seteleistä, jotka kansanvaltuuskunta on laskenut liikkeelle. Kansalaisille saavat ohjeet väärien setelien tunnistamiseksi numerosarjan perusteella. Suomen Pankki ilmoitti, että se ei lunasta näitä seteleitä.
21.–22.3.
Everstiluutnantti C. W. Malmin retkikunnan ensimmäinen komppania ylittää itärajan. Malm kutsuu antamassaan päiväkäskyssä retkikuntaa ”Vienan-Karjalan joukoiksi”. Retkikunta jakaa vienankarjalaisille julistusta, jossa heitä kehotetaan nousemaan sortajiaan vastaan. Julistusteksti korostaa suomalaisilla ja karjalaisilla olevan yhteinen kieli ja kansallinen perinne. Seuraavana päivänä retkikunta saapuu Vuokkiniemeen todetakseen, että asukkaat uskovat Suomen yhdessä Saksan kanssa hyökkäävän Venäjän Karjalaan. Vienan kansa ilmoittaa, ettei se näissä olosuhteissa ollut halukas esittämään toivottua avunpyyntöä Suomen hallitukselle.
Ylipäällikkö Mannerheim määrää punavangit sotilaiden haltuun.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin ja senaattori Jalmar Castrénin junamatka Tukholmasta Haaparantaan alkaa.
Saksa aloittaa hyökkäyksen länsirintamalla. Saksalaiset onnistuvat tekemään läpimurron, joka ei kuitenkaan johda ensimmäisen maailmansodan päättymiseen.
22.3.
Tampereen valtaus alkaa Aitolahdella. Eversti Wilkmanin joukot valtaavat Kangasalan.
Punaiset valtaavat Hauhianmäen Ahvolassa Karjalan rintamalla.
23.3.
Valkoiset valtaavat Viljakkalan ja ottavat haltuunsa punaisten hylkäämän Kyröskosken.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja senaattori Jalmar Castrén saapuvat aamulla Haaparantaan ja nousevat Vaasaan menevään junaan väkijoukon saattamana.
24.3.
Valkoiset valtaavat Lempäälän. Punaisten maayhteys Helsinkiin katkeaa. Helsingissä tieto tästä leviää huhuina ja saa vahvistuksen juna-aikatauluista, joissa ilmoitetaan Tampereen junien sijaan pohjoiseen lähtevistä junista.
Punaiset torjuvat valkoisten hyökkäyksen Messukylässä.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ja senaattori Jalmar Castrén saapuvat valkoisen Suomen pääkaupunkiin Vaasaan yöllä klo 1.
Amerikkalainen valtuuskunta vierailee Porin rintamalla ja yrittää tuloksetta saada sotivat osapuolet neuvottelemaan taistelujen lopettamiseksi. Porvoolaisen Tiedonantajan mukaan amerikkalaiset olivat ”pöyristyneitä valkolahtareiden verenhimosta”.
25.3.
Valkoiset valtaavat Ylöjärven ja Messukylän.
Kiivaat taistelut Raudun hallinnasta alkavat. Ratsumestari Yrjö Elfvengrenin komentamien valkoisten tavoitteena on katkaista punaisten rautatieyhteys Pietariin.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud osallistuu ensi kertaa Vaasassa istuvan senaatin istuntoon.
26.3.
Ensimmäiset senaatin aloittamien kutsuntojen kautta palvelukseen tulleet miehet osallistuvat taisteluun Messukylässä.
Mannerheim antaa käskyn, jonka mukaan Tampereen valloituksessa antautuvia on kohdeltava sotavankeina. Teloitukset kielletään.
27.3.
Senaatti päättää tarjota merkittäväksi vapaudenlainan. Sen suuruudeksi määrätään 200 miljoonaa markkaa. Lainalla kustannetaan ”vapaustaistelusta johtuvia menoja””.
28.3.
Valkoiset valtaavat Tampereella Kalevankankaan taistelussa hautausmaan alueen, mutta eivät kykene etenemään kaupunkiin. Ruotsalainen prikaati osallistuu ensimmäisen kerran taisteluun. ”Verisen kiirastorstain” aikana kaatuu 300 miestä. Menehtyneiden joukossa on 28 jääkäriä.
Punaisen Tampereen joukkojen ylipäällikkö Hugo Salmela kuolee räjähdyksessä Teknisellä opistolla. Uudeksi päälliköksi tulee Verner Lehtimäki. Ennen sotaa mm. näyttelijänä toiminut Salmela oli punaisten kyvykkäimpiä komentajia. Tampereen jäätyä saarroksiin Salmela jäi käytännössä yksin johtamaan kaupungin puolustusta.
29.3.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud sekä senaattorit Jalmar Castrén ja Juhani Arajärvi lähtevät junalla tapaamaan ylipäällikkö Mannerheimia.
Uhtualla pidetyn kansankokouksen yli 300 osanottajaa pyytävät saada liittyä Suomen alaisuuteen.
30.3.
Valkoiset torjuvat Lempäälässä Tampereelle avuksi pyrkineen Eino Rahjan avustusretkikunnan hyökkäyksen.
Svinhufvud, Castrén ja Arajärvi tapaavat Haapamäellä ylipäällikkö Mannerheimin, joka selostaa sotilaallista tilannetta.
Saksa jättää Neuvosto-Venäjälle nootin, koska Venäjältä tulee yhä rauhansopimuksen vastaisesti joukkoja Suomeen.
Kansanvaltuuskunnan Venäjälle lähettämä ”Tokoin viljajuna” tuo viljaa Helsinkiin yli viisi viikkoa kestäneen matkan jälkeen Siperiasta. Punainen hallitus tekee junan paluusta näyttävän tapauksen, vaikka sen merkitys on pieni viljatilanteen kannalta. Helsingin heikkoa elintarviketilannetta junalasti helpottaa.
31.3.
Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud sekä senaattorit Jalmar Castrén ja Juhani Arajärvi tapaavat suojeluskuntalaisia Karjalan rintamalla Antreassa
Maaliskuun keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemessä -2,6 C° ja Sodankylässä -6,0 C°.