Suomen itsenäistyessä Santeri Alkio toimi Maalaisliiton kansanedustajana ja eduskunnan varapuhemiehenä. Sisäpoliittisen tilanteen kiristyessä syksyllä 1917 Alkio edusti sovittelevaa linjaa vasemmiston ja porvarillisten puolueiden välillä. Vapaussodan päätyttyä Alkio oli kansalaissovinnon puolestapuhuja. Maalaisliiton henkisenä isänä pidetty Alkio oli tunnettu kansanvaltaisuuden kannattaja ja hän toivoi maalle tasavaltaista hallitusmuotoa. Itsenäistyneen Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa Alkio johdatti puolueensa vaalivoittoon. Heinäkuussa 1919 Maalaisliitolla oli tärkeä rooli oikeiston ja vasemmiston välissä valittaessa maalle uutta presidenttiä. K. J. Ståhlbergin vaatimattomuus ja suomalaisuus vetosivat Alkion arvomaailmaan vahvemmin kuin C. G. E. Mannerheimin aristokraattisuus.
Alkio omaksui jo varhain J. V. Snellmanin ihanteen suomenkielisestä sivistysvaltiosta ja kansasta. Talonpoikaistaustainen Alkio korosti itsekasvatuksen tärkeyttä ja nousi laajemman kansan tietoisuuteen kirjailijana. Hänellä oli 1890-luvulla keskeinen rooli nuorisoseurojen muuntumisessa suomenmieliseksi ja perustuslailliseksi poliittiseksi liikkeeksi. Alkiolaisuudeksi myöhemmin nimetty aatteellinen linja, joka korosti terveiden maaseudun arvojen hyvyyttä, sai muotonsa näinä vuosina.
Venäjän yhtenäistämispolitiikan ensimmäisellä kaudella vuodesta 1899 alkaen Alkio osallistui paikkakuntansa vastarintatoimintaan. Vuonna 1905 eduskuntauudistusta valmistelevassa komiteassa hän edusti tiukan demokraattista linjaa. Alkio myötävaikutti komitean päätökseen yksikamarisesta eduskunnasta ja oli äänioikeuden laajentamisen kiivas puolestapuhuja.
Alkio erkaantui nuorsuomalaisesta linjasta vuosina 1906–1907. Etelä-Pohjanmaan muiden oppositiohenkisten nuorsuomalaisten kanssa hän perusti sanomalehti Ilkan ja ryhtyi sen pitkäaikaiseksi päätoimittajaksi.
Maalaisliiton juuret juontavat syksyyn 1906, jolloin Otto Karhi perusti valtakunnallisen maalaisväestön puolueen Suomen Maalaisväestön Liiton (SML). Samoihin aikoihin Alkio perusti Nuorsuomalaisen puolueen alaisuuteen Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Maalaisliiton (EPNM). Hänet valittiin seuraavana vuonna kansanedustajaksi nuorsuomalaisten listoilta, mutta pian valintansa jälkeen Alkio siirtyi Suomen Maalaisväestön Liiton riveihin. EPNM seurasi hänen mukanaan. Alkio toimi Maalaisliitoksi nimetyn puolueen (1908) kansanedustajana 1907–1914 ja 1917–1922.
Linkkejä:
Juhani Myllyn artikkeli Santeri Alkiosta Kansallisbiografiassa.