Eduskunnan täysistunnossa 15.11.1917 käsiteltiin edellisellä viikolla tapahtuneen Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen esiin noussutta kysymystä siitä, kelle keisari-suuriruhtinaalle aikaisemmin kuulunut korkein valta Suomessa nyt oli siirtynyt. Porvaristo ehdotti, että eduskunta äänestäisi korkeimman vallan siirtämisestä väliaikaisesti senaatin talousosastolle, koska aikaisemmin ehdotetun kolmihenkisen valtionhoitajakunnan vaalin järjestämisestä ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. Istunnon aikana maalaisliitto esitti vastaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta ottaisi korkeimman vallan itselleen. Pitkäksi venyneen keskustelun jälkeen eduskunta äänesti luvuin 127–68 maalaisliiton esityksen puolesta, siirtäen siten keisari-suuriruhtinaalle aikaisemmin kuuluneen korkeimman vallan Suomen eduskunnalle.
Eduskunta kokoontui torstaina 15. marraskuuta klo 14 jatkamaan puoliltapäivin aloitettua täysistuntoa. Puhemies Johannes Lundson avasi istunnon toteamalla: ”on välttämätöntä, että kysymys korkeimman vallan käyttämisestä saadaan hetimiten väliaikaisesti järjestetyksi”.[i] Eduskunta oli 9. marraskuuta päättänyt, että keisari-suuriruhtinaalle kuulunut valta siirrettäisiin toistaiseksi tarkoitusta varten asetetulle kolmihenkiselle valtionhoitajakunnalle. Valtionhoitajakunnan vaalia ei kuitenkaan ollut kyetty toimittamaan maalaisliiton kansanedustajan Santeri Alkion asettuessa sitä vastustamaan ja asia oli lähetetty perustuslakivaliokuntaan.[ii] Puhemiehistö ehdottikin nyt eduskunnalle, ”että kunnes eduskunnan päätös valtionhoitajakunnan asettamisesta toteutetaan tai eduskunta muutan toisin päättää, keisarin ja suuriruhtinaan vallan käyttäminen annetaan Suomen senaatin talousosastolle”.
Maalaisliiton kansanedustaja Santeri Alkio ehdottaa korkeimman vallan siirtämistä eduskunnalle
Täysistunnon keskustelun avasi maalaisliiton kansanedustaja Santeri Alkio. Maalaisliiton eduskuntaryhmä oli lähestynyt sosiaalidemokraattista eduskuntaryhmää kirjeellä saadakseen vastauksia keskeisiin linjakysymyksiin. Sosiaalidemokraattien vastauksessa todetaan: ”Jos maalaisliittolaisen eduskuntaryhmän puolesta tehdään eduskunnassa ehdotuksia, jotka tarkoittavat hallitsijalle ennen kuuluneen vallan siirtämistä eduskunnalle, tulemme äänestämään sellaisten ehdotusten puolesta.” Maalaisliitto oli saattanut asian myös porvarillisten eduskuntaryhmien tiedoksi. Maalaisliitossa uskottiin, että koko eduskunta oli mahdollista saada yhtenäisenä tukemaan esitettyä ehdotusta.
Puhemies Johannes Lundsonin täysistunnon alussa esittämästä ehdotuksesta poiketen kansanedustaja Alkio asetti nyt eduskunnan ratkaistavaksi seuraavan ehdotuksen: ”Koska sitä valtionhoitajakuntaa, jolle eduskunta on päättänyt antaa Suomen korkeimman hallitusvallan käytön, ei vielä ole voitu valita, päättää eduskunta toistaiseksi itse käyttää sitä valtaa, joka voimassa olleitten säännösten mukaan on kuulunut keisarille ja suuriruhtinaalle.”
Suomalaisen puolueen kansanedustaja Lauri Ingman kritisoi Alkion esitystä, joka saattaisi johtaa taas valtalakiin
Suomalaisen puolueen kansanedustaja Lauri Ingman kävi omassa puheenvuorossaan seikkaperäisesti läpi, millaisia näkemyksiä korkeimman vallan käyttämisestä oli kesästä alkaen esiintynyt porvariston, vasemmiston ja maalaisliiton tahoilla. Ingman kritisoi maalaisliiton horjuvaa kantaa, joka oli ilmennyt valtionhoitajakunnan perustamisen vuoroittaisena puoltamisena ja vastustamisena.
