Perinteinen viljantuotantoon perustunut maatalous muuttui karjatalousvaltaiseksi Suomen itsenäistymistä edeltäneinä vuosikymmeninä. Kaskiviljely päättyi kokonaan, kun puun kysyntä kasvoi. Tärkeimmäksi maataloustuotteeksi nousi maito, josta jalostetusta voista tuli merkittävä vientituote. Nautakarjan määrän kasvu lisäsi myös lihantuotantoa.
Suomen peltopinta-ala nelinkertaistui vuosina 1850–1910. Viljelyssä korostui heinän ja viljan kasvatuseläinten rehuksi. Leipäviljaomavaraisuus laski ensimmäiseen maailmansotaan mennessä rukiin osalta runsaaseen kolmannekseen kokonaiskulutuksesta.
Perinteisen omavaraisuuteen pohjautuneen maatalouden muuttuminen nykyaikaiseen vaihdannasta riippuvaiseen talouteen kiihtyi 1850-luvulta alkaen. Vanha ja uusi elivät rinnakkain pitkälle 1900-luvulle, mutta meneillään oli pysyvä siirtyminen rahatalouteen, jota vauhditti karjanhoidon merkityksen kasvu. Perinteisen maatalouden kaudella karjan päätehtävänä oli tuottaa lantaa viljapelloille. Maidon- ja lihantuotanto palvelivat ensisijaisesti omaa kulutusta. Voita myytiin jonkin verran markkinoilla veronmaksussa tarvittujen rahatulojen saamiseksi. Lampaanvilla ja nahat käytettiin omassa taloudessa.
Kaskiviljelyn aika päättyi 1900-luvun alkuun mennessä. Itä- ja Pohjois-Suomessa kaskihalmeet tuottivat vielä 1870-luvun alussa merkittävän määrän ruista, kauraa ja naurista. Vuosittain kaskettu ala oli noin 50 000 hehtaaria. Kaskiruis ja -kaura olivat laadukasta ja hyvin vientiin sopivaa. Ruohottuneet kasket alueet olivat kelpo laidunmaita, mikä lisäsi korkealuokkaisen myyntikelpoisen kesävoin tuotantoa. Kaskien merkitys viljelyssä väheni kuitenkin nopeasti 1870-luvulla. Vuonna 1878 enää noin kolme prosenttia rukiista kylvettiin kaskeen.[i]
Suurten nälkävuosien 1867–1868 on nähty vauhdittaneen siirtymistä viljanviljelystä karjatalouteen. Maatalouden muutos oli kuitenkin jo vauhdissa ennen katovuosia. Kato kuitenkin nopeutti osaltaan maataloudessa meneillään olleita kehityskulkuja.
Suuri osa Suomen pelloista raivattiin vuoteen 1917 mennessä
Suomen peltoala kasvoi 1850-luvulta 1910-luvulta nelinkertaiseksi. Vuonna 1852 peltoa oli arviolta 438 000 hehtaaria ja niittyjä 1 523 000 hehtaaria.[ii] 1910-luvun alussa Suomessa oli 1 865 000 hehtaaria peltoa, mikä muodosti 5,6 prosenttia Suomen silloisesta maapinta-alasta. (Vuonna 2015 peltoala on noin 2,4 miljoonaa hehtaaria, 8 prosenttia maasta.) Luonnonheinää kasvavia niittyjä oli 964 000 hehtaaria. Niityistä kolmannes sijaitsi Oulun läänissä. Niiden merkitys oli tärkeä myös Kuopion, Vaasan ja Viipurin lääneissä.
Peltoalan kasvu johtui useista tekijöistä. Parhaat kaski- ja niittymaat otettiin viljelykseen, mikä onnistui usein melko vaivattomasti. Järvenlaskuhankkeet lisäsivät osaltaan peltoalaa 1700-luvun lopulta lähtien. Etenkin paikallisesti ne olivat merkittäviä, vaikka osa kuivatushankkeista tuotti lopulta vain kosteita niittymaita. Maanomistajat myivät usein omistamiensa järvikuivioiden heinänteko-oikeudet mäkitupalaisille sekä torppareille, joilla ei ollut vuokratilallaan riittävästi heinämaata.
Suomaiden 1800-luvulla yleistynyt kuivattaminen kasvatti viljelyalaa merkittävästi. Suopellot soveltuivat erityisen hyvin heinän ja rehukauran viljelyyn. Soiden kuivaamista vauhditti uskomus vetisistä maista hallan pesäpaikkoina. Sittemmin tutkimustieto on osoittanut soiden pikemminkin sitovan lämpöä.
Pellonraivauksessa tarvittua työvoimaa oli käytettävissä väestönkasvun seurauksena runsaasti. Vaikka raivaus- ja kuivatustyö tehtiin lihasvoimalla, niin viljelyhehtaarien määrä kasvoi. Monin paikoin peltojen keskelle jäi kiviraunioita, jotka eivät kuitenkaan estäneet viljelyä ihmis- ja hevosvoiman aikakaudella.
Voitulot rasvasivat maaseudun paikallistalouden rattaita
Viljanviljelyn merkitys suoranaisena tulonlähteenä pienentyi 1800-luvun loppupuolella viljanhinnan laskiessa. Samaan aikaan noussut voinhinnan nousu paransi karjatalouden kannattavuutta, mikä lisäsi heinäkasvien ja rehuviljan viljelyä. Kylvöheinikot yleistyivät Suomessa nopeasti 1800-luvun lopulta lähtien, vaikka heinänviljely herätti aluksi epäilyksiä. Vuonna 1910 rehukasveja viljeltiin 771 000 hehtaarilla ja viljaa 759 000 hehtaarilla. Kesannolla oli 232 000 hehtaaria. Juurikasveja kasvatettiin 86 000 ja muita kasveja 16 000 hehtaarilla. Erityisesti perunan merkitys jokapäiväisessä ruokataloudessa oli suuri.
Voin kysyntää kasvatti vientimarkkinoiden avautuminen, jota tukivat talvimerenkulun alkaminen ja rautatieverkon rakentaminen. Kotimaassa voin menekkiä lisäsi kaupungistuminen. Voinviennin ja karjatalouden voimistumisen vastapainona Suomesta tuli leipäviljantuoja. Viljatuotteiden osuus Suomen tuonnin arvosta oli vuosina 1906–1910 22,6 prosenttia. Tärkeintä leipäviljaa, ruista, tuotiin vuonna 1913 jo 63,2 prosenttia kokonaiskulutuksesta.[iii]
Voin kysynnän kasvu vauhditti meijerien perustamista. Suomen vointuotanto oli vuonna 1913 yhteensä 13,9 miljoonaa kiloa. Maitoa jalostivat aluksi pienet kylämeijerit. Suomessa toimi 655 meijeriä, joista osuusmeijereitä oli 395, yksityisiä 183 ja osakeyhtiöitä 77.[iv] Meijereissä kirnutusta voista pääosa, 12,6 miljoonaa kiloa, vietiin ulkomaille. Vientimaita olivat etenkin Iso-Britannia, Ruotsi ja Saksa. Venäjän osuus suomalaisen voin ostajana oli suuri 1890-luvun alkuun saakka. Länsi-Euroopan ja etenkin Britannian markkinoista tuli kuitenkin jo 1880-luvulla suomalaisen voin tärkein vientikohde.[v]
Meijerit kirnusivat voin tuottajien toimittamasta kermasta, joka erotettiin maidosta vuonna 1878 keksityllä separaattorilla. Uutuus mahdollisti teollisen meijeritoiminnan aloittamisen. Suomessa käsikäyttöiset separaattorit yleistyivät 1890-luvulla. Tätä ennen kerma erotettiin seisottamalla maitoa viileään tilaan sijoitetuissa laakeissa astioissa. Pinnalle noussut kerma kuorittiin talteen ja kirnuttiin voiksi itse. Vain harvat meijerit ottivat 1900-luvun alussa vastaan maitoa. Kaupunkien käyttömaidon toimittivat lähiseudun maanviljelijät joko kauppoihin tai suoraan kotitalouksiin.
Kotieläinten määrä kasvoi
Kotieläinten määrä kasvoi 1860-luvulta 1910-luvulle merkittävästi. Suomessa oli 1865 yhteensä 954 000 nautaa (671 000 lehmää), 910 000 lammasta, 262 000 hevosta ja 227 000 sikaa.[vi] Vuonna 1910 nautoja oli 1 605 000 (1 165 000 lehmää), sikoja 402 000, hevosia 365 000, lampaita 1 330 000 ja poroja 126 000.
Tärkeimpiä tuotantoeläimiä olivat lehmät ja lampaat. Lypsylehmien lukumäärä kasvoi 1,7-kertaiseksi. Suomen väkiluku kasvoi ajanjakson aikana suunnilleen saman samassa suhteessa. Lehmien kohonneen keskituotoksen ansiosta karjantuotteita riitti kotimaiseen kulutukseen ja vientiin.
Paremman ruokinnan seurauksena lehmien lypsämä maitomäärä lisääntyi, vaikka tuotannon kasvu perustui aluksi pääluvun kasvuun. Karjanjalostuksen tulokset alkoivat näkyä vähitellen. Suomenkarjan lehmien maito oli rasvaista, joten siitä saatiin valmistettua paljon voita. Lehmäkohtainen tuotanto oli 1910 arviolta tuhat kiloa maitoa vuodessa. Vuonna 2014 lehmät lypsivät keskimäärin 8840 kiloa maitoa vuodessa.
