Erkki Härmä (1890-1957) oli muurari, ammattiyhdistysmies, poliitikko ja maaherra. Härmä oli maaliskuun vallankumouksen jälkeen näkyvä työväenliikkeen toimija Turussa. Hän johti muun muassa Turun kunnallislakkokomiteaa touko-kesäkuussa 1917. Härmä valittiin kansanedustajaksi lokakuun 1917 vaaleissa. Hän oli Työväen pääneuvoston jäsen ja toimi kansanvaltuuskunnan työasiainosaston virkailijana.
Sisällissodan jälkeen elinkautistuomion saanut Härmä oli vankilassa 1918–1922. Vapauduttuaan hän toimi ammattiyhdistysliikkeessä Muurarien, rapparien ja uunintekijäin liiton sihteerinä 1922–1944. Jatkosodan jälkeen hän johti väliaikaisena puheenjohtajana Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliittoa 1944 – 1946. Härmällä oli tärkeä rooli palkkaneuvotteluissa ja marraskuussa 1944 toteutettu tuntipalkkojen korotus markalla sai nimen Härmän markka.
Härmästä tuli maaliskuussa 1946 Mauno Pekkalan hallituksen jäsen. Hän hoiti vuosina 1946–1948 II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin, II sosiaaliministerin ja II kansanhuoltoministerin tehtäviä. Fagerholmin I hallituksessa 1948–1948 hänellä oli samat ministerinsalkut. Härmä oli ainoa myöhemmin ministeriksi nimitetty valtiorikosoikeudessa tuomittu. Hän kuului eduskuntaan 1948–1949 SDP:n listalta.
Härmä siirtyi Turun ja Porin läänin maaherraksi 1949. Hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka.