Mihail Stahovitš (1861–1923) oli Venäjän duuman jäsen ja Suomen toiseksi viimeinen kenraalikuvernööri. Suurmaanomistaja Stahovitš kuului valistuneeseen vapaamieliseen aatelistoon. Hänet valittiin ensimmäiseen valtakunnanduumaan 1906, ja vuosina 1906 – 07 toimineeseen toiseen duumaan. Vuosina 1907–1912 ja 1915–1917 hän kuului ylähuonetta vastanneeseen valtakunnanneuvostoon.
Kenraalikuvernöörinä Stahovitš ymmärsi suomalaisten pyrkimyksiä, mutta lähti siitä, että Suomi on osa Venäjää. Hän oli suomalaisten kanssa yhtä mieltä siitä, ettei venäläisen sotaväen olisi saanut puuttua Suomen sisäisiin asioihin. Stahovitš yritti vielä väliaikaisen hallituksen heinäkuun lopussa antaman eduskunnan hajottamismanifestin jälkeen saada sosialistit ja porvarit tekemään yhteistyötä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja turhautunut kenraalikuvernööri erosi.
Stahovitš nimitettiin kenraalikuvernöörikauden jälkeen lähettilääksi Madridiin, mutta hän ei ennättänyt siirtyä ennen lokakuun vallankumousta asemapaikkaansa. Hän kuoli maanpaossa Ranskassa.