Suomi irtosi marraskuussa 1917 Venäjästä, jonka osana se oli ollut autonomisena suuriruhtinaskuntana vuodesta 1809. Itsenäisen Suomen kansainvälinen asema ja liittosuhteet ovat sadan vuoden aikana vaihdelleet, mutta maa on säilynyt koko ajan itsenäisenä ja kansainvaltaisena eikä sitä ei ole kertaakaan miehitetty.
Sotaisat vuodet 1918–1920
Suomi irtosi Venäjästä marras-joulukuussa 1917. Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen eroamisen vuoden viimeisenä päivänä 1917 ja sen perässä Ruotsi, Ranska ja Saksa 4.1.1918. Suomen Saksa-yhteyden takia Englanti ja Yhdysvallat tunnustivat Suomen itsenäisyyden vasta toukokuussa 1919.
Suomessa käytiin traaginen vapaus- ja sisällissota keväällä 1918. Hallituksen joukot joutuivat kukistamaan tammikuun lopussa tehdyn sosialistisen vallankaappauksen. Suomeen oli jäänyt noin 75 000 venäläistä sotilasta, jotka jouduttiin karkottamaan. Suomen pyynnöstä Saksa teki intervention punaisten hallussa olleeseen Etelä-Suomeen huhtikuun alussa, mikä lyhensi sotaa. Sota päättyi toukokuussa 1918.
Suomi säilytti itsenäisyytensä ja demokratiansa. Saksalaiset joukot jäivät Suomeen ja niiden vaikutus oli suuri. Suomi halusi Saksan tukea Neuvosto-Venäjää vastaan, minkä vuoksi Suomeen valittiin saksalainen kuningas lokakuussa, mutta hän ei ennättänyt ottaa kruunua vastaan, koska Saksa hävisi maailmansodan marraskuussa. Saksalaiset joukot lähtivät Suomesta.
Suomen valtionhoitajaksi joulukuussa 1918 valittu Gustaf Mannerheim neuvotteli Suomen liittymisestä valkoisten kenraalien rinnalle Venäjän sisällissodassa, mutta Suomen hallitus ei tätä hyväksynyt. Suomalaiset puoliviralliset joukot ylittivät myös itärajan yrittäen vallata Itä-Karjalasta alueita Suomeen liitettäväksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauha solmittiin Tartossa vuonna 1920. Siinä Petsamon alue Jäämeren rannalla liitettiin Suomeen.
Ruotsi yritti valloittaa Ahvenanmaan saariryhmän aseellisesti keväällä 1918. Se joutui kuitenkin perääntymään saksalaisten vaatimuksesta. Ruotsi yritti saada Ahvenanmaan Kansainliiton avulla, mutta Kansainliitto ratkaisi asian 1921 Suomen eduksi ja saariryhmä sai laajan itsehallinnon. Suomi ratifioi Kansainliiton maiden tekemän Ahvenanmaan demilitarisointia koskevan sopimuksen 1922.
Suomi joutui yksin sotaan 1939
Suomi etsi 1920-luvulla kansainvälistä yhteistyötä Puolan, Viron, Liettuan ja Latvian kanssa Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Ns. reunavaltiopolitiikkaan kuului sitoutuminen Kansainliittoon ja kansainväliseen oikeuteen.
Suomi sanoutui irti reunavaltiopolitiikasta 1935 ja ryhtyi rakentamaan suhteita pohjoismaihin ja erityisesti Ruotsiin. Ahvenanmaa ja Suomen sisäinen kielikysymys olivat aiemmin vaikeuttaneet lähentymistä. Suomen ja Ruotsin välille ei kuitenkaan solmittu suunniteltua sotilasliittoa.
Toisen maailmansodan alettua syyskuussa 1939 Neuvostoliitto halusi Suomesta sotilaallisia tukikohtia ja vähäisiä aluevaihtoja. Suomi ei suostunut toisin kuin Baltian maat. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939.
Suomi ryhtyi puolustustaisteluun, vaikka mikään maa ei ollut luvannut Suomelle sotilaallista apua. Saksa oli luovuttanut Suomen Neuvostoliiton etupiiriin elokuussa tehdyssä sopimuksessa eikä puuttunut konfliktiin. Suomi oli täysin yksin.
Neuvostoliitto asetti suomalaisen emigranttikommunistin O. V. Kuusisen johtaman nukkehallituksen kuvitellen sisällissodassa tappion kärsineiden punaisten liittyvän sen tukijoiksi. Suomalainen vasemmisto, kommunistit mukaan lukien, ei kuitenkaan tukenut Kuusisen hallitusta, vaan puolusti ase kädessä isänmaataan. Yksimielinen kansa kaksi vuosikymmentä sisällissodan jälkeen oli talvisodan ensimmäinen ihme.
Suomi torjui Neuvostoliiton sotilaallisen hyökkäyksen ensimmäisen aallon. Suomi sai merkittäviä taistelumoraalia nostavia torjuntavoittoja. Suomalaisten taistelutahdon ja -kyvyn lisäksi sotamenestykseen vaikutti se, että Neuvostoliitto oli kuvitellut valloituksen sujuvan kuin paraatimarssi, minkä vuoksi sen joukot olivat huonosti valmistautuneet taisteluun.
Länsimaiden avuntarjous pelasti Suomen 1940
Tilanne muuttui, kun Suomi ei romahtanutkaan Neuvostoliiton syliin. Ranska ja Englanti kiinnostuivat joulun alla 1939 Suomen sodasta. Ne halusivat käyttää Suomelle tarjottavaa apua pysäyttääkseen rautamalmiliikenteen Ruotsista Saksaan. Suomen sodasta tuli suurvaltapelin osa.
Neuvostoliitto luopui Kuusisen nukkehallituksesta ja suostui neuvotteluyhteyteen Suomen hallituksen kanssa tammikuussa 1940. Neuvostoliitto käynnisti uudelleen organisoidun massiivisen hyökkäyksen helmikuun alussa 1940. Joukkoja oli nyt kaksinkertainen määrä ja niiden aseistus huomattavan järeää.
Diplomaattisella rintamalla Englanti ja Ranska koettivat saada Ruotsin taipumaan joukkojensa läpikulkuun Suomeen. Suomi yritti saada Neuvostoliiton lopettamaan hyökkäyksensä pitämällä auki optiota turvautua länsivaltojen tarjoamaan apuun. Ruotsi koetti saada sodan loppumaan, koska se pelkäsi Saksaa.
Sotilaallisella rintamalla Neuvostoliiton massiivinen hyökkäys johti suomalaisten vetäytymiseen ja joukkojen kulumiseen. Tilanne Suomen rintamalla alkoi olla kriittinen maaliskuun alussa ja neuvostoarmeija eteni vääjäämättä. Silloin Neuvostoliitto taipui solmimaan rauhan 13.3.1940. Ilmeisesti Neuvostoliitto pelkäsi joutumista sotaan Suomea avoimesti tukevia länsivaltoja vastaan.
Sodan hinta oli raskas. Rintamalla kaatui 20 000 suomalaista sotilasta ja 44 000 haavoittui. Suomen pelastuminen oli hiuskarvan varassa, sillä länsimaiden lupaama apu olisi ollut liian vähäistä ja tullut liian myöhään, jotta se olisi pelastanut Suomen. Mutta Suomen pelastukseksi osoittautui niiden osoittama poliittinen tuki.
Suomi liittyi Saksan hyökkäykseen 1941
Talvisodassa Suomi menetti kymmenen prosenttia maa-alueestaan. Näiltä alueilta 400 000 henkeä jätti kotinsa ja siirtyi rajan Suomen puolelle. Kukaan ei halunnut jäädä. Neuvostoliitto sai lisäksi Suomen eteläkärjestä Hangosta sotilastukikohdan.
Suomi ja Ruotsi yrittivät muodostaa valtioliiton, mutta se kaatui Neuvostoliiton ja Saksan vastustukseen. Saksa oli valloittanut Tanskan ja Norjan. Neuvostoliitto liitti Baltian maat itseensä kesällä 1940 ja esitti Suomelle jatkuvasti uusia vaatimuksia. Suomi koki tilanteen todella uhkaavana.
