Edvard Gylling (1881–1938) oli yksi sosiaalidemokraattisen puolueen tärkeimmistä linjanvetäjistä Venäjän vallan loppuvuosina. Gylling oli SDP:n puoluetoimikunnan jäsen vuosina 1913–1917. Syksyllä 1917 hän laati Me vaadimme -julistuksen tekstin yhdessä Otto Wille Kuusisen kanssa. Gylling kuului eduskuntaan 1908–1909 ja 1911–1917.
Gylling oli puolueensa maatalous- ja torpparikysymysten johtava asiantuntija. Hänen 1909 valmistunut väitöskirjansa käsitteli torpparilaitoksen muotoutumista Ruotsin vallan aikana.
Kansanvaltuuskunnassa Gylling hoiti raha-asiainvaltuutetun tehtävää. Hänen vastuullaan olivat myös Neuvosto-Venäjän kanssa käydyt rajaneuvottelut. Gylling pakeni Kansanvaltuuskunnan mukana Viipuriin, mutta ei lähtenyt sen jäsenten pääosan mukana Pietariin. Hän onnistui piiloutumaan punaisen Viipurin kukistuttua. Piileskeltyään koko kesän 1918 Helsingissä hän siirtyi salaa Tukholmaan.
Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa Gylling toimi Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan (aluksi Karjalan työkansan kommuuni) kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana 1920–1935. Gylling menetti tehtävänsä jouduttuaan Stalinin epäsuosioon. Hänet siirrettiin aluksi Moskovaan Maailmantalouden instituutin tieteelliseksi työntekijäksi vuosiksi 1935–1937. Vuonna 1937 Gylling vangittiin ja seuraavana vuonna ammuttiin Moskovassa.
Linkkejä:
Mikko Uolan artikkeli Edvard Gyllingistä Kansallisbiografiassa.