Oskari Mantere (1874–1942, vuoteen 1889 Majamäki) oli pedagogi ja erityisesti koulutuskysymyksiin erikoitunut poliitikko. Hän toimi pääministerinä 1928–1929, sosiaaliministerinä 1922–1924 ja opetusministerinä 1932–1936.
Mantere kuului eduskuntaan Kansallisen Edistyspuolueen ryhmässä 1919–1939 ja oli yksi puolueen vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Edistyspuolueen puoluetoimikuntaa hän johti 1918–1928 ja 1931–1933. Mantere henkilöityi 1930-luvulla aitosuomalaisten ajaman Helsingin yliopiston suomalaistamisen jarruttajana, vaikka hän yritti löytää erilaisia keinoja vahvistaa suomenkielisten asemaa. Tämä heikensi hänen asemaansa poliitikkona.
Kouluhallituksen ylijohtajana Mantere toimi 1924–1942. Hän johti vuosina 1927–1932 oppikoulukomiteaa, joka esitti mietinnössään siirtymistä yhtenäiskoulujärjestelmään. Lisäksi Mantere julkaisi teoksen Kohti yhtenäiskoulua (1932). Mantereen ehdotus herätti kiivasta vastustusta, eikä sillä ollut edellytyksiä toteutua 1930-luvulla. Peruskoulu-uudistuksessa 1970-luvulla toteutui suuri osa Mantereen esittämistä ajatuksista.
Mantere kirjoitti Gunnar Sarvan kanssa historian oppikirjat Keskikoulun yleinen historia I–II (1915–1916), Keskikoulun Suomen historia (1918) ja Kansakoulun Suomen historia (1915), jotka olivat vuosikymmeniä käytössä Suomen kouluissa uudistettuina painoksia.
Linkkejä:
Veli-Matti Aution artikkeli Oskari Mantereesta Kansallisbiografiassa.