Heikki Renvall (1872–1855) oli Kagaalin ja itsenäisyyssenaatin jäsen sekä vakuutusjohtaja. Ylioppilasmaailmassa hän tuli tunnetuksi kiivaista fennomaanisista mielipiteistään. Renvallin poliittinen ura alkoi, kun hänet valittiin passiivisen vastarintaa järjestäneen Kagaalin keskuskomiteaan 1902–1905. Hän osallistui säätyvaltiopäiville porvarissäädyssä 1904–1906. Nuorsuomalaisten kansanedustajana hän oli 1907–1908 ja 1910–1913.
Renvall kuului kansantaloustieteen uranuurtajiin Suomessa. Hänen lainopillisessa tiedekunnassa 1899 hyväksytty väitöskirjansa käsitteli fysiokratismin vaikutusta Ruotsi-Suomen kansantaloudelliseen kirjallisuuteen. Renvall toimi muun muassa juuri perustetun Teknillisessä korkeakoulun kansantaloustieteen vt. professorina 1909─1911. Virkaa vakinaistettaessa venäläiset viranomaiset sivuuttivat hänet poliittisista syistä, vaikka koulun opettajakunta tuki häntä yksimielisesti. Tämä katkaisi Renvallin tutkijauran.
Marraskuussa 1917 Renvallista tuli itsenäisyyssenaatin jäsen. Hän sai vastuulleen kauppa- ja teollisuustoimituskunnan. Renvall toimi sisällissodan alkuvaiheissa Vaasaan paenneen senaatin puheenjohtajana maaliskuun alkuun 1918 saakka. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ei ollut ehtinyt poistua Helsingistä ennen punaisten aloittamaa kapinaa.
Sisällissodan päätyttyä Renvall laati lain Suomen lipusta. Hän sai itse nostaa uuden valtiolipun ensimmäisen kerran senaatintalon ylle 16.6.1918. Eugen Schauman oli samana päivänä 14 vuotta aiemmin surmannut vihatun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin ja tehnyt itsemurhan.
Renvall kuului myös Paasikiven johtamaan senaattiin, joka toimi maan hallituksena 27.5–27.11.1918. Sisällissodan jälkeen tapahtuneessa porvarillisten puolueiden uudelleenjärjestäytymisessä Renvall liittyi Kansallisen Kokoomuspuolueeseen. Hän istui eduskunnassa vuosina 1922 – 1924, minkä jälkeen vetäytyi valtakunnan politiikasta. Hän toimi 1925–1946 vakuutusyhtiö Kalevan toimitusjohtajana. Ministerin arvonimen Renvall sai 1918.
Renvall oli arkkipiispana 1884–1898 toimineen Torsten Renvallin poika. Hän solmi avioliiton kansainvälisesti tunnetun oopperalaulaja Aino Acktén kanssa 1901, mikä oli suuri seurapiiritapaus. Liitto päättyi avioeroon 1917.
Kirjallisuutta:
Kaarina Reenkola, Tahdon jotain maani puolesta tehdä. Heikki Renvall aatteiden ja ilmiöiden välittäjänä 1900-luvun alun Euroopassa.
Linkkejä:
Venla Sainion kirjoittama henkilökuva Heikki Renvallista Porvallisen Työn arkiston verkkosivuilla
Kaarina Reenkolan artikkeli Ennen ja nyt – Historian tietosanomat -verkkojulkaisussa Heikki Renvallin ja Aino Acktén yhteyksistä Pro Finlandia -kulttuuriadressiin. Kulttuuriadressin matkassa: Heikki Renvall ja Aino Ackté vahvasti mukana.
Heikki Renvall, Suomen itsenäisyys. Suomen itsenäisyysyhdistyksen julkaisuja 1. Kirjanen on päivätty 22.9.1917.
”Meidän ei tarvitse esittää todistuksia siitä, että meidän kansamme muodostaa erikoisen kansallisuuden. Kielellisesti, sivistyksellisesti ja oikeudellisesti esiintyy se kaikilla niillä tunnusmerkeillä varustettuina, jotka kansallisuuskäsitteeseen sisältyvät. Ei myöskään tarvitse esittää todistusta siitä, että meidän kansamme tahtoo elää erikoista valtiollista elämää. Koko pitkä, miespolven yli ulottunut aseeton oikeustaistelulumme, jota on käyty mitä epätasaisimmissa ja Suomen kansalle epäeduIlisimmissa oloissa, on siitä todistuksena. Että Euroopan sivistyneet piirit tämän ovat tunnustaneet osoittaa selvästi ne kulttuurijohtajien lausunnot, jotka ovat meille tulleet osaksi myötätuntoisuutena, ja joita kansamme ei koskaan unohda. Me voimme siis lähteä siitä tosiasiasta, että kansamme kansallissivistyksellinen erikoisasema on Euroopan sivistyneen mielipiteen tunnustama.”