Käänne tapahtui, kun Saksa alkoi osoittaa kiinnostusta Suomeen ensin avaamalla elokuussa keskusteluja asekaupoista, sitten järjestämällä sotilaiden lomakuljetuksia Pohjois-Norjasta Suomen läpi ja vihdoin marraskuussa kieltämällä eksplisiittisesti Neuvostoliiton pyytämät vapaat kädet Suomen suhteen.
Saksan johtaja Adolf Hitler päätti hyökkäyksestä Neuvostoliittoon eli Operaatio Barbarossasta joulukuussa 1940. Suomi sai vähitellen tietoja suunnitelmasta ja sotilaallinen yhteistyö käynnistyi. Ratkaiseva askel Suomen yhtymisessä Saksan sotaretken suunnitteluun oli helmikuun lopussa 1941.
Muutama päivä Saksan hyökkäyksen jälkeen Suomi aloitti oman hyökkäyksensä 25.6.1941 Neuvostoliiton pommitettua Suomen kaupunkeja. Suomen sodanpäämääränä oli vanhojen rajojen palautus ja sen lisäksi Itä-Karjalan valloitus ja bolševismin kukistaminen.
Näin alkaneessa ns. jatkosodassa oli kolme vaihetta. Hyökkäysvaiheessa Suomi eteni vanhoille rajoille ja jatkoi sen jälkeen miehittäen Itä-Karjalan. Hyökkäysvaihe oli tappioiden osalta koko sodan raskain. Joulukuussa1941 rintama vakiintui ja alkoi hiljainen asemasota. Sitä kesti kesäkuuhun 1944, jolloin Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen. Kesän 1944 raskaissa taisteluissa Suomi joutui vetäytymään, mutta onnistui pysäyttämään Neuvostoliiton hyökkäyksen.
Jatkosodan aikana Suomi oli riippuvainen Saksan aseavusta sekä elintarvike- ja teollisuuden raaka-ainetoimituksista. Vaikka Suomen ja Saksan välillä ei ollut muodollista liittosopimusta, virallinen termi oli kanssasotija (co-belligerent), Saksa ja Suomi koordinoivat sotatoimensa ja olivat tosiasiallisia liittolaisia.
Sodasta rauhaan 1944–1948
Elokuussa 1944 Suomi otti uhkarohkean askeleen ja vaihtoi suursodassa puolta. Suomen presidentti Risto Ryti erosi ja vapautti Suomen Saksalle annetuista yhteistyölupauksista. Presidentiksi valittu ylipäällikkö marsalkka Mannerheim käynnisti rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Vaikka Pohjois-Suomessa oli vielä 250 000 saksalaista sotilasta, Suomi teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa.
Välirauhansopimuksessa 17.9.1944 Suomi sitoutui karkottamaan saksalaiset maasta. Seurasi ns. Lapin sota, jossa kaatui noin 3 000 suomalaista. Kaikkiaan jatkosodassa kaatui rintamalla 39 000 ja haavoittui 158 000 ihmistä. Suomessa siviilien tappiot olivat vähäiset verrattuna muihin sotaa käyneisiin maihin.
Välirauhansopimuksessa, joka vahvistettiin 1947 Pariisin rauhansopimuksessa, Suomi menetti 12 prosenttia pinta-alasta eli noin 4,5 miljoonaa hehtaaria maata. Neuvostoliitolle oli luovutettava Porkkalan sotilastukikohta 50 vuodeksi.
Takaisin vallatuille alueille palanneet suomalaiset joutuivat lähtemään kodeistaan toisen kerran. Heitä oli 420 000 henkeä, 11 prosenttia maan väestöstä. Siirtolaisille ja rintamamiehille jaettiin 2,8 miljoonaa hehtaaria maata, josta valtion maata oli noin puolet ja toinen puoli pakko-otettiin yksityisiltä.
Puolustusvoimien koko rajattiin 34 000 mieheen ja aseistuksen määrä rajoitettiin. Sodan päättyessä Suomen puolustusvoimien vahvuus oli ollut 530 000 miestä. Suomessa oli tuolloin 3,8 miljoonaa asukasta.
Suomen maksettavaksi määrättiin sotakorvauksina 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria sotaa edeltäneeseen kurssiin. Korvaukset olivat enimmillään 15 prosenttia valtion menoista ja 5 prosenttia Suomen kokonaistuotannosta. Maksaminen tapahtui vastikkeettomana tavaravientinä: eniten laivoja, koneita ja metsäteollisuuden tuotteita.
Poliittisessa oikeudenkäynnissä Suomen sodanaikaisia johtajia tuomittiin vankeuteen ns. sotaan syyllisinä. Presidentti Risto Ryti sai 10 vuoden tuomion, kaksi sota-ajan pääministeriä 6 vuotta ja viisi muuta ministeriä 2–5½ vuotta vankeutta. Maan poliittisen suunnan muuttamiseksi erotettiin lisäksi Yleisradion ja kouluhallituksen pääjohtajat ja Helsingin yliopiston rehtori. Valvontakomission painostuksesta Suomi lakkautti 3 300 poliittisesti epäilyttäväksi luokiteltua yhdistystä.
Aikaa sodan jälkeen kutsutaan ”vaaran vuosiksi”, koska paine Suomen muuttamiseen kommunistiseksi oli kova. Välirauhansopimuksessa sallittiin aiemmin kielletty kommunistien toiminta. Eduskuntavaaleissa maaliskuussa 1945 kommunistit saivat 23 prosenttia äänistä nousten toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja päästen maan hallitukseen.
Demokratia ja oikeusvaltio kestivät
Miksi Suomesta ei tullut kommunistista maata? Pääsyy on, että puna-armeija ei koskaan miehittänyt Suomea. Suomen yhteiskuntajärjestystä ja oikeusvaltion perustana olevia instituutioita ei muutettu ja markkinatalous jatkui. Vapaat vaalit pidettiin. Virkakuntaa ei puhdistettu kuin vähäisiltä osin. Vanhat puolueet ja johtajat jatkoivat lukuun ottamatta sotaan syyllisiksi tuomittuja.
Keväällä 1948 Suomi taipui tekemään Neuvostoliiton kanssa sotilassopimuksen. ”Ystävyys- yhteistyö- ja avunantosopimus” (YYA-sopimus) oli kuitenkin rajoitetumpi kuin sen miehittämissä Itä-Euroopan maissa. Kesän eduskuntavaaleissa kommunistit menettivät kannatustaan. Presidentti J. K. Paasikivi käänsi politiikan suunnan nimittämällä sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen ja pudottamalla kommunistit pois hallituksesta.
Seuraava käänne oli 1955, kun Suomi pääsi Pohjoismaiden neuvoston ja Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi ja Neuvostoliitto luopui Porkkalan sotilastukikohdasta vastineeksi siitä, että YYA-sopimusta jatkettiin. Suomi ryhtyi tavoittelemaan puolueetonta asemaa ja liittyi ulkojäsenenä Euroopan vapaakauppaliittoon EFTA:aan 1961.
Tšekkoslovakian miehitystä (1968) seuranneena epävarmana aikana Suomi teki aloitteen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssiksi. ETYK:n huippukokous Helsingissä 1975 vahvisti Suomen asemaa puolueettomana maana. Suomi solmi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa 1973 turvaten kaupalliset etunsa Länsi-Euroopassa EFTA:n hajottua.
Kylmän sodan päättyessä, Saksojen yhdistyessä ja Neuvostoliiton hajotessa Suomi oli vakiinnuttanut asemansa vauraana demokraattisena länsimaana. Neuvostoliiton kanssa solmittu sotilassopimus sanottiin irti ja Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi 1995 ja omaksui valuutaksi euron 2002.
Suomi ei ole liittynyt NATO:n jäseneksi, vaan on sotilaallisesti liittoutumaton. Suomi tekee sotilaallista yhteistyötä Ruotsin, muiden pohjoismaiden, EU-maiden ja Yhdysvaltojen kanssa.
