Jouluna 1916 Suomessa oli vielä rauhallista, mutta pula-ajan syventymisen merkit olivat näkyvissä.
Elintarvikkeiden saatavuus oli heikentynyt. Huomattava osa Suomessa tuotetusta voista ja maidosta päätyi Pietariin. Elintarvikesäännöstely oli alkanut marraskuussa 1916 sokerista. Polttopuut olivat kallistuneet ja vuokrat nousseet. Muuttovirta maalta kaupunkeihin jatkui.
Elintarviketilanteen heikentymisestä huolimatta ruokaa riitti kaikille. Keski- ja yläluokka olivat tottuneet käyttämään tuontihedelmiä juhla-aikoina. Niiden saanti oli 1916 vaikeaa. Tarjolla oli kuitenkin muun muassa Krimin omenia, päärynöitä ja rypäleitä. S. Aladinillä oli myynnissä ”hyviä Antonoffin omenia” 8 000 kiloa hintaan 1,40 markkaa kilo (3,25 euroa). Kilo omenia maksoi työmiehen neljän tunnin bruttopalkan verran.
Huhut osa elämää
Aktivististien tunnelmaan vaikutti se, että jääkäreitä ja heidän tukijoitaan oli jäänyt kiinni Jyväskylässä. Heidän joukossaan oli muun muassa Aarne Sihvo. Pietarissa Krestyn ja Špalernajan vankiloissa oli Sihvon lisäksi lukuisia jääkärivärväykseen osallistuneita. Siperiaan oli karkotettu suuri joukko suomalaisia, heidän joukossaan P. E. Svinhufvud.
Suomessa oli joulukuussa 1916 kymmeniä tuhansia venäläissotilaita. Venäläisistä tai jääkäreistä ei lehdissä voitu kuitenkaan kirjoittaa. Asiaan vihkiytyneet tiesivät, että jääkäreiksi värväytyneitä taisteli Saksan keisarillisessa armeijassa itärintamalla venäläisiä vastaan. Venäläissotilaiden suuri määrä Suomessa herätti puolestaan närkästystä. Julkista tietoa oli, että Venäjän armeijassa palveli suomalaisia upseereita ja jonkin verran myös värväytynyttä miehistöä. Lehdissä ilmestyi uutisia suomalaisten saamista venäläisistä kunniamerkeistä.
Monenlaiset huhut olivat osa elämää. Zeppeliinihyökkäyksiä pelättiin yleisesti Helsingissä ja Etelä-Suomen kaupungeissa. Katuvalot oli joko pimennetty tai sammutettu. ja ikkunoiden piti olla peitettynä. Muun muassa Helsingissä sähkönkulutus kasvoi silti, kun tehtaat kävivät täysillä kierroksilla ja asukasluku kasvoi.
Maailmansodan rintamatilanteen yleispiirteet selvisivät lehtiä lukemalla. Länsirintamaa tarkastellut uutisointi oli tarkempaa kuin itärintamaa koskenut. Verdunin ja Sommen taisteluiden perusteella saattoi päätellä, että idässä oli kaatunut ja haavoittunut massoittain miehiä. Sen sijaan Venäjän armeijan taistelukyvystä ei pystynyt päättelemään kovin paljon lehtiuutisten perusteella.
”Pitäisi olla hyvä tahto”
Nimimerkki ”I. I.” pohti sotajoulun olemusta Uuden Suomettaren pääkirjoituksessa. Joulurauha tuntui kaukaiselta sodan keskellä.
”Pitäisi olla kunnia Jumalalle ja rauha maassa. Pitäisi olla hyvä tahto ihmisten kesken, jotta tekevät kukin toiselleen sen, minkä itselleen soisivat tehtävän. Pitäisi olla – ellei toteutettuna niin ainakin häämöttämässä – rauhan valtakunta, jossa kansat takovat miekkansa vanteiksi ja keihäänsä viikatteiksi.
Mutta tosiasiallisesti on sotaa ja melskettä ja verisiä vaatteita. Tosiasiallisesti kansojen parhaimmisto viettää rauhan suurta juhlaa juoksuhaudoissa ja leiritulien ääressä. Rauhanylistyksen sijasta kaikuvat jouluyönä pommien räjähdykset. Ja rintamain takana käy voimakkaana, säälimättömänä taistelu siitä kullasta, minkä sota on pannut virtana vuotamaan. Kultainen vasikka on siellä se jumala, joka käy lukemattomain edessä, ja nyt, niin kuin muinoin Siinain juurella, palvellaan sitä lauluin ja lyyrin keskellä tuhansien kuolemaan sortuvien ja sortuneiden.”
Jouluaatto osui 1916 sunnuntaille. Uusi Suometar sisälsi siksi myös katsauksen sotatapahtumiin. Meneillään oli 125:s sotaviikko. Nimimerkki ”I. I.” palautti mieleen, että presidentti Raymond Poincaré lupasi uutenavuotena 1916, että saksalaiset on vuoden loppuun mennessä karkotettu Ranskasta. Saksalaisten hallussa oli kuitenkin jouluna 1916 suunnilleen sama alue Ranskasta kuin vuoden alussa.
”Niille, jotka ovat täksi jouluksi rauhan tuloa unelmoineet, jää vain todettavaksi, että heidän unelmansa ei toteutunut, vaan että päinvastoin tänä kolmantenakin sotajouluna rauhantaivas on peittynyt läpinäkymättömiin pilviin.”
Tervehdys aatetovereille
Työmiehen etusivun täytti yhteisilmoitus, jossa työväenliikkeen jäsenet toivottivat aatetovereilleen ”Hauskaa joulua ja toivorikasta uutta vuotta 1917”. Mukana oli paljon myös eri puolilta Venäjää lähetettyjä toivotuksia. Toisella sivulla ja kolmannen yläosassa terveisiä lähettivät amerikansuomalaiset eri puolilta Yhdysvaltoja.
Työmies ja Uusi Suometar julkaisivat jouluaattona 1916 ”Yhdistyneitten yhteiskoulujen” miljoona-arpajaisten voittonumerot. Arpajaisilla hankkivat varoja toimintaansa Forssan, Joensuun, Jämsän, Kristiinan, Loimaan, Rovaniemen, Seinäjoen, Toijalan, Tyrvään ja Viitasaaren yhteiskoulut sekä Heinolan keskikoulun jatkoluokat.
Arvonta oli suoritettu Helsingin työväenyhdistyksen talolla. Työmies tiesi kertoa, että työnjohtaja Albert Sohlman Ikaalisista oli voittanut 100 000 markkaa, emäntä Olga Salo Kiuruvedeltä 50 000 markkaa ja maanviljelijä W. Kettula Lahdesta 25 000 markkaa. Sohlmanin voittama summa vastaa 232 000 euroa. Työmiehen tuntipalkka oli 1916 keskimäärin 80 penniä.
Joulutavoissa yhdistyivät uusi ja vanha
Joulunvietossa yhdistyivät 1900-luvun alussa vanhat perinteet ja uudet vaikutteet. Joulupäivänä käytiin kirkossa ja paluumatkaan sisältyi maaseudulla edelleen uskomuksia. Kirkosta oli lähdettävä nopeasti liikkeelle taatakseen hyvän vuodentulon. Ensimmäisenä tielle ehtineen työt joutuivat.
Joulupäivänä ei etenkään maalla kyläilty 1900-luvun alussa. Jouluaattona oli vauraimmista maalaistaloissa saattanut käydä joulupukki. Pääasiassa pukki vieraili keski- ja yläluokan perheissä. Joulupukki oli kuitenkin jo laajalti tunnettu kansakoulujen ansiosta. Koulut olivat tehneet myös joulukuusen tunnetuksi, vaikka kuusta ei vielä joka kotiin hankittukaan. Satakunta -lehti kertoi Porin kansankoulujen kuusijuhlasta 1877:
”Kansakoulut täällä viettivät viime tiistaina tavallista syys-lukukauden lopettajaiskemua siten, että lapset saivat joulukuusten ympärillä laulella ja leikkiä. Tällaiset hetket ovat epäilemättä lasten elämän herttaisimpia ilohetkiä, raskaan lukutyön perästä.
Hetken riemu ja toivottu joulu, jota muistuttaa kynttilöitty ja koristeltu joulukuusi salin keskellä, saakin lasten silmistä ilon loistamaan, jota vielä enentämät koulutodistus sekä pienet joulupukin tuomat lahjat leikkien loputtua. Tällainen hetki lukukauden lopussa saattaa lapsetkin unohtamaan koulussa mahdollisesti esiintymät, elämän vakavia puolia ilmaisevat hetket ja heittää heille iloisen mielen koulusta, jonka vaikeata työtä ovat halulliset jatkamaan taas uuden työjakson alkaessa.”
Lähteet:
Uusi Suometar 24.12.1916, Työmies 24.12.1916. Satakunta 22.12.1877.
Yle, oppiminen. Aikamatka arkeen: Joulunvietto.
Linkit:
Keski-Suomen museo, Kuvia Lönnin perheen joulusta vuosilta 1895–1920.
