Heikki Ritavuori (1880–1922, vuoteen 1906 Rydman) oli kansanedustaja ja sisäministeri. Ritavuori kuului nuorsuomalaisiin ja myöhemmin edistyspuolueeseen. Hän oli Suomen ensimmäisenä presidenttinä toimineen K. J. Ståhlbergin luottomies ja itsenäisyyden alkuvuosien vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Poliittisesti Ritavuori oli yhteiskuntaliberaali, joka kannatti vähävaraisen väestön aseman parantamiseen tähtääviä toimia.
Ritavuori johti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa 1919, kun Suomen hallitusmuotoa valmisteltiin. Hän toimi sisäministerinä J. H. Vennolan I hallituksessa 1919–1920 ja II hallituksessa 1921–1922. Ritavuori toimi punavankien armahtamiseksi yhteistyössä Ståhlbergin kanssa. Hän vastusti myös suomalaisen aseellista sekaantumista Itä-Karjalan asioihin.
Nämä kaksi asiaa tekivät Ritavuoresta erittäin epäsuositun Valkoisen Suomen intomielisimpien kannattajien keskuudessa. Tämä johti hänen murhaansa helmikuussa 1922. Ernst Tandefelt murhasi Ritavuoren tämän kotitalon edustalla 14.2.1922. Tandefelt väitti toimineensa yksi, mutta taustalla oli ilmeisesti salaliitto.
Linkki:
Rikostarinoita historiasta: Sisäministerin murha. Ylen Elävä arkisto.
Kirjallisuutta:
Risto Niku. 2004. Ministeri Ritavuoren murha. Helsinki: Edita Publishing Oy.