Työväki juhli vappua näyttävästi kautta koko Suomen. Vappukulkueet olivat ”köyhälistön juhlapäivänä” pitkiä. Liikkeellä lähti satojatuhansia suomalaisia.
Yksi vapun pääteemoista oli 8-tunnin työpäivä. Metallityöläiset olivat saavuttaneet 18. huhtikuuta järjestetyllä lakolla. Yhä useammat työnantajat siirtyivät vapaaehtoisesti 8-tuntiseen päivään.
Senaatti oli aloittanut työaikalain valmistelun. Kysymys maaseutuammattien työajasta oli kuitenkin auki. Valtaosa työväestöstä asui maalla ja teki maa- ja metsätalouden töitä. Aatto Sirén pohjusti kysymystä Työmiehessä 29.4.1917:
”Niiden rinnastaminen yhteisen lain alle olisi mielestäni ollut perin välttämätön, vieläpä vaikkapa semmoinen yhdistäminen olisi jonkin verran hidastuttanut sanottujen eri tuotantoalojen erillisen normaalityöpäivän lailla määräämistä. Lisäksi sanokoot järjestöt sanansa siitäkin, eikö maataloustuotanto sittenkin ole kypsynyt jo sille asteelle, että ehdoton 8-tunnin työpäivä on siihen sovellettavissa, kuten teolliseenkin tuotantoon, ilman ehdollisia poikkeusmääräyksiä kiireellisistä työajoista kesällä y.m.
Kun kerran maanomistajilla on tilaisuus sadon pilaantumisen uhallakin kieltäytyä tykkänään palkkatyöväkeä käyttämästä, niin on niillä tilaisuus myöskin yhteiskunnan edun nimessä alistua normaalisen työajan ehtoihin.
Asian kaikinpuolinen pohtiminen on erinomaisen tärkeä maalaistyöväen järjestöille, joten siihen on käytävä heti käsiksi; sillä huojistetaan myös samalla puolueemme eduskuntaryhmän toimintaa.”
Kulkueita ja joukkokokouksia
Vapusta muodostui suurten kulkueiden ja joukkokokousten päivä kautta maan. Marssijoita oli liikkeellä ennen näkemättömän paljon, mikä lisäsi joukkovoiman tunnetta. Helsingissä marssijoita oli lehtitietojen mukaan 50 000.
Tampereella kulkueeseen osallistui 10 000 ja juhlapaikalle Hippoksen kentälle kokoontui 16 000 ihmistä. Turussa marssijoita oli 13 000 ja juhlaan osallistui 30 000 henkeä. Kulkueen kärjessä kulki nousevan polven edustajina 800–900 ihanneliittolaista. Viipurissa kulkueeseen osallistui 30 000 ihmistä, ja juhlapaikalle tuli vielä 20 000 lisää. Karjala-lehti kuvaili kulkuetta.[1]
”Muuttuneet ovat ajat. Valtapuolue punalippuineen suoritti tavanmukaisen paraatimarssinsa urheilukentältä Panulaan mukanaan sotaväki. Kolme kenraalia oli etua halkomassa – muuttuneet ovat tosiaankin ajat.”
Helsingissä Rautatientorilla järjestäytynyt vappukulkue suuntasi keskustasta Mikonkatua, Esplanadia ja Unioninkatua pitkin Kallioon ja edelleen Eläintarhan urheilukentälle. Kulkueeseen osallistui myös Hietalahden torilla järjestäytynyttä venäläistä sotaväkeä.[2]
”Mukana oli useita sekä työväen että sotilassoittokuntia. Punaisia lippuja ja kilpiä sadoittain. Kulkueen loppupää saapui juhlakentälle noin klo ½ 3, joten kulkueen matka rautatientorilta kentälle otti aikaa yli 4 tuntia.
Perillä suoritettiin suomenkileistä ohjelmaa kolmelta lavalta, ruotsinkielistä yhdeltä ja venäjänkielistä myöskin useilta lavoilta. Venäläisten lavojen ympärille oli kokoontunut valtavan suuret joukot sotilaita ja runsaasti myöskin venäläistä työväkeä.
Ennen puheohjelmaa soittivat soittokunnat ’Kansainvälisen’ ja ’Marseljeesin’.”
Järjestys säilyi Uuden Suomettaren mukaan erinomaisena. Kulkueiden osanottajat olivat järjestäytyneet kahdeksan hengen riveihin. Miliisi oli palkannut 400 miestä turvaamaan järjestystä. Päivä sujui rauhallisesti, eikä juopumuspidätyksiäkään tehty kuin kymmenkunta.[3] Työmies tulkitsi porvarien provokaatioiden epäonnistuneen.
”Historian merkillisin vappu”
Metalliliiton sihteeri E. Laiho käsitteli puheessaan 8-tunnin työpäivää ja vapun merkitystä työväestölle. Laiho palautti mieleen, että työajan lyhentäminen oli kuulunut työväenliikkeen vaatimuksiin 30 vuoden ajan. Osa Suomen työläisistä oli onnistunut saavuttamaan 8-tunnin työpäivän. Heitä olivat tukeneet venäläiset toverit. Vappu oli saavutuksen ansiosta erilainen kuin aikaisempina vuosina.
”Puhuja mainitsi, että me vietämme tällä hetkellä historian merkillisintä vappujuhlaa. Milloinkaan ennen ei köyhälistö ole niissä mielissä vapun viettoon lähtenyt, kuin mitä se tekee tällä kertaa. Tärkeimmin kuin koskaan ennen on työväestö kaikissa maissa omaksunut itselleen nuo K. Marxin 70 vuotta sitten lausutut sanat: ’Kaikkien maiden köyhälistö liittykään yhteen.’
(…) ’Ammatillisen ja valtiollisen toimintamme lujittamiseksi olisi meidän nyt tarmolla työhön ryhdyttävä, sillä meidän on kaikin tavoin toimittava, niin, että saavutettu voitto käsissämme pysyy.’ Lopuksi puhuja kosketteli niitä velvollisuuksia, joita 8-tuntisen työpäivän saavuttamisesta seuraa, painostaen erityisesti vapaa-aikojen oikein käyttämistä.”
Mistä leipää?
Kansanedustaja Hanna Kohonen muistutti puheessaan, että usein kaikunut huuto ”leipää” oli jälleen ajankohtainen. Kohosen mukaan syynä oli kapitalistiseen tuotantojärjestelmään kuuluva keinottelu, joka kärjistyi epäsäännöllisissä oloissa. Jokaiselle välttämättömillä elintarvikkeilla oli helppo keinotella, mistä erityisesti työläiset olivat joutuneet kärsimään.
”Tekeillä olevalta uudelta elintarveasetukselta vaaditaan paljon. Mutta valitettava tosiasia on, että nykyään alkaa olla todellinen pula, joten nämä liian myöhään alkaneet järjestelytoimenpiteet eivät yksin riitä uhkaava pulaa poistamaan. Hallituksen toimenpiteiden lisäksi tarvitaan kaikkien kuluttajain myötävaikutusta. Hallituksen tehtäväksi jää tarkan tilaston kokoaminen maassa löytyvistä elintarpeista, niiden takavarikoiminen sekä jaon toimittaminen maan väestön kesken. Kiireesti on myös suunniteltava toimenpiteitä tuotannon lisäämiseksi.”
Maailmansotaa käsittelivät erityisesti kansanedustaja Konrad Lehtimäki ja K. H. Wiik, joka esiintyi ruotsinkielisellä lavalla. Wiik korosti, että maiden työläiset kansallisuuteen katsomatta halusivat rauhaa. Vappujuhlaan oli tullut Pietarista kaksi venäläistä puhujaa.
”Toinen Pietarista saapunut toveri toi tervehdyksensä Venäjän sosialidemokratian vasemmalta siiveltä. Osotti, että sodasta voidaan vapautua ainoastaan taistelemalla kapitalisteja vastaan. Mainitsi myös, että porvarit herjaavat sosialidemokraatteja siitä, että se muka tahtovat yksityisrauhaa. Näillä valheilla koettavat porvarit mustata sosialidemokraatteja.”[4]
Maaseudulla alkaa taistelu työajasta
Maalaiskylissä vappua vietettiin työväen tunnusten alla usein ensimmäisen kerran. Vallankumouskevään innostus näkyi maaseudulla. Kulkueet ja juhlat kokosivat runsaasti väkeä. Varsinais-Suomessa Pöytyällä liikkeellä oli noin tuhat marssijaa. Vappujuhla oli pidettävä työväenyhdistys Leiskun talon pihalla, sillä väki ei olisi mahtunut millään sisälle.[5]
Etelä-Savon Anttolassa ei marssittu, mutta työväentalolle tuli 150 henkeä. August Heiskanen puhui vapun merkityksestä ja 8-tunnin työpäivästä. Kaupanhoitaja Heikkilä luki piiritoimikunnan painattaman juhlapuheen. Työväenyhdistyksen sekakuoro lauloi ja lisäksi kuultiin runonlausuntaa: ”Yleisö kuunteli kaikkia esityksiä hartaasti.” Illalla työväentalolla pidettiin iltamat, joihin tuli väkeä tuvan täydeltä.[6]
Ruovedellä Pekkalan ja Pohjankylän torppariosasto kutsui torpparit koolle vapunpäiväksi keskustelemaan työajasta ja palkkauksesta. Osasto päätti ryhtyä ajamaan 8-tunnin työpäivää.
”Päätettiin sellainen vaatimus esittää paikkakunnan ja sillä puolella koko Ruoveden pitäjässä olevalle suurimmalle maanviljelystyönantajalle, Pekkalan kartanon omistajalle Aleksander Aminoffille ja lähdettiin suurena kulkueena saattamaan vaatimusta perille. Vaatimus esitettiin kirjallisesti herra Aminoffille, mutta vastaus oli. ettei hän ole missään tekemisissä järjestyneen työväen kanssa, kehoittaen torpparejansa ja palvelijoitansa yksitellen keskustelemaan kanssansa.
Tämän kuultuaan palasi joukko takaisin työväentalolle keskustelemaan vaatimusten perille ajamisesta ja päätökseksi tuli, että Pekkalan kartanon kaikki työt julistetaan lakkotilaan maanantaista toukokuun 7 päivästä alkaen, ellei sitä ennen sovintoa aikaan saada.”
Ruovedellä puhkesi pian tämän jälkeen maatalouslakkoja, joihin myös Pekkalan kartanon työväki osallistui. Lakot päättyivät toukokuun lopulla solmittuun sopimukseen. Työaika lyheni neljänä kesäkuukautena yhdeksään tuntiin ja neljänä talvikuukautena seitsemään tuntiin. Maalis-huhtikuussa ja syys-lokakuussa työaika oli kahdeksan tuntia.[7]
Porvaristoparka sai katsella työväen voimaa
Aikalaisille vappu 1917 oli väkevä kokemus. Vaasalainen Vapaa Sana arvioi, että ”suuren vallankumouskevään vappu jätti tavallista pysyväisemmän muiston” sekä suomalaisille että juhlaan osallistuneille muille kansallisuuksille. Vaasassa hulmusivat kulkueessa valtakunnan lippujen lisäksi Puolan, Viron ja Vähä-Venäjän värit.[8]
Työväenliikkeessä joukkovoiman näyte herätti ylpeyttä. Viipurilaisen Työ-lehden nimimerkki ”Esa” laski leikkiä porvarien kustannuksella.[9]
”Porvaristo parka! Katujen vierustoilla seisoo se omissa pelon sekaisissa tuskallisissa ajatuksissaan katsellen, miten ’militarismi ja sosialismi’ kulkee käsikädessä’ (Karjala). Ei edes muistot vanhoista hyvistä ajoista voi lohdutusta tuoda. Kapakat ja varieteet kiinni, bodegatytöt matkustaneet kotimaahansa Ruotsiin, jälelle vaan jäi ainoa huvi viskata teatterissa herneitä vasten näyttelijöiden silmiä.
Sangen surkea, köyhä ja iloton oli Porvarien vappu. Mutta emme tunne mitään osanottoista sääliä teitä kohtaan, emme. Kovaan kohtaloonsa on kunkin alistuttava.”
Ylioppilaista vain teekkarit liikkeellä
Vappua olivat viettäneet työväen ohella näyttävästi ylioppilaat, joiden vapunvietolla oli vasemmistoa pitemmät perinteet. Vuonna 1917 ylioppilaat eivät näkyneet perinteiseen tapaan Helsingin katukuvassa. Vain polyteekkarit liikkuivat kulkueena kaupungilla. Suomen Kuvalehti kuvailu vappua 1917:
”Polyteekkarit olivat rohkeita poikia. He kulkivat niin ryhdikkäästi pitkin katuja, että pois tieltä vaan, sillä välin kuin Y. L. lippuineen pistäysi määrähetkellä talostaan kukkumassa kuin käki kellosta.”
