Aleksanteri II (1818–1881) johti Venäjän hallitsijoista Suomea eniten suomalaisten mielenmukaisesti. Hänen valtakaudellaan Suomessa toteutettiin hallitsijan siunauksella suuri määrä uudistuksia, jotka loivat pohjaa valtiolliselle itsenäistymiselle. Säännöllinen valtiopäivätoiminta alkoi, suomen kieli sai virallisen aseman, kansakoululaitos perustettiin, maaseudulle luotiin kunnallishallinto, elinkeinovapaus toteutui ja Suomi otti käyttöön oman rahan.
Keisari Aleksanteri II kuoli 13. maaliskuuta 1881 pommiattentaatissa saamiinsa vammoihin. Hänen julkinen muistelemisensa muodosti yhden suomalaisen vastarinnan muodoista venäläisen paineessa 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Aleksanteri II:n jälkimaine vaihteli imperiumin eri osissa. Suomessa hän sai 1894 muistoaan kunnioittavilta kiitollisilta alamaisiltaan kunnianosoitukseksi patsaan Helsingin keskeisimmälle paikalle Senaatintorille. Venäjällä Aleksanteria pidetään maaorjuuden lopettaneen ”vapauttajatsaarina”. Virossa hänen ansiokseen lasketaan maaorjuuden poistamisen ohella vironkielisen alkeisopetuksen kehittäminen.
Puolassa Aleksanteri nähdään maan kapinan 1863–1864 kovaotteisena kukistajana. Puolan menetti autonomisen asemansa kapinan jälkeen. Venäläisissä kartoissa Puolasta käytettiin nimeä ”Veikselin maakunnat”.
Linkkejä:
Matti Klingen artikkeli Aleksanteri II:sta Biografiskt lexicon för Finland –sivustolla.
Matti Klingen artikkeli Aleksanteri II:sta Kansallisbiografiassa.