Yhteiskunnallinen kahtiajako jyrkkeni Suomessa loppukesällä 1917. Äänenpainot ja otteet kovenivat.
Ilmapiirin kärjistyminen näkyi lehtikirjoittelussa. Suurimmat porvarilehdet alkoivat ilmestyä kirjapainolakosta johtuneen yli kuukauden tauon jälkeen 9. elokuuta. Ne ottivat pisteliäästi kantaa vasemmiston toimintaan. Työmies ja muut työväenlehdet nostivat entistä kärkkäämmin esille porvarien toiminnassa havaitsemiaan epäkohtia.
Väliaikaisen hallituksen antama eduskunnan hajotusmanifesti ja senaatin sosiaalidemokraattisten jäsenten ero vaikuttivat osaltaan lehdistön kirjoitteluun. Puoluelehdillä ei ollut enää mitään tarvetta etsiä yhteisymmärrystä. Kirjoittelua alkoi ohjata yhä enemmän kamppailu vallasta.
Työväenliikkeen toimintaan vaikutti lisääntyneen työttömyyden ja elintarvikepulan kasvattama tyytymättömyys. Työmies tuomitsi aluksi Turun ja Helsingin elokuussa puhjenneiden voimellakoiden järjestäjien toiminnan. Lehden mukaan harkitsematon mellakointi haittasi työväenliikkeen tavoitteiden saavuttamista.
Sosiaalidemokraattinen puolue ja ammattiyhdistysliike yritti myös ottaa liikehdinnän haltuunsa. Eduskunnan puhemies Kullervo Manner johti puhetta eri tilaisuuksissa. Porvarilehdet tuomitsivat Mannerin toiminnan. Uusi Suometar näki ”hra Mannerin esiintymisen puheenjohtajana tällaisissa tilaisuudessa” olleen ainutlaatuista maailmassa – esiintymistä vallattomuuksiin pohjautuvassa lakkokokouksessa ei olisi saattaanut odottaa edes AIbanian parlamentin puhemieheltä.
Käytännössä kokoukset vauhdittivat sosiaalidemokraattisen puolueen radikalisoitumista. SDP ja Suomen Ammattijärjestö sekä muut työväenliikkeen järjestöt hyväksyivät julkilausuman, jossa ne vaativat Venäjän väliaikaista hallitusta perumaan eduskunnan hajottamisen ja hyväksymään valtalain. Kenraalikuvernööri Mihail Stahovitš välitti lausuman väliaikaiselle hallitukselle. Aleksander Kerenskin ministeristö ilmoitta, ettei se anna aihetta toimenpiteisiin.
Vaalivalmistelut ja vanha eduskunta
Puolueet aloittivat eduskunnan hajotusmanifestin julkaisemisen jälkeen vaalivalmistelut. Vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaiset päättivät yhdistää voimansa, ja solmivat vaaliliiton suurimmassa osassa vaalipiirejä. Puolueet antoivat myös yhteisen vaalijulistuksen. Myös SDP aloitti vaalivalmistelut käynnistämällä jäsenäänestyksen ehdokkaista.
Samaan aikaan sosiaalidemokraatit kampanjoivat hajotusmanifestia vastaan. Työmies julkaisi lukuisia eri puolilla maata pidettyjen työväenjärjestöjen kokousten eduskunnan puhemiehelle osoittamia julkilausumia, joissa hajotusmanifesti tuomittiin laittomaksi.
Puhemies Kullervo Manner kutsui lisäksi koolle eduskunnan täysi-istunnon, joka oli määrä pitää 29. elokuuta. Kenraalikuvernööri Stahovitšilla oli kuitenkin käytössään luotettavia joukkoja, jotka estivät täysistunnon pitämisen Heimolassa. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä ja valtalakia kannattaneet porvariedustajat kokoontuivat tämän jälkeen epäviralliseen istuntoon Säätytalolle.
Kiista järjestysvallasta syvenee
Kysymys järjestysvallasta oli yksi kesän 1917 suurista kiistakysymyksistä. Senaatin jäseniksi jääneiden porvaripuolueiden edustajat yrittivät muuttaa miliisin poliisiksi elokuussa 1917. Pyrkimys ei kuitenkaan ei onnistunut. Kenraalikuvernööri Stahavitš ei hyväksynyt ehdotusta, vaan arvioi, että venäläinen sotaväki estäisi paluun perinteisiin poliisilaitoksiin.
