J. H. Vennola (1872–1938, alun perin Karhu) kuului Kansallisen Edistyspuolueen johtaviin poliitikkoihin itsenäisyyden alkuvuosina. Hän toimi Nuorsuomalaisen puolueen viimeisenä puheenjohtajana 1917–1918. Vennola kuului Tarton rauhanneuvottelijoihin. Hän suhtautui toiveikkaasti Suomen mahdollisuuksiin saada lisäalueita Itä-Karjalasta. J. K. Paasikiven ja Väinö Tannerin edustama realismi osoittautui kuitenkin linjaksi, jonka pohjalta rauha oli mahdollista solmia. Vennola toimi pääministerinä kahteen otteeseen 1919–1920 ja 1921–1922. Hän hoiti myös ulkoministerin ja kauppa- ja teollisuusministerin tehtäviä. Svinhufvudin toisessa hallituksessa 1930–1931 hän oli valtiovarainministeri, minkä jälkeen hän vetäytyi politiikasta.
Linkkejä:
Vesa Vareksen artikkeli J. H. Vennolasta Kansallisbiografiassa.