Eli kotieläinryhmien väliset suhteet ovat muuttuneet oleellisesti Suomen itsenäisyyden aikana. Sikojen ja etenkin kanojen määrä on kasvanut moninkertaiseksi. Vuonna 2014 Suomessa oli 3,6 miljoonaa munivaa kanaa ja 7,3 miljoonaa broilerkanaa. Nautoja oli 907 000 nautaa ja sikoja 1 220 000 sikaa. Naudoista lypsylehmiä oli 284 000. Täysikasvuisten lampaiden lukumäärä oli enää 70 000.[vii]
Maatalous koneistui hevosvetoisesti
Maatalouden muutokset vaikuttivat myös työtapoihin ja -välineisiin. Vaikka maaseudulla oli saatavissa runsaasti työvoimaa, niin ihmistyövoima tehokkuus ei enää riittänyt kiireisimpinä työaikoina. Laajoja kylvöheinikoita oli vaikea niittää viikatteilla ja haravoida kokoon käsiharavilla.
Maatalouden koneistuminen oli melko pitkällä 1900-luvun alussa. Vuonna 1910 Suomessa oli 57 000 niittokonetta, 30 000 puimakonetta, 24 000 haravakonetta ja 4 600 kylvökonetta. Koneistuminen oli edennyt pisimmälle Etelä- ja Länsi-Suomessa. Erityisen paljon koneita oli Vaasan läänissä.[viii] Maanviljelyä helpottivat myös tehdastekoiset kyntöaurat ja äkeet. Niiden avulla maanmuokkaus tehostui oleellisesti.
Harava-, kylvö- ja niittokoneet sekä maanmuokkausvälineet olivat hevosvetoisia. Hevosia tarvittiin myös kuljetuksissa ja metsätöissä. Vuonna 1910 Suomessa oli 301 000 yli kolmevuotiasta hevosta. Lisäksi alle kolmevuotiaita hevosia oli 65 000.[ix] Suomen itsenäistyessä hevosia oli noin 400 000. Vuonna 2013 Suomen hevosten kokonaismäärä oli 75 000.[x]
Määrätietoinen hevosjalostus suomalaisen työhevosen kehittämiseksi alkoi 1860-luvulla. Hyviä hevosia tarvittiin maanviljelyksen lisäksi yhä enemmän metsätöissä. Hevosten määrän lisääntyi väestönkasvua hitaammin, mikä osaltaan kiihdytti yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvua. Hevosmies oli maalla yleensä paremmassa asemassa kuin hevoseton.
Puimakoneiden voimanlähteenä olivat aluksi höyrykoneet. Yksisylinteriset bensiini- tai petrolikäyttöiset maamoottorit alkoivat yleistyä 1910-luvulla. Niitä valmisti vuodesta 1910 muun muassa Porin Konepaja, jonka ruotsinkielisen nimen (Björneborgs Mekaniska Verstad) mukaan koneet tunnettiin BMW-moottoreina.
[i] Jutila K. T. 1937. Maa- ja metsätalouden vuorovaikutuksesta. Teoksessa Metsänhoitajien jatkokurssit 1936. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14087/042_5_Jutila.pdf?sequence=1 (26.5.2015)
[ii] Jutila K. T. 1937. Maa- ja metsätalouden vuorovaikutuksesta. Teoksessa Metsänhoitajien jatkokurssit 1936. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14087/042_5_Jutila.pdf?sequence=1 (26.5.2015)
[iii] Rasila 1970, s. 51. SVT sarja I.
[iv] SVT 1917, s. 150.
[v] SVT 1917, s. 151.
[vi] Jutila K. T. 1937. Maa- ja metsätalouden vuorovaikutuksesta. Teoksessa Metsänhoitajien jatkokurssit 1936. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14087/042_5_Jutila.pdf?sequence=1 (26.5.2015)
[vii] Suomen virallinen tilasto 1917, s. 135. Kotieläinten lukumäärä 1.12.2014, www.maataloustilastot.fi/kotielainten-lukumaara (25.5.2105).
[viii] Suomen virallinen tilasto 1917, s. 126–127 ja 132–134.
[ix] SVT 1917, s. 135.
[x] Hevostalous lukuina, www.hippos.fi/files/8773/Hevostalous_lukuina_2013_web.pdf (25.5.2015).
Videolinkkejä:
Hämeenkyrön heinänteko. Heinäntekoa perinteisin menetelmin ja työvälinein
Linkkejä:
