Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä elokuun alussa 1914 vihollismaiden kansalaisilla oli kolme päivää aikaa poistua Suomesta. Meriliikenne keskeytyi käytännössä välittömästi, minkä vuoksi liikenne Suomeen ja Suomesta pois kulki Tornion kautta. Ylimääräinen juna toi jo 2. elokuuta Etelä-Suomesta useita kymmeniä pakolaisia. Ruotsin kautta alkoi Suomeen saapua Venäjän keisarikunnan alamaisia, jotka palasivat kotiin. Venäjän tanskalaissyntyinen leskikeisarinna Maria Fjodorovna ylitti rajan 7. elokuuta matkallaan Pietariin. Kotimaahansa palasi myös tsaari Nikolai II:n veli Mikael.
Rajanylitys vaikeutui myös suomalaisilta, jotka olivat ennen maailmansotaa päässeet Ruotsiin sujuvasti. Paikalliset asukkaat pääsivät kuitenkin rajan yli pääosin vaikeuksitta. Ruotsin puolella rautatie oli valmistunut Karunkiin 26 kilometrin päässä Haaparannan pohjoispuolelle, minkä vuoksi oli kuljetettava autoilla ja hevosilla. Maantie ei kestänyt yllättävää autoliikennettä.
Kahden ensimmäisen sotaviikon aikana Tornion kautta kulki noin 30 000 pakolaista, 20 kertaa enemmän väkeä kuin kaupungissa oli asukkaita. Pietarin ja Tornion välillä kulki jopa kolmenkymmenen vaunun junia, joissa oli yli tuhat matkustajaa. Kaupungin vähäiset majoitustilat kävivät ahtaiksi, vaikka pakolaiset jatkoivat matkaansa mahdollisimman pian.
Tornion asemalla myytiin elokuussa 1914 lippuja lähes 200 000 markalla (740 000 euroa vuoden 2015 rahassa) – määrä oli 20-kertainen tavalliseen verrattuna. Ruuhka helpottui muutamiksi kuukausiksi, kun meriliikenne alkoi muun muassa Rauman ja Gävlen välillä. Eteläisen Pohjanlahden liikenne loppui kolmen ruotsalaisaluksen ajettua joulukuussa 1914 Porin edustalla saksalaisten laskemiin miinoihin.
Suomen puolella ryhdyttiin rakentamaan pikavauhdilla rautatietä Tornionjoen itärannalle Suomen Karunkiin, kolmen kilometrin päähän Ruotsin Karungista. Rataa rakensi marraskuusta 1914 alkaen keinovalaistuksessa 1 900 miestä. Kahdessa kuukaudessa rakennettu rata otettiin käyttööni 19. tammikuuta 1915. Kiskotusten perustuksesta tuli heikko, joten junia ei saanut lastata liian täyteen. Rautatie käytössä vain huhtikuun 1915 loppuun saakka. Pääsyynä oli se, että rata Ruotsin puolella Karungista Haaparantaan oli rakenteilla – se valmistui elokuussa 1915. Liikenteen vilkkaudesta kertoo se, että rajan ylitti Karungissa vuonna 1915 noin 120 000 ihmistä.
Suomen ulkomainen postiliikenne ja pääosa koko keisarikunnan kansainvälisistä lähetyksistä alkoi kulkea Pohjanlahden ympäri. Tornion kautta kulki 1915 aikana kulki 1,3 miljoonaa postipakettia ja 53 000 kirjepussia. Vuonna 1916 käsiteltiin 6,1 miljoonaa postilähetystä. Postinkuljetuksen helpottamiseksi otettiin käyttöön helmi-maaliskuun vaihteessa 1917 köysirata, jonka pituus oli 1 330 metriä. Vaijerin varassa pystyi kuljettamaan 10 000 kiloa postia tunnissa.
Vielä merkittävämpää oli se, että Suomen ja koko Venäjän ulkomaankauppa siirtyivät Tornion kautta kulkeneelle reitille. Tärkeimmät huolintaliikkeet perustivat toimiston Tornioon. Peräti tuhat hevosta kuljetti tavaraa Torniojoen yli jäätä pitkin Haaparannan ja Tornion välillä 1915 keväällä. Jäättömänä aikana lautat kuljettivat tavaraa tarvittaessa yötä päivää yli Tornionjoen yli.
Rahtiliikenteen helpottamiseksi ryhdyttiin vuonna 1916 pohtimaan sillan rakentamista yli Tornionjoen. Suunnitelmat hautautuivat, kun ulkomaankauppa tyrehtyi olosuhteiden muututtua levottomiksi seuraavana vuonna. Silta valmistui 1920-luvulla.[i]
Tornion kautta kulki vuosina 1915–1918 myös 63 463 vangiksi jäänyttä sotainvalidia, joiden paluusta kotimaahan ympärys- ja keskusvallat olivat sopineet Geneven 1906 ja Haagin 1907 sopimusten pohjalta. Vaihto koski vankeja, jotka eivät enää kyenneet asepalvelukseen. Kenraalikuvernööri F. A. Seyn otti 12. elokuuta 1915 vastaan ensimmäisen venäläisiä sotainvalideja Haaparannasta Tornioon kuljettaneen proomun. Ruotsin rajan yli siirtyi itävaltalaisia, saksalaisia ja turkkilaisia vankeja. Tornion ja Haaparannan 11.8.1915–26.1.1918 sivuuttaneista vangeista saksalaisia oli 3 617, Itävalta-Unkarin alamaisia 22 123, joista turkkilaisia 428. Turkkilaiset kuljetettiin Turkin hallituksen pyynnöstä Turkkiin. Venäläisiä invalideista oli 37 295. Huomattavaa on, ettei vastaavia vaihtoja ei toisen maailmansodan aikana toteutettu.[ii]
Tornion kautta kulki myös jääkärietappi, jonka toimintaa johti ylioppilas Eero Heickell (vuodesta 1927 Kuussaari), jonka isä omisti Tornion Lehden. Peitetoimintana palveli osaltaan Amerikan-siirtolaisuus, jonka perusteella nuoret miehet saattoivat saada passin maaliskuuhun 1916 saakka. Pääosa jääkäreiksi hakeutuneista miehistä kulki Pohjanlahden ympäri. Vilkas rajanylityspaikka Tornio kuitenkaan ei ollut tavallisin tie kohti Saksaa. Jääkärikoulutukseen hakeutuneet ylittivät useimmiten rajan etelämpää Kemin tienoilta.
Jääkärivärväys paljastui täydessä laajuudessaan venäläisille, kun Saksaan jääkärivärväyksen ensimmäisessä vaiheessa vuoden 1915 alussa hakeutunut ylioppilas Edvard Bruhn saatiin kiinni joulukuussa 1915 Torniossa. Hän kertoi kuuluisteluissa jääkärivärväyksen etapeista ja toimintatavoista. Eero Heickell onnistui välttämään pidätyksen ja jatkamaan toimintaansa Suomessa toukokuuhun 1916 saakka, jolloin hän siirtyi Saksaan saamaan sotilaskoulutusta.[iii]
[i] Ilkka Teerijoki. 2007. Tornion historia 2.
[ii] Timo Vihavaisen ja Eeva Stoltin artikkeli Haamuarmeijan paluu, Ennen ja nyt – historian tietosanomat 2013. www.ennenjanyt.net/2013/12/haamuarmeijan-paluu/
[iii] Ilkka Teerijoki. 2007. Tornion historia 2.
Linkkejä:
