Grigori Jefimovitš Rasputinin myöhään illalla 29. joulukuuta tapahtunut murha oli vuoden 1917 alkupäivien suurin uutinen Venäjän keisarikunnassa ja Suomen suuriruhtinaanmaassa.
Suomeen tiedot murhasta tihkuivat huhuina ja Venäjän lehtien kautta. Uusi Suomettaren otsikko 2.1.1917 ilmestyneen vuoden ensimmäisen lehden Venäjältä-osastossa tiivisti tapahtuneen: ”Grigori Rasputin murhattu”. Lehti viittasi 31. joulukuuta ilmestyneisiin moskovalaisiin lehtiin, jotka olivat täynnä kertomuksia tapahtuneesta. Päälähteenä Uudella Suomettarella oli moskovalainen Denj-lehti.
Väliotsikot kertoivat murhan pääpiirteet: ”Verinäytelmä pimeänä yönä”, ”Verijäljet Nevan jäällä” ja ”Ruumis löydetty ja tunnettu”. Sensuuri poisti Uuden Suomettaren julkaisemasta uutiskoosteesta kaksi pitkää osuutta, joiden kokonaismitta oli noin kolmannes tekstistä. Murhauutisointi jatkui Uudessa Suomettaressa koko tammikuun ensimmäisen viikon. Lehti tiivisti 3.1.1917 tapahtumaan liittyvät huhut seuraavasti:
”Grigori Rasputinin, tuon viime aikoina niin usein ’pimeitten voimien’ ja ’edesvastuuttomien vaikutusten’ yhteydessä mainitun miehen huomiota herättäneestä kuolemasta kiertelee venäläisissä lehdissä mitä erilaisimpia kertomuksia.”
Murhan toteuttivat aristokraatit
Murhan tekijöistä ja tekotavasta Uusi Suometar julkaisi viikon aikana venäläislehdissä ilmestyneitä lukuisia erilaisia versioita. Tiedossa oli, että Rasputinin surmaajat lukeutuivat keisarikunnan eliittiin. Tekijöistä liittyi huhuja muun muassa valtakunnanduuman istuntopaikassa Taurian palatsissa Spalernaja-kadulla.
”Näitten toisintojen yhteydessä kerrotaan Taurian palatsissa, että murha on tehty Pietarin korkeimpaan aristokratiaan kuuluvien nuorien henkilöiden keskinäisestä sopimuksesta. Mainitut henkilöt olivat heittäneet keskenään arpaa siitä, ken murhan suorittaisi. Arpa lankesi erään hiljattain korkeassa virassa olleen henkilön pojalle.”
Murhan tekijöitä ei mainittu suoraan nimeltä. Uusi Suometar kertoi 6.1.1917 Russkoje Slovolle ilmoitetun asiantuntevalta taholta, että ruhtinas F. Jusupovin taloon oli saapunut pääministerin kanslian huomattava virkamies, joka oli pyytänyt ruhtinasta ilmoittamaan pääministerille tietonsa Rasputinin murhasta.
”Jusupov vastasi, ettei hän tahdo mitään ilmoittaa tästä asiasta ja kieltäytyi jyrkästi ilmoittamasta henkilöitä, jotka olivat hänen luonaan jouluk. 30. päivää vasten.”
Tiistaina 2. tammikuuta Uudessa Suomettaressa oli pikku-uutinen, jonka mukaan ”kreivi” Jusupov oli ollut pakotettu siirtämään matkaansa Krimille. Kaksi päivää myöhemmin lehti kuvaili Jusupovia suotuisassa valossa.
”Ruhtinas F. F. Jusupovista kerrotaan, että hän on harvinaisen vaatimaton, laajasti sivistynyt mies ja suuresti innostunut taiteeseen. Hänen talonsa on täynnä kallisarvoisia taidekokoelmia. Ruhtinas F. F. Jusupovilla on erittäin edullinen ulkonäkö. Hän on vaaleaverinen, pitkä, lujarakenteinen ja laihahko. Liikkeet ovat hillittyjä ja luonne jalo.”
Kommentti: Felix Jusupov johti Rasputinin murhan toteuttanut aristokraattien ryhmää, johon kuului muun muassa tsaarin serkku Dimitri Pavlovitš Romanov. (JK)
Mihin perustui Rasputinin vaikutusvalta?
Uusi Suometar julkaisi 3.1.1917 Rjetsh- ja Denj-lehtien versiot Rasputinin elämäkerrasta. Molempien lehtien mukaan Rasputin oli onnistunut saamaan vaikutusvaltaa Pietarissa vuodesta 1905. Vuoden 1916 aikana hän vaikutti muun muassa ministerivaihdoksiin.