Kansanedustaja Ingman esitti kriittisessä puheenvuorossaan: ”Se ehdotus, joka tänään on esitetty, vie arvatenkin taas valtalakiin. Ainakaan ei valtalaki ole sen kautta millään tavoin syrjäytetty. Mahdollisesti se vie myös herra Mannerin eduskuntaan, sillä herra Mannerin eduskunta ei tämän ehdotuksen kautta ole vähimmässäkään määrässä syrjäytetty. Ja ainakin se vie siihen, että jos Venäjällä taas nousee luja hallitusvalta – oli se sitten herra Kerenskin tai Kaledinin tai Leninin hallitus – niin täällä ei ole mitään erityistä orgaania olemassa, jolla olisi Suomen korkein hallitusvalta käytettävänä. Eduskunta on sen vain ikään kuin pitänyt tallessa toistaiseksi. Minä en voi, niin mielelläni kuin tietysti näkisin, että täällä syntyisi yksimielisyys, yhtyä ehdotukseen, joka nähdäkseni ei vie meitä yhtä pikkuistakaan askelta eteenpäin siitä paikasta, missä nyt olemme seisoneet jo kolmatta viikkoa, joka ei ratkaise yhtä ainoata niistä kysymyksistä, joiden ratkaisussa olemme täällä kamppailleet koko tämän ajan.”
Ingmanin huolena oli, että kansanedustaja Alkion ehdotus olisi liian lähellä kesällä hajotetun sosialistienemmistöisen eduskunnan valtalakiesitystä. Valtalain mukaan eduskunnalle olisi siirtynyt keisari-suuriruhtinaalla ennen ollut korkein valta lukuun ottamatta ulkopolitiikkaa ja sotilasasioita. Eduskunta olisi saanut lain mukaan kokoontua omasta tahdostaan ja päättää sekä vahvistaa lait.[iii] Venäjän väliaikainen hallitus, jonka lokakuun vallankumous sittemmin oli kaatanut, oli määrännyt valtalain hyväksyneen eduskunnan hajotettavaksi heinäkuun lopussa sillä perusteella, että se oli ylittänyt toimivaltansa.
Ingman kertasi puheenvuorossaan, miksi hänen näkemyksensä mukaan valtalakia ei voinut hyväksyä: ”Minä pyydän lyhyesti vastata, että me emme mene siihen [valtalakiin] syystä – minä en ainakaan mene – siitä syystä, että se minun mielestäni on huono, vahingollinen ja turmiollinen laki. Se on huono Venäjälle päin. Se ei järjestä suhdettamme Venäjään päin nykyisten olojen ja mahdollisuuksien pohjalle. Se jättää meidät tänne venäläisen sotaväen hallittaviksi, ja se saattaa myös meidän oman sotilaskysymyksemme venäläisten ratkaistavaksi. Se ehdotus, jonka perustuslakikomitea on tässä suhteessa tehnyt, tarjoo meille paljon enemmän, verrattomasti enemmän kuin koskaan valtalaki. Valtalaki on mielestäni heikko myöskin sisäänpäin. Se hävittää eron lainsäädäntö- ja hallitusvallan välillä sellaisella tavalla, joka ei takaa minkäänlaista pysyväisyyttä valtioelämässä. Tänään hallitsee tällainen eduskunta maata, huomenna hallitsee toisin kokoonpantu, aivan toisten periaatteiden mukaan kokoonpantu eduskunta maata. Kuinka silloin voi syntyä valtiossa sitä vakaisuutta, joka on välttämätön valtiotoiminnan menestymiselle.”
Ingman päätti puheenvuoronsa todeten, että paras väliaikainen ratkaisu korkeimman vallan käytöstä olisi valtionhoitajakunta. Koska sellaista ei nyt kyetty toteuttamaan, olisi parasta hyväksyä puhemiehistön esitys keisari-suuriruhtinaalle kuuluneen vallan siirtämisestä Suomen senaatin talousosastolle.