Päätökseen pettynyt Uusi Suometar tulkitsi 25. elokuuta Venäjän valtiomahdin kyvyttömyyden ehkäistä sotaväen aiheuttamaa uhkaa herättävän huolestumista ”Suomen kansan maltillisesti ajattelevansa, lainkuuliaisessa osassa”. Samalla kenraalikuvernööri toiminta kertoi Venäjän hallitusvallan heikkoudesta.
”Viimeiseen saakka täytyy kuitenkin täkäläisille venäläisen valtiovallan edustajille asettaa se vaatimus, että heidän on vaikutettava maassa olevaan sotaväkeen niin. että se lakkaa sekaantumasta asioihin, jotka eivät sille kuuli sillä muussa tapauksessa käy kotimaisen hallituksen ja niiden asema, joiden täällä on huolta pideltävä yhteiskuntaelämän säännöllisestä kulusta, liian vaikeaksi. Yksi esimerkki on jo nähty tämän viimeisen sotilaspainostuksen seurauksista, kun pääkaupungin pormestari on katsonut olevansa pakotettu pyytämään vapautusta viran hoidosta, jonka hän oli ottanut vastaan m. m. sillä edellytyksellä, että normaalit olot palautuisivat Helsingin järjestyksenvalvontaan.”
”Miliisi on kansanvaltainen”
Työmies (25.8.) piti kenraalikuvernöörin päätöstä hyvänä, koska miliisi säilyi kansanvaltaisena. Lehti arvosteli porvarien yritystä kääntää kehitystä taaksepäin.
”On muuten omituista, joskin porvarien kannan huomioon ottaen ymmärrettävää, että senaatti ei pyri poliisilaitosta järjestämään uusille kansanvaltaisille perusteille, jolloin sen uudesti muodostaminen ei kohtaisi esteitä, vaan pyrkii palautumaan mahdollisimman lähelle vanhaa järjestelmää, joka on ehtinyt tehdä itsensä riittävän vastenmieliseksi. Kansanvaltaisella kannalla kokoonpantu ja hallittava järjestyslaitos saisi osakseen myöskin suurempaa luottamusta ja voisi se toimia ilman niitä vaikeuksia, joita ehdottomasti kohtaa kokoonpanoltaan byrokraattinen ja porvarillisessa luokkahengessä johdettava poliisilaitos. Mutta porvaristo senaatteineen ei näy asiassa ymmärtävän oloissamme tapahtuneita muutoksia, vaan katselee asioita edelleenkin omasta ahtaasta näkövinkkelistään ja Pyrkii taaksepäin silloin kuin pitäisi mennä ripeästi eteenpäin.”
Eri puolilta maata kantautui tietoja yhteenotoista. Helsingin pitäjän Malmilla työväki piiritti elokuun puolivälissä kunnanvaltuustoa. Helsingissä väkijoukko piiritti 17. elokuuta Pörssitalon, jossa kaupunginvaltuusto piti kokoustaan. Miliisi hajotti lopulta kokoontumisen.
Porissa suojeluskunta ja miliisi ottivat yhdessä yhteen venäläisen sotaväen tukeman järjestäytymättömän kansanjoukon kanssa. Työväen- ja porvarilehtien tulkinnat tapahtumista erosivat suuresti. Kehitys oli alkanut jo kevään maatalouslakkojen aikana, mutta se sai entistä jyrkempiä sävyjä.
Aseistautuminen alkaa
Myös kansalaisten ja erilaisten ryhmittymien aseistautuminen eteni vaivihkaa kesän 1917 aikana. Työmiehessä ilmestyi tuon tuosta käsiaseiden myynti-ilmoituksia. Novoje Vremjan tietoihin nojautuen Uusi Suometar kertoi 25.8.1917 suomalaisten ostelleen ahkerasti aseita Pietarista työläisiltä ja sotamiehiltä. Aseet olivat päätyneet heille rintamalta tai vallankumouksen aikana.
”Elleivät aseet ole kunnossa, korjaavat suomalaiset niitä niissä tehtaissa, joissa he työskentelevät ja lähettävät sitten pienissä erissä Suomeen. Olisi mieltäkiinnittävää saada tietää, niihin suomalaiset näitä aseita tarvitsevat? Kuten olemme kuulleet, käytetään aseita Suomen lähetettäessä seuraavaa tapaa: valitaan vaunu, jossa on halkolaatikko ja tämän pohjalle muran alle kätketään aseet. Aseiden omistaja itse istun toiseen vaunuun, Kun juna on päässyt kaikkien vaarallisten paikkojen ohi, otetaan aseet laatikosta ulos ja lähetetään edelleen.”
