Suomen satavuotisen itsenäisyyden ajan suurimmat muutokset ovat olleet kaupungistuminen, väestörakenteen muutos, koulutustason nousu, elintason parantuminen ja tuottavuuden huikea kasvu.
Suomen väkiluku oli maan itsenäistyessä ylittänyt kolme miljoonaa. Syntyvyys laski jyrkästi 1920-luvulla ja näytti siltä, ettei maan asukasmäärä ylittäisi neljää miljoonaa. Sotien jälkeen syntyneet 100 000 lapsen ikäluokat nostivat kuitenkin väkiluvun yli neljän miljoonan jo 1950, vaikka sodissa oli kuollut yli 90 000 suomalaista – pääasiassa nuoria miehiä.
Syntyneiden ikäluokat kutistuivat nopeasti erityisesti 1960-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1973 Suomessa syntyi elävänä alle 57 000 lasta. Tämän jälkeen syntyvyys nousi ja oli yli 60 000 lapsen tasolla vuoteen 1997 saakka. Vuosina 1998–2014 syntyvyys on vaihdellut 55 500 ja 61 000 lapsen välillä. Vähiten vauvoja syntyi vuonna 2002 – luku on toistaiseksi Suomen itsenäisyyden ajan pienin.
Syntyvyys on laskenut 2010-luvulla. Syntyneiden lasten lukumäärä on samalla tasolla kuin 1840-luvulla, jolloin Suomessa oli runsaat kaksi miljoonaa asukasta.[i] Syntyvyys on jäänyt Suomessa vuodesta 1969 lähtien alle väestön luontaisen uusiutumistason, joka on 2,1 lasta naista kohden.[ii]
Väkiluku kasvaa edelleen eliniän pidentymisen ansiosta
Suomen väkiluku on kasvanut eliniän pidentymisen sekä 1990-luvulta lähtien myös maahanmuuton ansiosta huolimatta syntyvyyden pienentymisestä. Suomalaisten määrä ylitti viisi miljoonaa 1990-luvun alussa, vaikka monet suomalaiset olivat muuttaneet 1960–1970-luvuilla pysyvästi Ruotsiin.
Vuonna 2015 suomalaisia on lähes 5,5 miljoonaa. Maan väkiluku 1,7 kertaa suurempi kuin maan itsenäistyessä. Väestöltään samansuuruisia maita ovat Tanska, Norja, Slovakia, Singapore ja Eritrea. Maailman väestöstä on suomalaisia 0,075 prosenttia.
Suomalaisten elinajanodote on noussut itsenäisyyden aikana tasaisesti. 1910-luvun lopulla syntyneellä suomalaisella miehellä oli tilastollista elinaikaa jäljellä 43 vuotta ja naisella 49 vuotta. Elinajanodote on kohonnut miehillä 76 vuoteen ja naisilla 83 vuoteen. Vuonna 2014 miesten keski-ikä oli 40,7 ja naisten 43,4 vuotta. Satavuotiaita oli 741 – heistä oli 100 miehiä ja 641 naisia.
Erityisen paljon on alentunut alle yksivuotiaiden kuolevuus. Suomen itsenäistyessä joka kymmenes lapsi kuoli ensimmäisen elinvuotensa aikana. 2000- ja 2010-luvuilla imeväisikäisistä kuolee alle puoli prosenttia ennen ensimmäistä syntypäiväänsä..
Yli 65-vuotiaita on viidennes väestöstä. Alle 25-vuotiaita on lukumääräisesti suunnilleen saman verran kuin vuonna 1917, mutta heidän osuutensa väestöstä on laskenut 50 prosentista 28 prosenttiin.
Suomessa puhutaan useampia kieliä ja tunnustetaan lukuisia uskontoja
Suomenkielisten osuus kasvoi itsenäisyyden aikana pitkään suhteessa ruotsinkielisiin. Suomea äidinkielenään puhuvien osuus maan väestöstä lisääntyi 1980-luvulle saakka ja oli enimmillään lähes 94 prosenttia. Ruotsinkielisten lukumäärä säilyi suunnilleen samana.
Suomen 311 kunnasta 32 on kaksikielisiä. Näistä 18 kunnan väestön enemmistö on suomenkielisiä, ja 14 kunnassa asukkaiden enemmistön kieli on ruotsi. Viimeinen manner-Suomen ruotsinkielisistä kunnista, Närpiö, muuttui kaksikieliseksi vuoden 2016 alussa. Ahvenanmaan kaikki 16 kuntaa ovat itsehallintolain nojalla ruotsinkielisiä.
Saamelaisten, romanien ja viittomakielisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet on mainittu perustuslaissa. Saamen kielen käyttöä koskeva kielilaki on pääsääntöisesti voimassa Enontekiön, Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa.[iii]
Sekä suomea että ruotsia puhuvien määrä on laskenut 1990-luvun alusta lähtien. Maahanmuuttajien määrän kasvun myötä muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä on noussut lähes viiteen prosenttiin 2010-luvulla. Etenkin suomenkielisten osuus on samalla pienentynyt.
Suomalaisista 89,7 prosenttia puhui vuonna 2012 äidinkielenään suomea ja 5,4 prosenttia ruotsia. Varsinkin suurimmissa kaupungeissa asuu runsaasti väestöä, jonka juuret ulottuvat eri puolille maailmaa. Venäjänkielisten osuus väestöstä on 1,2 prosenttia – jonkin verran korkeampi kuin Suomen kuuluessa Venäjän keisarinkuntaan.[iv]
Luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2014 lopussa 73,8 prosenttia suomalaisista. Ortodoksisen kirkon jäseniä on prosentti väestöstä ja eri uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluu 1,5 prosenttia suomalaisista. Runsas viidennes suomalaisista ei ole minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäsen.
Luterilaisuuden asema säilyi järkkymättömänä Suomen itsenäisyyden ensimmäiset 75 vuotta. Kirkosta eroaminen lisääntyi 1990-luvun lamavuosina ja on kasvanut vuodesta 2000 alkaen. Helsingissä on jo alueita, joiden asukkaista alle puolet on kirkon jäseniä.
Maalaisuus on vaihtunut kaupunkilaisuudeksi
Kaupungistuminen on edennyt nopeasti 1950-luvulta lähtien. Suomalaisista yli 80 prosenttia asui maalla maan itsenäistyessä. 2010-luvulla kaupunkimaisessa ympäristössä elää 83 prosenttia suomalaisista. Maalaisten osuus pieneni jo ennen toista maailmansotaa tasaisesti, mutta maaltamuutto kiihtyi 1950-luvulla. Samaan aikaan maaseutukuntien asutus alkoi keskittyä taajamiin.
Helsingissä asuu 2015 enemmän ihmisiä kuin kaikissa Suomen kaupungeissa yhteensä 1917, jolloin kaupungeissa oli 528 000 asukasta. Pääkaupungin väkiluku on 628 000 henkeä. Helsingin asukasmäärä on kasvanut yli kolminkertaiseksi sadassa vuodessa. Myös Espoossa, Tampereella, Vantaalla ja Oulussa on enemmän asukkaita kuin Helsingissä vuonna 1917. Turku on 185 000 asukkaallaan suunnilleen yhtä iso kuin Helsinki sata vuotta sitten.
Asukaslukuihin ovat kaupungistumisen ohella vaikuttaneet alueliitokset. Helsinki, Tampere, Oulu ja Turku ovat laajentuneet merkittävästi Suomen itsenäisyyden aikana. Helsingin pitkään maaseutumaiset naapurikunnat Espoo ja Vantaa ovat kasvaneet suomalaisiksi suurkaupungeiksi 1960-luvulta lähtien. Suomen suurin maalaiskunta on vuonna 2015 Nurmijärvi, jonka asukasluku on 41 912.
Koulutustaso on noussut nopeasti viime vuosikymmeninä
Suomalaisten koulutustaso alkoi kohota Suomen itsenäistyttyä. Kaikki lapset kävivät vähintään kansakoulun. Oppikoulujen määrä kasvoi samaan aikaan merkittävästi. Sotien jälkeen keski- ja oppikouluja perustettiin runsaasti, mikä kasvatti oppikoululaisten määrän 40 prosenttiin ikäluokasta vuoteen 1960 mennessä. Ammatillisen koulutuksen kehittäminen sai myös vauhtia. Yliopistojen ja korkeakoulujen perustaminen 1950-luvun lopulta lähtien eri puolille maata avasi akateemisen opintien yhä useammille.
Koulutusjärjestelmän jako perusopetukseen keskittyneeseen kansakouluun ja akateemiset jatko-opinnot mahdollistaneeseen oppikouluun katosi 1970-luvulla peruskoulu-uudistuksen myötä. Yhdeksänvuotisen peruskoulun tarkoituksena on ollut tarjota samat lähtökohdat ja oppimäärä koko ikäluokalle. Merkittävä muutos oli kieltenopetuksen laajentuminen koskemaan koko ikäluokkaa. Suurin osa suomalaislapsista on lukenut ensimmäisenä vieraana kielenä englantia. Lisäksi kaikki ovat opiskelleet toisen kotimaisen kielen alkeet.
Suomalaisten koulutustaso on kohonnut erityisesti viimeisimmän 40 vuoden aikana. Vuonna 1970 kolmella neljästä suomalaisesta ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa. Erityisen vähän opintojaan jatkaneita oli 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä – Venäjän vallan loppuvuosina syntyneillä oli harvoin mahdollisuuksia jatko-opintoihin.
Vuonna 1990 peruskoulutuksen jälkeen oli jatkanut opintojaan puolet ja 2010 kaksi kolmannesta suomalaisista. Kaikkein eniten on kasvanut korkean asteen (opistot, ammattikorkeakoulut ja yliopistot) tutkinnon suorittaneiden suomalaisten määrä, joka nousi vuosina 1970–2010 yli nelinkertaiseksi. Yliopistolliset opinnot läpäisseiden määrä on samana aikana seitsenkertaistunut ja tutkijakoulutuksen saaneita on yhdeksän kertaa enemmän.
Kansantuotteen ja tuottavuuden kasvu on tuonut lisää jaettavaa
Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista kaksi on samoja kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa – Saksa ja Venäjä. Pitkään merkittävimpiin vienti- ja tuontimaihin kuuluneen Englannin osuus on sen sijaan kutistunut suhteellisen pieneksi. Ruotsi on noussut Saksan ja Venäjän rinnalle kolmen tärkeimmän kauppakumppanin joukkoon. Kiinan osuus ulkomaankaupassa on kasvanut 1990-luvulta lähtien.
Suomen viisi suurinta tuontimaata olivat 2014 Venäjä (15,0 %), Saksa (13,4 %), Ruotsi (11,4 %), Kiina (6,5 %) ja Alankomaat (6,3 %). Viennissä viisi tärkeintä maata olivat Saksa (12,0 %), Ruotsi (11,1 %), Venäjä (8,3 %), Yhdysvallat (6,8 %) ja Alankomaat (6,5 %).[v]
Venäjän kauppa on sekä hyödyttänyt Suomea että aiheuttanut epätasapainoa talouteen 1800-luvun lopulta lähtien. Keisarillinen Venäjä pyrki suojaamaan omaa teollisuustuotantoaan tulleilla, jotka koskivat myös Suomea. Itsenäistymisen alla koettu viennin korkeasuhdanne vaihtui nopeasti Venäjän markkinoiden täydelliseen katoamiseen.
Neuvostoliitosta tuli tärkeä kauppakumppani toisen maailmansodan jälkeen. Kun sosialistinen suurvalta romahti 1990-luvun alussa, niin Suomessa sortuivat monet idänkauppaa käyneet yritykset. Vuodesta 2014 alkaen epävarmuutta on aiheuttanut Venäjän Ukrainan-politiikka. Venäjän on vastannut Euroopan Unionin asettamiin talouspakotteisiin rajoittamalla tuontia EU-maista, mikä on pienentänyt vientiä Suomesta Venäjälle. Ruplan heikentyminen on vähentänyt myös venäläisten matkailua Suomessa.
Liikenne on siirtynyt maanteille – autojen määrä on kasvanut yli 1500-kertaiseksi
Liikenne on siirtynyt suurelta osin rautateiltä ja sisävesiltä maanteille. Suomessa on vuonna 2015 yli kolme miljoonaa autoa. Vuonna 1920 koko maassa oli 1 800 autoa ja 800 moottoripyörää. Autojen merkitys kasvoi aluksi tavarakuljetuksissa ja joukkoliikenteessä.
Henkilöautojen lukumäärä kääntyi nopeaan kasvuun, kun niiden tuonti vapautui 1960-luvun alussa. Vuonna 1976 Suomessa oli miljoona henkilöautoa. Kahden miljoonan henkilöauton raja ylittyi 1998 ja kolmen miljoonan 2012. Vuonna 2015 Suomessa on 3,2 miljoonaa henkilöautoa.[vi]
Myös joukkoliikenne kulkee pääasiassa kumipyörillä. Vuonna 2014 tehtiin 350 miljoonaa bussimatkaa, 68,8 miljoonaa junamatkaa, 22,3 miljoonaa laivamatkaa ja 19,7 miljoonaa lentomatkaa.[vii] Laivoilla ei ole ollut sisävesillä merkitystä henkilöliikenteessä sotavuosien jälkeen. Meriliikenteessä matkustajamäärät ovat kasvaneet vapaa-ajan matkailun yleistymisen myötä 1960-luvulta lähtien.
Tieliikenneonnettomuudet lisääntyivät sotien jälkeen liikennemäärien kasvun ja heikon turvallisuuskulttuurin takia. Vuosina 1965–1973 onnettomuuksissa kuoli vuosittain yli tuhat suomalaista. Onnettomuudet alkoivat vähentyä turvavyön käyttöpakon, nopeusrajoitusten, teiden kunnon parantumisen ja kevyen liikenteen väylien rakentamisen ansiosta. Vuoden 2002 jälkeen liikenteessä on menehtynyt vuosittain alle 400 suomalaista.
Harvinainen harppaus köyhästä rikkaaksi
Suomi on yksi suhteellisen harvoista köyhistä maista, jotka onnistuivat saavuttamaan johtavien maiden tulotason 1900-luvulla. Sata vuotta sitten Suomi oli melko köyhä maatalousmaa, jonka asukasta kohti laskettu bruttokansantuote oli puolet tuon ajan varakkaimpien maiden, Iso-Britannian ja USA:n tasosta. Suomen kansantuote ylitti niukasti maailman keskitason.
Suomi on muuttunut vuosisadassa ensin teollistuneeksi ja sen jälkeen jälkiteolliseksi informaatioyhteiskunnaksi, jossa palvelut työllistävät suurimman osan ihmisistä. Elintason nousu selittyy tuottavuuden kasvulla. Vuonna 2004 Suomen bruttokansantuote oli henkeä kohti laskettuna 22 kertaa suurempi kuin 1860. Työtuntien määrä asukasta kohden laskettuna on säilynyt kuitenkin lähes samana.[viii]
Yksityinen kulutus kasvoi vuosina 1917–2007 yksitoistakertaiseksi. Suomen itsenäistyessä tavallisen kansalaisen tuloista liki 90 prosenttia kului välttämättömiin hankintoihin. Kulutus kasvoi yhtäjaksoisesti 1950-luvun alusta 1980-luvun loppuun. Lamavuosina 1990-luvun alussa kulutus leikkautui voimakkaasti. Vuosina 1998–2006 kulutus nousi neljänneksellä, minkä jälkeen kasvu on ollut hidasta.[ix]
Suomen bruttokansantuote laski 8,2 prosenttia vuonna 2009. Pudotus oli yhtä suuri kuin nälkävuonna 1867, vaikka vaikutukset eivät olleet yhtä dramaattisia. Suomessa tilannetta vaikeuttivat useiden Euroopan Unionin jäsenmaiden talousvaikeudet, jotka ovat heijastuneet koko yhteisöön. Myös EU:n Venäjälle asettamien talouspakotteiden vaikutus oli merkittävä Suomen kansantaloudelle. Suomen talous on elpynyt vuosien 2016 ja 2017 aikana laman ja pitkän nollakasvun vuosien jälkeen.
[i] Elävänä syntyneet sukupuolen ja äidin avioisuuden mukaan, http://tilastokeskus.fi/til/synt/tau.html. Syntyneiden määrä väheni yhä, http://www.stat.fi/til/synt/2014/synt_2014_2015-04-14_tie_001_fi.html (18.9.2015).
[ii] Hedelmällisyys, www.findikaattori.fi/fi/16
[iii] Saamen kielilaki 1086 / 2003, www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20031086
[iv] Väestö, http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html (20.9.2015)
[v] Suomi lukuina, www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_sul_201500_2015_13686_net.pdf
[vi] www.stat.fi/tup/suomi90/lokakuu.html (19.9.2015). Automäärän kehitys 1940 – 2014, www.autoalantiedotuskeskus.fi/tilastot/suomen_autokanta/autokannan_kehitys/automaaran_kehitys (19.9.2014)
[vii] Suomi lukuina, www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_sul_201500_2015_13686_net.pdf
[viii] Jukka Jalava, Elintaso on tullut tuottavuudesta, http://tilastokeskus.fi/tup/tietotrendit/tt_01_05_jalava.html
[ix] Suomalaisten kulutus yksitoistakertaistunut sadassa vuodessa, http://tilastokeskus.fi/tup/suomi90/heinakuu.html
Linkkejä:
Arto Kokkinen, Miten Suomi nousi köyhyydestä?
Suomen väkiluku – Väestörekisterikeskuksen tietokanta väkiluvun kehityksestä