Aura Kiiskinen (1878–1968) oli ompelija, opettaja, sihteeri ja kansanedustaja. Kiiskinen toimi SDP:n kansanedustajana 1908 ja 1910, jolloin hänet valittiin Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä. Vuosina 1913–1917 hän kuului eduskuntaan Uudenmaan läänin vaalipiiristä valittuna.
Kiiskinen kävi kansakoulun ja suoritti ompeluopin. Hän työskenteli palvelustyttönä ja ompelijana Viipurissa 1894–1906. Kiiskinen siirtyi päätoimisesti poliittiseen toimintaan tultuaan palkatuksi Suomen sosialidemokraattisen naisliiton järjestäjäksi. Kiiskinen toimi liiton sihteerinä ja rahastonhoitajana vuosina 1907–1912.
Kiiskinen kuului punaisessa Suomessa työväen pääneuvostoon. Kansanvaltuuskunnan alaisuudessa hän hoiti työvoimakysymyksiä. Ennen sisällissotaa Kiiskinen oli kuulunut valtion työttömyyskomiteaan. Sisällissodan jälkeen Kiiskinen pakeni Neuvosto-Venäjälle. Hän oli Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen toukokuusta syyskuuhun vuonna 1919. Kiiskinen työskenteli SKP:ssa agitaatio-osastolla.
Vuonna 1922 Yrjö Sirola pyysi Kiiskistä opettajaksi Pietarissa toimineeseen Lännen vähemmistökansallisuuksien kommunistiseen yliopistoon. Kiiskinen epäili kykyjään ja vetosi siihen, ettei hän ollut pätevä opettaja. Iltakursseilla hän Kiiskinen pätevöityi opettajaksi ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historiaa ja Neuvostoliiton perustuslakia. Vuonna 1931 hän siirtyi Leningradista Petroskoin puoluekoulun opettajaksi.
Toisen maailmansodan aikana Kiiskinen työskenteli Gorkin alueella Baskirian autonomisessa neuvostotasavallassa evakuoidussa lastenkodissa ja lastensairaalassa. Sodan jälkeen hän kuului Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan korkeimpaan neuvostoon ja oli sen puhemiehistön jäsen. Kiiskinen julkaisi 1957 muistelmateoksen Vuosikymmenten takaa, joka kertoo pääosin tapahtumista ennen vuotta 1918.