Johan Richard Danielsson-Kalmari (1853–1933, vuoteen 1906 Danielsson) oli historiantutkija, professori ja poliitikko. Danielsson puolusti tulkintaa, jonka mukaan Suomen valtio perustettiin de facto Porvoon valtiopäivillä. Häneltä ilmestyi 1890 tutkimus Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, joka käännettiin ruotsiksi, venäjäksi, saksaksi ja englanniksi. Kirja oli vastaus venäläisen K. F. Ordinin vuonna 1889 julkaistulle suomalaisten autonomiakäsitykset kiistäneelle tutkimukselle Suomen valloitus.
Danielson kuului Suomalaiseen puolueeseen, jonka ohjelmaa hän 1900-luvun alussa uudisti sosiaalisissa kysymyksissä edistyksellisemmäksi. Hän toimi säätyvaltiopäivillä pappissäädyssä 1885–1905. Venäläistämisen alettua Danielsson kannatti Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen tavoin myöntyväisyyslinjaa. Toisin kuin Yrjö-Koskinen hän piti tärkeänä yhteistyösuhteiden säilyttämistä myös perustuslaillisuutta kannattaneiden nuorsuomalaisten kanssa.
Yrjö-Koskisen kuoltua vuonna 1903 Danielssonista tuli Suomalaisen puolueen johtaja. Samana vuonna hän sai valtioneuvoksen arvonimen. Danielssonista tuli myös Keisarillisen Aleksanterin yliopiston vt. sijaiskansleri, kun Thiodolf Rein joutui eroamaan perustuslaillisten mielipiteittensä takia. Nimitys leimasi Danielssonin entistä selvemmin suomettarelaiseksi myöntyvyysmieheksi. Danielsson joutui puolestaan väistymään Reinin tieltä helmikuussa 1906 venäläistämisen tauottua Suomessa suurlakon jälkeen.
Danielson vaihtoi sukunimensä Danielson-Kalmariksi suuressa nimenmuutossa toukokuussa 1906. Kalmari-nimi viittaa hänen isoisänsä Saarijärvellä omistaman talon nimeen.
Danielson-Kalmari edusti vuosina 1907–1917 eduskunnassa Suomalaisen puoluetta Hämeen eteläisestä vaalipiiristä valittuna kansanedustajana. Hänestä tuli 1908 salkuton senaattori Hjeltin senaattiin, joka koostui nuor- ja vanhasuomalaisista. Nuorsuomalaiset jättivät senaatin ensin, ja yksin jäseniksi jääneet vanhasuomalaiset kokivat vaalitappion. Tämän seurauksena hekin erosivat syksyllä 1909 välttääkseen ensimmäisellä sortokaudella tapahtuneen eristäytyminen ja venäläismielisiksi leimautumisen.
Danielson-Kalmari oli puolueessa linjanmuutoksen keskeisimpiä tukijoita. Hän katsoi myöntyväisyyslinjan epäonnistuneen ja siirtyi perustuslaillisuuden kannalle. Vuonna 1917 Danielson-Kalmari suhtautui itsenäisyystoiveisiin epäillen. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kääntyi kuitenkin Suomen itsenäisyyden tukijaksi.
Linkkejä:
J. R. Danielsson-Kalmarin esittely Helsingin yliopiston Historiallisia humanisteja -sivustolla.
Vesa Vareksen artikkeli J.R. Danielsson-Kalmarista Porvarillisen Työn Arkiston sivuilla.