Valkoisten puolella
Oululainen Kaiku kertoi 24.4.1918 otsikolla ”Harvinaista innostusta naisissa Haapavedellä”, että paikkakunnalla harjoitteli ”kaksi asestettua naisryhmää, jotka piakkoin valmistuvat lähtemään rintamalle”. Oululaiset naiset alkoivat haapaveteläisten innoittamana koota aseellisesta toiminnasta kiinnostuneiden osastoa. He kävivät Oulun Suojeluskunnan päällikkönä toimineen jääkäriluutnantti Sven Sumeliuksen luona pyytämässä jääkäriä kouluttajaksi. Kaiku julkaisi käynnistä uutisen ”Sankarimieli herää Oulun naisissa” 26.2.1918:
”Eilen illalla kävi neljä oululaista neitiä ylipäällikkö Sumeliuksen luona ilmoittamassa, että joukko Oulun naisia haluaa saada harjoitusta sotaliikkeissä ja aseiden täytössä, voidakseen astua isänmaan puolustajain riveihin. He ilmoittivat vakavasti päättäneensä lähteä rintamalle nyt ensiksi täältä sinne menevän joukon mukana, huomauttaen, että ellei heille täällä Oulussa anneta pyytämäänsä opetusta, lähtevät he sitä saamaan Haapavedelle, jossa naisten aseharjoitukset jo ovat käynnissä.”
Kaiun mukaan Sumelius lupasi toimittaa jääkärin opettamaan naisia heti, kun heillä oli koossa yksi naisplutoona, 45 naista. Koossa oli jo noin puolet määrästä. Myönteisen vastaanoton saaneet neidit lähtivät Kaiun mukaan kansliasta iloisina ja reippaina.
Myös Vaasassa oli naisten omia suunnitelmia lähteä rintamalle. Nimimerkki ”Nainen” vetosi vaasalaisiin naisiin Ilkassa 6.3.1918:
”Eikö meillä ole oikeus uhrata oma henkemme, omat voimamme, olkootpa ne vähäisetkin, sen kansan hyväksi jota me niin syvästi rakastamme? Ja sitä paitsi sydän ompi se, ei käsivarsi, joka voimia kasvattaa”, tunnustettakoon, ettemme sotilaina ole miesten veroisia, mutta emme ainakaan ole niin huonoja, ettemme kykenisi kantamaan omaa korttamme – vähäpätöistä henkeämme uhrina isänmaalle.”
Itä-Savo-lehdessä 2.3.1918 naiskirjoittaja valitti sitä, ettei naisten anneta ottaa asetta käteen. Hänen mielestään kyseessä oli yksi ilmentyvä edelleen vallinneesta syvästä epätasa-arvosta.
Viimeistään Mannerheimin kielto lopetti suunnitelmat
Naisten halu osallistua aseelliseen taisteluun herätti nopean torjuntareaktion. Konservatiivisten naisten mielestä ajatus ei saanut edetä toteutukseen. Lapuan Naisyhdistys lähetti Valkoisen armeijan päämajaan ”naispataljoonien” perustamista vastustaneen kirjelmän, jota yhtyi kannattamaan Suomalaisen Naisliiton Helsingin osaston puheenjohtaja. Vastustava kanta perustui sekä siveellisiin että taloudellisiin syihin. Naispataljoona viittasi myös Venäjällä maaliskuun vallankumouksen jälkeen perustettuun naisista koostuneeseen ”kuolemanpataljoonaan”, josta oli kirjoitettu paljon Suomenkin lehdistössä.
Ylipäällikkö C. G. Mannerheimin helmikuussa neuvoantavaksi toimijaksi nimittämä suojeluskuntalaisista koostunut Päämajan neuvottelukunta asettui Lapuan naisyhdistyksen kannattamaan lausuntoa. Se saattoi asian ylipäällikön ratkaistavaksi. Kenraali Mannerheim piti asepalvelusta naisille sopimattomana ja lausui Valkoisen Suomen 13.3.1918 julkaiseman uutisen mukaan naisten tehtävistä seuraavasti:
”Minä odotan Suomen naisilta apua armeijan monien kipeiden tarpeiden tyydyttämisessä, kuten sairashoidossa, vaatekappalten valmistuksessa, kodin ja konnun hoitamisessa ja niiden lohduttamisessa, jotka ovat rakkaimpansa menettäneet. Sotaista kamppailua rintamalla pidän sitä vastoin miehen yksinomaisena oikeutena ja velvollisuutena.
Tämä mielipide on minussa vakiintunut niiden monivuotisten sotaretkien aikana, jolloin minäkin olen ollut tilaisuudessa tutustumaan naispataljooniin, ja olen minä huolimatta niiden osoittamasta urhoollisuudesta tullut yhä lujemmin vakuutetuksi niiden sopimattomuudesta sotilaalliselta kannalta katsottuna.”
Naisten rooliksi määrittyi toimiminen Mannerheimin linjaamissa avustavissa tehtävissä. Valkoisen armeijan huolto hyötyi muun muassa ompeluseuratoiminnasta, joka loi pohjaa lottajärjestön perustamiselle.
Punaisten naiskaarteista tietoja valkoiseen Suomeen
Mannerheimin tekemän päätöksen aikoihin valkoisen Suomen puolelle tihkui yhä enemmän tietoja punaisten naiskaarteista. Karjalan Armeijan Pääesikunnan Tiedonantoja 13.3.1918 julkaisi uutisen punaisten perustamista naisista koostuvista joukko-osastoista. Lehti arvioi syynä olevan punaisten miespulan.
”Eräs Haminan puolesta saapunut kertojamme ilmoittaa punaisten Kyminlaaksossa ryhtyneen jo viemään naisiaankin rintamalle aivan tavallisina sotilaina. Miehet ovat kuulemma jo loppuneet, ja kun rintamalta saapuu yhtenään avunpyyntöjä, niin ei auta muu kuin ryhtyä muodostamaan naispataljoonia. Pelastamatko punarosmot sitten tällä lamalla epätoivoisen asiansa, se kai hyvinkin pian saadaan nähdä!”