Denj-lehden mukaan Rasputin oli muun muassa syksyllä 1916 sisäministeriksi nimitetyn Aleksandr Dmitrijevitš Protopopovin valinnan taustalla. Sisäministeri olikin lehden mukaan joutunut murhasta kuultuaan ”tainnoksiin”.
Lehdet eivät voineet kuitenkaan suoraan kirjoituksissaan viitata Rasputinin yhteyksiin hoviin tai keisarinna Alexandraan, joka oli Rasputinin vaikutusvaltaisin tukija. Rasputin oli saavuttanut keisarinnan luottamuksen, koska hän oli ainoa ihminen, joka kykeni lieventämään kruununperijä Aleksein verenvuototautia. Keisarin ja hänen perheensä kunnian loukkaaminen oli vuoden 1889 rikoslain mukaan majesteettirikos, johon syyllistynyt oli tuomittava vankeus- tai kuritushuonerangaistukseen.
Elämäkertojen välittämä kuva Rasputinista oli hyvin kielteinen. Hän oli häikäilemätön ja sivistymätön irstailija, joka oli sekaantunut valtakunnan asioidenhoitoon. Retsh-lehden teki yhteenvedon Rasputinin vaikutusvallasta:
”Mihin perustui Rasputinin vaikutusvalta? Eräs henkilö, joka on tuntenut Rasputinin henkilökohtaisesti ja koonnut laajan häntä koskevan aineiston, selittää, että hän saa tästä kiittää hypnotisoivaa kykyään. Sitä paitse hän puhuessaan käytti elävää, yksinkertaista kieltä, joka tuli aristokraattisissa piireissä huomatuksi. Lisäksi, omaten hypnotisoivan hän voi olla avuksi muutamissa taudeissa.”
Rasputin ruumiin etsintä
Sukeltajat etsivät Rasputinin ruumista Nevasta jo sunnuntaina 31. tammikuuta 1916. Uusi Suometar kertoi 4.1.1917, että kova pakkanen esti sukeltamisen maanantaina. Poliisit jatkoivat etsintöjä jäällä. Petrovskin sillalta alavirtaan jäästä pisti esiin veran palanen, mikä suuntasi etsinnät uudelleen. Jään sisältä löytyi turkki, minkä jälkeen etsijät alkoivat naarata Nevan pohjaa:
”Virran pohjaa alettiin tältä naarata. Vihdoin tarttui ruumis naaraan. Pinnalle ilmestyivät ensi jalat ja sitten muu ruumis.
Ruumis oli puettu napittamatta jääneisiin sinisiin housuihin ja koreasti kirjailtuun vaaleansiniseen paitaan.
Mikäli kerrotaan, oli Rasputinin ruumiissa kolme luodin reikää: yksi oikeassa ohimossa, toinen niskassa oikealla puolella ja kolmas oikeanpuoleisessa kupeessa.
Kun ruumis löydettiin, pääsi kaikilta sen etsijöiltä helpotuksen huokaus, sillä viranomaiset olivat antaneet lyhyen, mutta täysin selvän käskyn, että ruumista on haettava jään alta vaikka Kronstadtiin asti.”
Kommentti: Kuvaus Rasputinin ruumiin löytymisestä ei vastannut tapahtumien kulkua. Ruumis löytyi kolme päivää murhan jälkeen kellumasta Nevasta. (JK)
Ihminen ja ilmiö
Torstaina 4.1.1915 ilmestynyt Uusi Suometar sisälsi myös Rasputinin tavanneiden henkilöiden muistikuvia hänestä. Murhatun kahdesti tavannut Retsh-lehden toimittaja Lomov kertoi toisella kerralla joutuneensa kovaan Rasputinin kanssa, kun oli väittänyt, ettei tämän puheissa ollut mitään järkeä. Retsh pohti myös Rasputinia ilmiönä:
”Nähtävästi ei ollut ilmiön aiheuttajana Rasputin, vaan ne olot, jotka vaikuttivat sen ilmestymiseen; syy on myös niissä piireissä, jotka tekevät tällaisen esiintymisen mahdolliseksi, niin että kaikissa viimeaikuisissa lausunnoissa on täytynyt puhua pimeistä voimista.”
