Sisällissodan uutiset täyttivät lehdet valkoisessa ja punaisessa Suomessa. Näkökulman saneli se, kummalla puolen rintamaa oltiin. Painetussa sanassa oli kosolti huhuja ja vääriä tietoja. Valkoisten lehdet pyrkivät nostattamaan isänmaallista intoa ja punaisten lietsomaan vallankumousmieltä. Lehtien ilmestymistä haittasi paperipula ja mustevarastojen niukkuus. Ne joutuivatkin supistamaan usein sivumääräänsä. Osan lehtien painojälki oli tavallista heikompi. Sisällissota oli pitkälti sanallista […]
Sosiaalidemokraattinen puolue kärsi lokakuun alussa 1917 pidetyissä eduskuntavaaleissa yhdentoista paikan tappion ja sai enää 92 paikkaa. Ehdoton enemmistö oli menetetty, mutta asema suurimpana puolueena säilyi. Valitut eivät tienneet, mikä heitä odotti. Venäjällä alkanut bolševikkivallankumous ja marraskuun suurlakko osoittivat, että Suomen sosiaalidemokraattinen puolue oli sisäisesti jakautunut. Vasen laita seurasi bolševikkien toimintaa ihaillen ja oli valmis noudattamaan […]
Punaisessa Suomessa ilmestyi joitakin valkoisten toimittamia maanalaisia lehtiä. Niistä tärkein oli Helsingissä ilmestynyt Vapaa Sana – Fria Ord. Sen ensimmäinen numero oli jaossa 9. helmikuuta. Monistetun lehden esikuvana olivat sortovuosina 1900-luvun alussa ilmestyneet maanalaiset lehdet, joista yksi oli Tukholmassa painettu Fria Ord. Vaasalaisen työväenlehden Vapaan Sanan julkaiseminen oli puolestaan kielletty toistaiseksi muutamia päiviä aiemmin. Vapaa […]
Suomen itsenäistymisvaiheisiin liittyi paluu omien leijona-aiheisten postimerkkien käyttöön, josta oli ollut luovuttava venäläistämisvuosina. Ensimmäiset suomalaiset postimerkit oli otettu käyttöön vuonna 1856. Merkeissä oli kuvattuna suuriruhtinaskunnan leijonavaakuna. Suomen postilaitoksen alistaminen Venäjän postin ja sisäministeriön alaiseksi vuoden 1890 postimanifestilla oli ensimmäinen näkyvä venäläistämistoimi. Suomalaisten postimerkkien käyttö loppui vuoden 1892 kokonaan Suomen ja Venäjän välisessä postiliikenteessä. Leijona-aiheisten merkkien […]
Työmiehen toimittaja Emil Elo kirjoitti lehden jouluaattona 1916 ilmestyneeseen numeroon runon. Hän oli siirtymässä pilalehti Kurikan päätoimittajaksi. Elo kuului sosiaalidemokraattisen puolueen radikaaleihin. Hän toimi punaisen Suomen hallituksena toimineen postiasiainvaltuutettuna.
Suomen vallankumoushallituksena toimi vuonna 1918 Kullervo Mannerin johtama kansanvaltuuskunta. Punaisen Suomen ylin päättävä elin oli virallisesti työväen pääneuvosto ja sen hallituksena toimi kansanvaltuuskunta. Pääneuvostolla oli nimellisesti oikeus valita ja erottaa kansanvaltuuskunnan jäsenet ja kumota sen päätöksiä. Siihen kuului 15 SDP:n, 10 Suomen Ammattijärjestön, 10 punakaartien ja 5 Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan valitsemaa jäsen. Pääneuvoston puheenjohtajana toimi […]
Sisällissodassa Helsingistä muodostui punaisten pääkaupunki, jossa valtaa pitivät työläisten muodostamia punakaartit. Punaista Suomen hallintoa johti kansanvaltuuskunta ja sotilaallista toimintaa punakaartin yleisesikunta. Käytännössä siviili- ja sotilashallinnon väliset suhteet olivat epäselvät. Valkoisen Suomen pääkaupunkina oli Vaasa, jonne senaatin jäseniä pakeni. Helsingissä perustettiin työläisten järjestyskaarteja ja radikaalimpia punakaarteja keväästä 1917 alkaen.[i] Marraskuun 1917 yleislakon aikana työväen järjestyskaartit miehittivät […]
Torpparikysymystä perusteellisesti tutkineen Viljo Rasilan (1970) mukaan useat sisällissodan ja torpparikysymyksen välisestä yhteydestä esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa. Hänen mukaansa on perusteetonta väittää, että torpparikysymyksen ratkaisun lykkääntyminen synnytti kapinaan johtaneen vasemmistoradikalismin tai ainakaan voimisti sitä ratkaisevasti. Yhtä lailla vailla pohjaa on käsitys siitä, että torpparit taistelivat yksinomaan punakaartien riveissä valkoisia vastaan. Mikäli nämä väitteet pitävät paikkansa, […]