Osaltaan vapunviettoon vaikutti se, että pääkaupungin kaikki ravintolat olivat kiinni. Parhaat ravintolat tiedottivat yhteisilmoituksella haluavansa ”suoda työntekijöilleen vapauden Vapunpäivänä”. Suljettuna olivat muun muassa Alppilan ja Kaisaniemen ravintolat. Alppila oli suomenkielisten ja Kaisaniemi ruotsinkielisten ylioppilaiden perinteinen kokoontumispaikka. Uusi Suometar luonnehti vapunpäivää uudenlaiseksi.
”Toukok. 1 päivä Helsingissä erosi tällä kertaa luonteeltaan suuresti edellisistä. Kaikki ravintolat, kahvilat, ruokapaikat ja elävät kuvat olivat koko päivän sulettuja, joten ei mistään tavanomaisesta vapunvietosta voinut olla kysymystäkään.
Klo 9 aamulla esitti Y. L. maist. Heikki Klemetin johdolla Vanhan Ylioppilastaloa portailla muutamia isänmaallisia lauluja, jotka talon edustalle kokoontunut taaja ihmisjoukko, etupäässä valkolakkeihin pukeutuneita ylioppilaita, otti vastaan innostunein suosionosotuksin. Kuoronjohtajan lopuksi esittämään eläkoön-huutoon Suomelle yhdyttiin voimakkaasti.”
Ylioppilaita ei muuten juuri näkynyt kaupungilla Uuden Suomettaren mukaan: ”Keskipäivällä liikkui P.-Esplanadinkadulla tuhansiin nouseva sekalainen ihmispaljous, joukossa huomattavan vähälukuisesti ylioppilaita, heitellen, aikansa kuluksi kornetteja ja serpentinejä.”
Vapputansseja ja pieniä juhlia
Ylioppilaat tyytyivät vappuna 1917 juhlimaan omissa tiloissaan. Savolainen ja Karjalainen osakunta järjestivät yhdessä vapunaattona tanssiaiset Uudella ylioppilastalolla. Osakunnissa tanssitti myös vapunpäivänä. Kansallisteatterilla ja Kansan Näyttämöllä oli vappunäytännöt.
Kristillinen ylioppilasliitto järjesti kävelyretken Meilahteen ja pienen illanvieton. Myös NMKY piti iltamat. Pelastusarmeijalla oli ”vapaudendemonsratsioni” temppelissään Uudenmaankadulla: ”Paljon soittoa ja laulua! Kahvitarjoilua: (Leipäkortit mukaan).”[10]
Tampereella porvarihenkiset kaupunkilaiset järjestivät laulupainotteisen juhlan Näsinlinnan kallioilla vapunaamuna. Tilaisuudessa kaikuivat muun muassa ”Porilaisten marssi” ja ”Sotamarssi”, joiden esittäminen oli ollut kielletty.[11] Oulussa 750 partiolaista ja NMKY-läistä osallistui kulkueeseen.[12] Joensuussa Katajan mieslaulajat esiintyi kaupungintalon terassilla. Partiopojat järjestivät ensimmäisen julkisen kulkueensa. Illansuussa ”kristilliset piirit” kokoontuivat yhteiseen juhlaan rukoushuoneelle.[13]
Maaseudulla nuorisoseurat järjestivät pienimuotoisia vappujuhlia. Iisalmen maalaiskunnassa toiminut ”Nuori Iisalmi” piti meijerillä juhlan, jossa kuultiin kaksi puhetta, runonlausuntaa ja esitelmä.[14]
Lähteitä:
[1] Työ 2.5.1917, Karjala 3.5.1917.
[2] Työmies 2.5.1917.
[3] Uusi Suometar 3.5.1917.
[4] Työmies 2.5.1917.
[5] Sosialisti 2.5.1917.
[6] Vapaus 4.5.1917.
[7] Kansan Lehti 25.5.1917 ja 30.5.1917. Aamulehti 25.5.1917.
[8] Vapaa Sana 5.5.1917.
[9] Työ 5.5.1917.
[10] Uusi Suometar 29.4.1917.
[11] Aamulehti 3.5.1917.
[12] Partiolainen 6/1917.
[13] Karjalatar 3.5.1917.
[14] Salmetar 2.5.1917.
