Venäjän maaliskuun vallankumouksen seurauksena Virossa, Latviassa ja Liettuassa heräsivät ensiksi toiveet autonomiasta. Imperiumin hajoamisen vauhdittuessa tavoitteeksi tuli täysi itsenäisyys. Baltian maiden itsenäistyminen toteutui vaikeiden vaiheiden jälkeen 1918–1920.
Latvialaiset, liettualaiset ja virolaiset esittävät toiveensa autonomiasta väliaikaiselle hallitukselle maaliskuussa 1917. Ne pohjautuivat kolmen kansallisuuden vuoden 1905 yleislakon aikana ilmaisemiin uudistusvaatimuksiin. Pääosa Liettuasta ja huomattava osa Latviasta olivat Saksan miehittämiä, mutta oletuksena oli, että Venäjän valta palaa vielä näillekin alueille.
Baltian kansojen vaatimusten ytimessä oli niin 1905 ja 1917 kansallisuuksien rajoja vastaava autonomia Tämän lisäksi tavoitteena olivat demokraattiset vaalit, venäläistämisen lopettamien, koulutuksen kehittäminen omalla äidinkielellä, maanjako ja kartanonherrojen ylivallan lopettaminen.
Latviassa ja Virossa oli puhjennut 1905 väkivaltaisuuksia, joiden aikana poltettiin kartanoita ja surmattiin baltiansaksalaiseen yläluokkaan kuuluneita. Venäjän armeija palautti järjestyksen kovin ottein. Baltian kuvernementeissa teloitettiin 1 315 ihmistä. Luku oli suurempi kuin missään muualla Venäjällä. Tuhansia latvialaisia ja virolaisia karkotettiin Siperiaan. Baltiassa oli voimassa sotatila vuoteen 1908 saakka.
Venäjän vuonna 1906 perustetussa valtakunnanduumassa oli edustajia myös Baltiasta. Duumaan kuului muun Jaan Tõnisson.
Ensimmäinen maailmansota ja maaliskuun vallankumous
Saksalaiset miehittivät pääosan Liettuaa ja Latvian eteläosan 1915. Saksaan sotilaskoulutukseen lähteneet suomalaiset, joista oli muodostettu jääkäripataljoona, siirrettiin rintamalle juuri Latvian alueelle. Rintamapalveluksen päätyttyä Venäjän maaliskuun vallankumouksen tapahduttua jääkärit odottivat tapahtumien kehitystä Liepajassa.
Viroon sijoitettiin Latvian eteläosista tulleita pakolaisia. Latvialaisista muodostettiin poikkeuksellisesti kansallisia kiväärirykmenttejä vuodesta 1915 alkaen. Niihin liittyi maailmansodan aikana 42 000 latvialaista.
Virolaisten asuinalueesta muodostettiin huhtikuussa 1917 yhtenäinen Vironmaan kuvernementti ja Latvian pohjoisosasta Liivinmaan kuvernementti. Tämä täytti virolaisten ja latvialaisten odotuksen ensi vaiheessa. Ajatuksena oli, että laajan autonomian saaneet Viro ja Latvia liittyvät osaksi Venäjän liittotasavaltaa.
Virossa vallitsi vuonna 1917 kaksoisvalta. Toisen valtakeskittymän muodostivat porvaripuolueiden ja maltillisten vasemmistolaisten hallitsemat maapäivät sekä paikalliset hallintoneuvostot. Niiden ohella Virossa toimi työläis- ja sotamiesneuvostoja, joiden vaikutusvalta kasvoi Virossa ja myös Latvian venäläisten hallussa olleilla alueilla kesän 1917 aikana. Yksin Virossa oli noin 100 000 venäläissotilasta vuonna 1917.
Saksalaiset miehittivät Riian syyskuun alussa 1917. Lokakuussa valtausvuorossa olivat Saarenmaa, Muhu ja Hiidenmaa. Tämän jälkeen rintamatilanne vakiintui.
Bolševikkivalta Virossa ja Latviassa
Lokakuun vallankumouksen yhteydessä Viro ja Latvian pohjoisosa joutuivat bolševikkien hallintaan. Virolaiset bolševikit estivät venäläisten toveriensa kanssa Kerenskin hallituksen apuvoimien saannin Virosta.
Venäjän perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa marraskuussa 1917 bolševikit saivat Virossa 40 ja Latviassa 72 prosenttia äänistä. Ääniosuus ylitti selvästi bolševikkien koko Venäjällä saaman noin neljänneksen kannatuksen. Latvia oli teollistunut ja siellä eli vahvana vuoden 1905 levottomuuksien kukistamisen muisto. Sadat tuhannet latvialaiset olivat kodittomia. Heihin vetosi bolševikkien yksinkertainen sanoma: ”Rauhaa, maata, leipää”.