Nuorsuomalaisten edustaja Onni Talas katsoi, että kumpikin ehdotus johtaisi Suomen itsenäisyyteen
Alkio vastasi Ingmanin puheenvuoroon oikaisemalla Ingmanin esittämiä tulkintoja. Hän korosti, että maalaisliitto pyrki ehdotuksellaan hillitsemään vasemmiston vallankumousaikeita ja saamaan aikaan ehdotuksen, jonka takana eduskunnan enemmistö voisi seisoa. Entisen puhemiehen Kullervo Mannerin (sos.dem.) kesällä hajotettua eduskuntaa maalaisliitto ei missään nimessä ollut tuomassa takaisin. Alkio halusi myös huomauttaa, että maalaisliiton asettama ehdotus oli valtalaista erillinen: ”tällä kertaa tämän äänestyksen kautta, joka nyt on kysymyksessä, ei ole äänestys valtalaista vaan yksinkertaisesti siitä, että sen hallitusvallan, mikä tällä kertaa on tuuliajolla, Suomen eduskunta korjaisi omiin käsiinsä.”
Eduskunnan keskustelussa nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajat K. J. Ståhlberg ja Onni Talas sekä suomalaisen puolueen kansanedustaja Kyösti Haataja asettuivat kannattamaan puhemiehen ehdotusta korkeimman vallan siirtämisestä senaatin talousosastolle. Talas totesi omassa puheenvuorossaan: ”Käytännöllisistä syistä täytynee eduskunnan kumminkin, vaikkakin ed. Alkion ehdotus tulisi hyväksytyksi, aivan ensi tilassa, muodossa tai toisessa luovuttaa ainakin osa niistä oikeuksista, jotka kuuluvat korkeimmalle hallitusvallalle, senaatin talousosastolle. Minä puolestani en ainakaan saata käsittää, miten eduskunta käytännössä voisi itse käyttää muita oikeuksia kuin ehkä oikeutta vahvistaa lakeja, päättää eduskunnan kokoonkutsumisesta ja hajoittamisesta sekä senaatin asettamisesta. Mutta näittenkään oikeuksien väliaikainen luovuttaminen senaatin talousosastolle ei pitäisi kansanvaltaisimmallekaan katsantokannalle näyttää vaaralliselta.”
Talas kuitenkin uskoi, että sekä puhemiehistön että Alkion ehdotuksen hyväksyminen johtaisi itsenäisyyden kannalta samaan lopputulokseen: ”Minä tahdon huomauttaa myös siitä, että valtiollisen itsenäisyytemme kannalta katsoen ei ole mitään periaatteellista eroa kummankaan ehdotuksen välillä. Kumpikin ehdotus siirtää korkeimman hallitusvallan Suomeen. Kumpikin ehdotus on siis itsenäisyyskannalta katsottuna yhtä hyvä. On mielihyvällä todettava, että jos eduskunta hyväksyy minkä ehdotuksen tahansa näistä kahdesta, niin ei enää voida itsenäisyyskysymyksessämme palata sille puolitielle, jota valtalaki aikoinaan tarkoitti.” Talas myönsi, että valtalailla oli ollut tärkeä merkitys Suomen pyrkiessä kohti itsenäisyyttä. Aika oli kuitenkin ajanut valtalain ohi, ja nyt Suomi saattoi jo asettua ”valtiollisessa suhteessa toiselle kannalle”.
Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Feliks Kellosalmen ehdotus todetaan lainvastaiseksi
Kansanedustaja Feliks Kellosalmi katsoi, että maalaisliiton sosiaalidemokraateille tekemä ehdotus oli muuttunut edellispäivästä, eivätkä sosiaalidemokraatit voisi hyväksyä nyt maalaisliiton esittämää ehdotusta korkeimman vallan järjestämisestä. Kellosalmi asettikin nyt sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puolesta pöydälle kolmannen ehdotuksen, jonka mukaan ”sitä valtaa, joka voimassa olleiden säännösten mukaan on kuulunut keisarille ja suuriruhtinaalle, käyttää eduskunta Suomen eduskunnan heinäkuun 18 päivänä 1917 Suomen korkeimman valtiovallan käyttämisestä hyväksymän lain perusteella ja mukaan”. Sosiaalidemokraatit olivat valmiita järjestämään korkeimman vallan siirron kesällä esitetyn valtalain mukaisesti.