Perjantaina 5. tammikuuta ilmestyi kirjoitus ”Grigori Rasputin ihmisenä”. Uusi Suometar julkaisi myös laajasti venäläislehtien tietoja Rasputinin yhteyksistä ortodoksisen kirkon johtoon ja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin. Erityisen kovan kritiikin kohteena olivat Rasputinin kanssa läheisissä väleissä olleet ministerit.
Sensuuri seurasi tarkasti kirjoittelua
Työmies lainasi tammikuun ensimmäisellä viikolla myös laajasti Venäjän lehdissä ilmestynyttä aineistoa Rasputinista. Sensuuri seurasi poikkeuksellisen tarkasti Rasputiniin liittynyttä kirjoittelua. Uuden Suomettaren Rasputin-kirjoituksen alusta jäi 6.1.1917 jäljelle väin piirroskuva päähenkilöstä. Työmiehen saman päivän numerosta sensuuri poisti Rasputinia käsitelleestä aineistosta lähes kaksi palstaa.
Sensuurin tavoitteena oli suunnata Rasputinin murhan herättämä kohua poispäin hovista. Se salli Rasputinin esittämisen röyhkeänä irstailijana ja seikkailijana. Lisäksi pilkankohteena saivat olla hänen kanssaan läheisissä väleissä olleet ministerit. Kriittisen kirjoittamisen keisariperheestä estivät Suomessa lisäksi vuoden 1889 rikoslakiin sisältyneet säädökset majesteettirikoksista.
Valittu käsittelytapa ei kuitenkaan voinut estää epäsuotuisan vaikutelman vahvistumista Venäjän hovista ja eliitistä. Rivien välistä saattoi lukea, että eliitin sisällä oli suuria erimielisyyksiä.
Rasputin-uutiset kertoivat Venäjän heikentyneen
Rasputin tunnettiin ennestään myös Suomessa. Hänestä kirjoitettiin paljon etenkin ruotsinkielisissä lehdissä ja työväenlehdissä muun muassa kesällä 1910. Työmies kertoi Rasputinista 18.6.1910 Retsh-lehden tietojen pohjalta
”Grigori Rasputin on vasta 35-vuotias. Hän on selittänyt m. m. saunassa-käyntinsä naisseurassa johtuvan lihan kuolettamisen halusta. Rasputin myöntää, ettei se ole aina onnistunut, mutta ettei hän silti voi katsoa tehneensä syntiä, koska hänen sielunsa on puhdas.
(…)Venäläisen virkavallan aikaansaamasta Egyptin pimeydessä menestyy luonnollisestikin kaikellainen taikausko erinomaisesti Monellaiset kansanpetkuttajat menestyvät kuin kalat vedessä. Aikoinaan on esimerkiksi kerrottu joannittain lahkokunnan suurista huijauksista, jotka muuten jatkuvat enemmän tai vähemmän edelleenkin. Viimeinen uutuus tällä alalla on kumminkin Rasputin niminen ’pyhimys’, joka on erinomaisesti kalastellut sekä ylhäisten että alhaisten tuhmuuden sameassa vedessä.”
Työmies arvioi ”pyhimyksen” tulleen hienostopiireissä niin tarpeelliseksi ”taivaanportin avaajaksi”, ettei edes kovista otteistaan tunnettu pääministeri Stolypin uskaltanut käydä ”mieheen käsiksi”. Aikalaiset osasivat yhdistää viittauksen kohdistuvan Venäjän hoviin.
Vuoden 1917 alussa Rasputinin vaiheikkaan elämän päättänyt murha osoitti osaltaan, etteivät Venäjän keisarikunta ollut enää yhtä vahvalla pohjalla kuin ennen maailmansotaa. Uutiset Romaniasta kertoivat ympärysvaltojen tuoreen liittolaisen armeijan luhistuneen. Venäjän elintarviketilanteen oli saatu uutisia Suomeen pitkin vuotta 1916. Valtakunnanduumassa, jolla sinänsä ei ollut juurikaan valtaa, oli kuultu hallinnon yhä kärkevämpää arvostelua. Mikään ei silti ennakoinut vielä keisarikunnan välitöntä kaatumista.
Päälähteet:
Uusi Suometar 2.–6.1.1917, Työmies 18.6.1910 ja 2.–6.1.1917
Kirjallisuutta:
Santeri Ivalo, Sensuurioloista Suomessa. Teoksessa Oma Maa, tietokirja Suomen kodeille, II osa. WSOY 1921
Pirkko Leino-Kaukiainen (toim.): Sensuuri ja sananvapaus Suomessa. Suomen sanomalehdistön historianprojektin julkaisuja N:o 17–19, Helsinki 1980.
