Paul Ludwig Hans Anton von Beneckendorff und von Hindenburg (1847–1934) oli saksalainen sotilas ja presidentti. Hindenburg jäi eläkkeelle armeijasta 1911 kenraalina. Hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Hän sai komentoonsa venäläisten uhkaaman Saksan 8. armeijan Itä-Preussissa. Voitot Tannenbergin ja Masurian järvien taisteluissa tekivät Hindenburgista kansallissankarin, joka sai marraskuussa 1914 sotamarsalkan arvon.
Vuoden 1916 lopulla Hindenburgista tuli yleisesikunnan päällikkö. Samalla hänestä tuli Saksan mahtavin mies, sillä vuodesta 1916 lähtien armeija käytännössä hallitsi Saksaa. Kevättalvella 1918 Hindenburg osallistui Itämeren divisioonan Suomeen lähettämistä koskevaan päätöksentekoon. Marraskuussa 1918 Hindenburg taivutteli Wilhelm Groenerin kanssa keisari Vilhelm II:n eroamaan.
Hindenburg erosi sodan päätyttyä Saksan tappioon armeijasta. Hän esitti näkemyksenään, että häviö johtui kotirintaman epäisänmaallisia aineksia ja poliitikoista. Hndenburgin ensimmäisenä esittämä ”selkäänpuukotusteoria” saavutti laajaa kannatusta ja loi epävakautta Weimarin tasavallan poliittiseen elämään. Hindenburg valittiin Saksan presidentiksi 1925 ja uudelleen 1932.
Linkki:
Paul von Hindenburg. 1920. Out of my Life. (Alkuteos Mein Leben).