Puhemies Johannes Lundson kuitenkin tyrmäsi Kellosalmen ehdotuksen laittomana. Lundson totesi: ”pyydän ilmoittaa käsityksenäni, että koska laki 18 päivältä heinäkuuta 1917 Suomen korkeimman valtiovallan käyttämisestä ei ole säädetyssä järjestyksessä vahvistettu, sen vuoksi ja kun eduskunta sen perusteella siis ei voi käyttää korkeinta hallitusvaltaa Suomessa, on ed. Kellosalmen ehdotus lainvastainen, enkä siitä senvuoksi voi sallia äänestettävän”.
Puhemiehistön ja maalaisliiton esitykset korkeimman vallan järjestämisestä johtavat eduskunnassa usean tunnin väittelyyn
Täysistunto keskeytettiin päivällisen ajaksi klo 16.45. Alkuillan aikana eduskunnassa käytiin vilkasta keskustelua Alkion ja puhemiehistön ehdotuksista korkeimman vallan järjestämisestä.
Istuntoa jatkettaessa klo 18.30 maalaisliiton kansanedustaja Santeri Alkio halusi oikaista suomalaisen puolueen kansanedustaja Lauri Ingmanin puheessaan esittämän epäilyksen, että Alkion linja suhteessa Venäjän väliaikaiseen hallitukseen olisi ollut epäjohdonmukainen. Alkio totesi suhtautuneensa Venäjän väliaikaiseen hallitukseen aina vallankumoushallituksena, sillä se oli vallankumouksen luoma. Hän jatkoi: ”Venäjän väliaikainen hallitus on tämän jälkeen kaatunut, mikäli tänne tulleet tiedot kertovat. Se vallankumouksen tilanne, joka oli saattanut tämän väliaikaisen hallituksen sellaiseen valtaan, jolla se piti silloista Suomea vallassaan, on siis kaatunut. Me olemme nyt uudessa vallankumoustilanteessa. Tämän vallankumouksen tilanteen yhteydessä on näyttänyt tarjoutuvan tilaisuus siihen, että Suomenkin puolelta voidaan tehdä sellainen vallankumousjärjestely, että Suomi ottaa sen vallan nyt käsiinsä, joka tuuliajolle joutuneena on tällä hetkellä meidän otettavissamme.”
Alkio oikaisi myös sosiaalidemokraattien edustaja Kellosalmen väitteen siitä, että maalaisliiton aikaisemmin sosiaalidemokraateille esittämä ehdotus olisi poikennut nykyisestä esityksestä. Kellosalmi ei kuitenkaan hyväksynyt Alkion oikaisuesitystä, vaan katsoi edelleen, että maalaisliiton sosiaalidemokraattiselle eduskuntaryhmälle toimittamassa kirjelmässä oli seisty valtalain voimaansaattamisen takana.
Porvariston esitys herätti osassa kansanedustajista pelkoja harvainvallasta. Maalaisliiton kansanedustaja Kalle Aukusti Lohi kritisoi puhemiehistön ehdotusta, joka johtaisi siihen, että eduskunta ei voisi vaikuttaa senaatin kokoonpanoon: ”Eduskunnalla sen mukaan ei olisi minkäänlaista sananvaltaa uuden senaatin muodostamisessa. Siis tämä keisarin ja suuriruhtinaan valta siirrettäisiin nyt tälle senaatille. Meillä ei ole vielä olemassa voimassa se laki, joka koskee hallituksen jäsenten vastuunalaisuutta. Tästä seuraisi johdonmukaisesti se, että nykyinen senaatti olisi keisarin sijalla, se saisi jäädä itsevaltiaana täydentämään itseään tai asettaa toisen senaatin ollenkaan eduskunnan mieltä kuulematta. Minun käsittääkseni tällainen ehdotus tällä hetkellä ei ole mahdollinen.”
Täysistunto keskeytettiin lyhyen tauon ajaksi klo 20.35.
Loppuratkaisu – eduskunta julistautuu korkeimman vallan haltijaksi Suomessa
Täysi-istuntoa jatkettaessa klo 21.15 puhemies Johannes Lundson asetti eduskunnan äänestettäväksi kaksi esiin noussutta ehdotusta keisari-suuriruhtinaalle kuuluneen korkeimman vallan järjestämisestä Suomessa Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeisessä tilanteessa. Puhemiehistön ehdotusta korkeimman vallan siirtämisestä senaatin talousosastolle kannattaneiden tuli äänestää ”jaa”, kun taas maalaisliiton ehdotusta vallan siirtämisestä eduskunnalle kannattaneiden tuli äänestää ”ei”. Äänestyksessä maalaisliiton ehdotus voitti äänin 127–68. Eduskunta oli nyt julistautunut korkeimman vallan haltijaksi Suomessa.
Marraskuun 15. päivänä hyväksytty esitys oli käytännössä itsenäisyyspäätös, sillä se ei sisältänyt kesän valtalaissa vielä mukana olleita varauksia ulkopolitiikan ja sotavoimien osalta. Muodollinen valta siirtyi nyt Pietarista Helsinkiin.[iv]
Sosiaalidemokraattien Oskari Tokoi vaatii kunnallislakien ja 8-tunnin työpäivälain vahvistamista
Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Oskari Tokoi pyysi, että eduskunta kokoontuisi seuraavaan istuntoon vielä kello yhdeltä 15.–16. marraskuuta välisenä yönä. Tokoi esitti, että istunnossa käsiteltäisiin kunnallislakia, 8-tunnin työpäivälakia sekä lakia eduskunnan oikeudesta tarkastaa hallituksen jäsenten virkatointen lainmukaisuus. Myöhemmin hän täydensi ehdotustaan pyytäen, että eduskunta päättäisi samassa istunnossa myös vahvistaa edellisen eduskunnan 18. heinäkuuta hyväksymän valtalain Suomen korkeimman hallitusvallan käytöstä.
Tokoin esityksistä nousi kiivas keskustelu. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Juho Rikkonen viittasi Tokoita puoltavassa puheenvuorossaan käynnissä olevaan yleislakkoon: ”meillä Suomessa työtä tekevä kansa on seisauttanut jokapäiväisen arkityönsä. Mitä varten se on sen tehnyt? Ei suinkaan se ole seisauttanut arkityötään käydäkseen kuuntelemaan niitä juhlapuheita, joita eduskunnassa pidetään. Ei suinkaan. Eikä suinkaan odottamaan oikeiston kuninkaita. Eikä suinkaan odottamaan myöskään, että korkein valta siirrettäisiin senaatille, vaan se on käynyt odottamaan korkeimman vallan siirtoa eduskunnalle ja sen perusteella, että tämä eduskunta ryhtyisi toteuttamaan niitä kansan tärkeimpiä ja oikeutettuja vaatimuksia, joita miltei jokainen puolue muodossa tai toisessa on tälle Suomen kansalle luvannut vaaleihin lähtiessään.”
Porvariston edustajat esittivät vastalauseita, joissa kritisoitiin Tokoin vaatimusta lakien pikaisesta käsittelystä. Suomalaisen puolueen Bror Hannes Päivänsalo huomautti, ettei hän tai moni muu edustaja ollut nähnyt kyseisiä lakeja ja joutuisi nojautumaan sanomalehtitietoihin päätöksiä tehtäessä: ”Pitäähän siinä olla alkuperäisiä asiakirjoja. Siinähän on monta pykälää, joitten yksityiskohtainen sanamuoto saattaa olla ratkaiseva, jotka täytyy saada nähdä, ennen kuin vaatimalla vaaditaan, että yöllä on ne summamutikassa hyväksyttävä.” Myös maalaisliittolainen senaattori Kyösti Kallio piti kohtuuttomana vaatimusta siitä, että eduskunnan uusien edustajien pitäisi kyetä päättämään lakiesityksistä, joihin he eivät olleet päässeet vielä tutustumaan.