Ensimmäisen bolševikkihallinnon aikana tehtiin Virossa merkittävä aluemuutos, kun Narva siirrettiin Pietarin kuvernementista osaksi Viroa.
Liettuan ja Viron itsenäisyysjulistukset
Liettua julistautui itsenäiseksi 16. helmikuuta 1918. Saksalaiset tunnustivat itsenäisyyden periaatteessa maaliskuussa, mutta pitivät maan hallinnassaan. Heidän suunnitelmissaan oli luoda Liettuasta personaaliunionin Saksaan sitoma valtio.
Liettualaiset pyrkivät puolestaan luomaan kuningaskunnan, jonka kuninkaaksi oli määrä tulla Urachin herttua ja Württembergin kreivi Wilhelm. Hän olisi käyttänyt hallitsijanimeä Mindaukas II. Saksa ei hyväksynyt liettualaisten tekemää valintaa, mutta kysymys jäi auki maailmansodan loppuun saakka.
Saksa valtasi Latvian pohjoisosan ja Viron helmikuussa 1918 sen jälkeen, kun Trotski oli ilmoittanut, että Venäjä lopettaa yksipuolisesti sotatoimet. Maapäivien nimeämä Vironmaan pelastuskomitea antoi itsenäisyysjulistuksen 24. helmikuuta 1918 Tallinnassa. Tätä ennen bolševikit olivat paenneet laivoilla Helsinkiin. Pelastuskomiteaan kuuluivat Konstantin Konik, Konstantin Päts ja Jüri Vilms. Itsenäisyysjulistus jäi vertauskuvalliseksi, sillä saksalaiset miehittivät Viron nopeasti
Viro, Latvia ja Liettua jäivät Saksan hallintaan Neuvosto-Venäjän ja Saksan Brest-Litovskissa 3.3.1918 solmiman rauhan jälkeen. Venäjä tunnusti Liettuan, Latvian eteläosan (Kuurinmaan), Riian ja Viron saarten kuuluvan Saksalle. Saksalaiset pitivät miehitysaikanaan Latvian ja Viron tiukassa otteessaan. Alueet oli määrä liittää Saksaan.
Saksan romahdus
Brest-Litovskin rauhan täydennyssopimuksella 27.8. luopui Virosta ja Latviasta. Kyse oli Leninin taktisesta siirrosta. Hän oletti alueiden palautuvan osaksi Neuvosto-Venäjää Saksan jo näköpiirissä olleen tappion jälkeen.
Maailmansodan päätyttyä Saksan tappioon Liettua julistautui tasavallaksi, jota johti aluksi kolmimiehinen puhemiehistö. Virossa aloitti toimintansa väliaikainen hallitus. Latvia julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918.
Kaiken kolmen itsenäisyyttä tavoittelevan uuden valtion oli ryhdyttävä hallintoa ja sotaväkeä. Keväällä 1917 muodostettu Viron kansallinen rykmentti oli uskollinen uudelle hallitukselle. Karlis Ulmaniksen johtama Latvian hallitus joutui turvautumaan saksalaisten tukeen, mikä heikensi sen kannatusta latvialaisten parissa.
Saksalaiset saivat ympärysvalloilta luvan jäädä Baltiaan, jotta bolševikit eivät etenisi alueelle. Lenin julistikin Brest-Litovskin rauhan mitättömäksi ja pyrki palauttamaan bolševikkivallan Baltiassa. Vallankumouksen oli määrä levittäytyä Baltian kautta Saksaan ja muualle Keski-Eurooppaan.
Terrori ja maan kansallistaminen heikensivät kuitenkin bolševikkien saamaa tukea. Virossa bolševikkien hyökkäys uhkasi joulukuussa Tallinnaa. Suomalaisten ja englantilaisten tuella virolaiset torjuivat hyökkäyksen. Virolaiset onnistuivat kevääseen mennessä ottamaan maan komentoonsa.
Latvia pelinappulana
Latviassa bolševikkien pyrkimykset olivat lähellä onnistua, mutta Rüdiger von der Goltzin johtamat vapaehtoisista saksalaisista ja baltiansaksalaisista koostuneet joukot onnistuivat lopulta vuoden 1919 alkupuolella pysäyttämään hyökkäyksen ja aloittamaan vastahyökkäyksen. Latvian pääosa päätyi keväällä 1919 saksalaisten asettaman nukkehallituksen hallintaan. Käytännössä tavoitteena oli palauttaa baltiansaksalaisten valta-asema maassa. Väliaikaisen vallituksen pääministeri Karlis Ulmanis joutui pakenemaan.
