Nikolai Nekrasov (1879–1940) oli Suomen viimeinen kenraalikuvernööri. Insinöörikoulutuksen saanut Nekrasov toimi vuodesta 1905 statiikan ja sillanrakennustekniikan professorina Tomskin teknologian instituutissa.
Nekrasov kuului Venäjän valtakunnanduumaan 1907–1912 ja 1915–1917. Hän toimi varapuhemiehenä jälkimmäisellä kaudellaan. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen hän kuului ruhtinas Georgi Lvovin hallitukseen kulkulaitosministerinä. Aleksander Kerenskin hallituksessa Nekrasov hoiti valtiovarainministerin ja varapääministerin tehtäviä 17. syyskuuta saakka, jolloin hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi.
Nekrasov valta Suomessa jäi väliaikaisen hallituksen heikentymisen vuoksi rajalliseksi. Hän kuitenkin neuvotteli Suomen porvaripuolueiden kanssa ehdotuksen Venäjän ja Suomen suhteiden järjestämisestä. Hän lähti illalla 6.11.1917 viemään ehdotusta Pietariin pääministeri Kerenskille. Väliaikainen hallitus kaatui kuitenkin bolševikkien kaapattua vallan 7.11., jolloin esitys raukesi ja Nekrasov menetti virkansa.
Neuvostovallan vakiinnuttua Nekrasov pysytteli mahdollisimman näkymättömänä. Hänet pidätettiin kahdeksi kuukaudeksi 1912. Nekrasov pääsi vapauduttuaan töihin osuustoimintakauppojen keskushallintoon. Hänet pidätettiin 1930 syytettynä osallisuudesta yhteyksistä keksittyyn menševikkikeskukseen. Nekrasov sai kymmenen vuoden tuomion, mutta vapautui 1933. Hänet pidätettiin uudelleen kesäkuussa 1939 ja ammuttiin toukokuussa 1940.