Nuorsuomalaisen puolueen edustaja Onni Talas kiinnitti huomiota Tokoin tekemään lisäehdotukseen heinäkuun valtalain hyväksymisestä. Talas piti ehdotusta käsittämättömänä vallitsevassa tilanteessa, olisihan se rajoittanut eduskunnan juuri itselleen ottamaan korkeinta valtaa. Hän totesi: ”Eduskunnallahan on jo nyt tekemänsä päätöksen kautta korkein hallitusvalta käsissään, sen ei tarvitse enää vahvistaa mitään valtalakia saadakseen tämän vallan. Mutta tämä laki korkeimman valtiovallan käyttämisestä rajoittaa toiselta puolen sitä valtaa, jonka eduskunta juuri tekemällään päätöksellä on itselleen ottanut, sillä valtalain 1 §:n toisessa momentissa säädetään, että valtalaki ’ei koske ulkopolitiikan asioita, ei myöskään sotilaslainsäädäntöä tai sotilashallintoa’. Vielä vähemmän minä ymmärrän, minkätähden olisi tarpeellista nyt heti tuon päätöksen jälkeen ryhtyä rajoittamaan eduskunnan valtaa. Jos eduskunta kerran on katsonut olevan syytä itselleen ottaa korkein hallitusvalta kokonaisuudessaan, niin ei suinkaan sillä liene syytä istunnossa, joka pidettäisiin pari tuntia myöhemmin, luopua osittain tästä hallitusvallasta.”
Sosiaalidemokraattien Otto Wille Kuusinen ja Edvard Valpas-Hänninen puolustivat nopeaa aikataulua vetoamalla uhkaaviin levottomuuksiin, mikäli työväen vaatimia uudistuksia ei saataisi vietyä läpi. Maalaisliiton Santeri Alkio nosti esiin jopa kansalaissodan uhan: ”Jos täällä kansalaissota syttyy, olkoon se mistä syystä tahansa, niin minun käsitykseni mukaan on eduskunnan silloin valvottava yksi yö, jos voidaan se sillä estää.” Samalla hän ilmoitti maalaisliiton edustajien jo tutustuneen käsiteltäväksi esitettyihin lakeihin ja olevan valmis hyväksymään sekä kunnallislait että työaikalain. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Evert Eloranta huomautti, että sosiaalidemokraatit olivat tarjonneet lakeja hyväksyttäväksi eduskunnassa jo viikkoa aikaisemmin, minkä johdosta edustajilla oli niin halutessaan ollut täysin riittävästi aikaa tutustua esitysten sisältöön.
Maalaisliiton kansanedustaja A. O. Wuorimaa ehdotti, että Tokoin esiin nostamista lakiesityksistä yön istunnossa käsiteltäisiin vain kiireisimpiä, eli kunnallislakeja ja 8-tunnin työaikalakia. Eduskunta äänesti Wuorimaan ehdotuksen puolesta äänin 105–89. Marraskuun 15. päivän täysistunto päättyi vasta klo 00.40 seuraavana yönä.
Uudessa, yöllä aloitetussa marraskuun 16. päivän täysistunnossa eduskunta vahvisti äänin 145–45 kunnallislait sekä äänin 149–42 kahdeksan tunnin työaikalain.[v]
[i] Toiset valtiopäivät 1917, Pöytäkirjat I, istunnot 1–48 valtiopäivien alusta tammikuun 25. päivään, Torstaina 15 p. marraskuuta, s. 116–161.
[ii] Pertti Luntinen, Autonomian vahvistamisyritys. Teoksessa Ohto Manninen (päätoim.), Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. 1. Irti Venäjästä. Valtionarkisto 1992, s. 216.
[iii] Pertti Luntinen, Autonomian vahvistamisyritys. Teoksessa Ohto Manninen (päätoim.), Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. 1. Irti Venäjästä. Valtionarkisto 1992, s. 179.
[iv] Luntinen 1992, s. 218.
[v] Luntinen 1992, s. 218.
Linkkejä:
Lauri Ingmanin pienoiselämäkerta Kansallisbiografia, kirjoittanut Vesa Vares (maksullinen artikkeli)
Onni Talaksen pienoiselämäkerta Kansallisbiografia, kirjoittanut Vesa Vares (maksullinen artikkeli)