Saksalaiset ja virolaiset tekivät yhteistyötä bolševikkien karkottamiseksi. Yhteistyö päättyi erimielisyyksiin sodanpäämääristä. Juhannuksena 1919 Viron armeijan yksiköistä ja latvialaisista vapaaehtoisista koostunut sotajoukko voitti Latvian Cesiksessä von der Goltzin komentamat saksalaiset.
Latvian tilanne ei kuitenkaan vielä rauhoittunut. Britit vaativat von der Goltzia luovuttamaan komentamiensa joukkojen päällikkyyden Venäjän vapaaehtoista länsiarmeijaajohtaneelle eversti Paul Bermondtille. Hänen unelmanaan oli palauttaa tsaarinvalta Venäjälle. Bermondt yritti ottaa vallan Latviassa, mutta maan hallitus onnistui torjumaan kaappauksen brittien tuella. Latviasta Bermondt siirtyi Liettuaan, jonka armeija onnistui tunkemaan saksalaisista koostuneet joukot Itä-Preussiin.
Rauhat Neuvosto-Venäjän kanssa
Kenraali Nikolai Judenitsin johtama Venäjän Luoteisarmeija käytti puolestaan Viroa Pietariin suuntautuneen hyökkäyksensä tukialueena. Britit pakottivat virolaiset yhteistyöhön Judenitsin kanssa. Hyökkäys epäonnistui ja virolaiset joutuivat torjumaan bolševikkien hyökkäyksen verisissä taisteluissa marras-joulukuussa 1919. Viro ja Neuvosto-Venäjä tekivät rauhan Tartossa 2. helmikuuta 1920.
Latvia valloitti tammikuussa 1920 puolalaisten avulla Latgalen alueen osana Puolan ja Neuvosto-Venäjän sotaa. Maa solmi rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa 11. elokuuta 1920.
Bolševikit olivat yrittäneet ottaa vallan myös Liettuassa. Osassa maata toimi lyhyen aikaa Vilnassa 1919 muodostettu Liettuan ja Valko-Venäjän neuvostotasavalta. Liettua teki 12.7.1920 rauhan Leninin hallituksen kanssa. Puolalaisten kanssa Liettua joutui aseelliseen yhteenottoon, kun puolalaisaateli yritti hallituksen hiljaisesti hyväksymänä saada pakotettua Liettuan liittosuhteeseen.
Ympärysvallat tunnustivat Viron ja Latvian 26.1.1921. Liettua sai Englannin ja Ranskan tunnustuksen vasta 20.12.1922. Syynä tunnustusten viipymiseen oli usko keisarivallan paluuseen Venäjällä. Liettuan osalta tunnustusta siirsi Puolan kanssa käyty kiista Vilnasta.
Neuvostovallan osoittautuminen pysyväksi oli paradoksaalisesti Baltian maiden itsenäistymisen kannalta välttämätöntä. Venäjän valkoisten ehdottomana lähtökohtana oli ajatus Venäjän jakamattomuudesta. Bolševikkien jääminen valtaan ja Baltian maille antama tunnustus takasi niiden itsenäistymisen. Taka-ajatuksena oli palauttaa maat osaksi Neuvosto-Venäjää maailmanvallankumouksen edetessä.
Lyhyt itsenäisyys, neuvostovalta ja uusi itsenäisyys
Virosta, Latviasta ja Liettuasta tuli epävakaita demokratioita, jotka muuttuivat autoritaarisesti hallituiksi valtioiksi. 1930-luvun lopussa Viroa johti Konstantin Päts, Latviaa Karlis Ulmanis ja Liettuaa Antanas Smetona. Kaikki kolme olivat olleet keskeisiä poliitikkoja jo maiden itsenäistymisvaiheissa.
Vuonna 1939 Neuvostoliitto painosti kaikki kolme maata antamaan tukikohtia puna-armeijalle. Viro, Latvia ja Liettua muuttuivat seuraavana vuonna näennäisvallankumousten ja -kansanäänestysten jälkeen neuvostotasavalloiksi.
Neuvostovalta vaihtui kesällä 1941 saksalaismiehitykseksi, joka kesti Liettuassa ja Virossa syksyyn 1944. Osa Latviasta säilyi saksalaisten hallussa sodan loppuun saakka. Neuvostovalta palasi Baltiaan saksalaisten vetäytymisen tahdissa.
Viro, Latvia ja Liettua itsenäistyivät uudelleen elokuussa 1991 Neuvostoliiton hajoamiseen johtaneen vanhoillisten kommunistien vallankaappausyrityksen seurauksena. Kaikki kolme maata liittyivät 2004 sekä Euroopan Unionin että sotilasliitto NATOn jäseniksi.
Linkkejä:
Klaus Richter, Independence Wars (Lithuania, Latvia and Estonia).
Kirjallisuutta:
Andres Kasekamp. 2011. Balti riikide ajalugu. Tallinn: Varrak. Englanniksi A History of Baltic States, 2010.