Rainer Stahel (1892–1955) toimi Jääkäripataljoona 27:ssä konekiväärikomppanian päällikkönä toukokuusta 1916. Hän oli 3. jääkäriprikaatin komentajana sisällissodassa 1918, ja jäi sodan jälkeen Suomeen ja oli aluksi armeijan palveluksessa. Vuosina 1920–1925 Stahel toimi Turun suojeluskuntapiirin apulaispäällikkönä ja sotilasohjaajana. Hän muutti 1934 takaisin Saksaan, jossa hän kehitti Saksan ilmantorjuntaa.
Toisen maailmansodan aikana Stahel toimi aluksi Luftwaffen esikuntatehtävissä saksalaisten valvomassa Vichyn tasavallassa. Hänet siirrettiin itärintamalle Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Sodan käännekohdassa hän komensi taisteluosastoa Stalingradissa 25. syyskuuta 1942–31. tammikuuta 1943. Stahel lennätettiin turvaan motista ja ylennettiin kenraalimajuriksi – Saksaan palatessaan hän oli ollut kapteeni. Hän johti ilmatorjuntaa Messinansalmella, kun saksalaiset yrittivät torjua liittoutuneiden maihinnousun Italiaan kesällä 1943. Hän toimi tämän jälkeen Rooman komendanttina.
Stahel siirrettiin Italiasti Baltiaan, jossa hän toimi lyhyen aikaa Vilnan komendanttina heinäkuussa. Kenraaliluutnantiksi Vilnan puolustusyrityksen jälkeen ylennetty Stahel nimitettiin Varsovan komendantiksi 25. heinäkuuta 1944, jolloin kaupungissa alkoi kansannousu. Stahel ei saanut kapinaa kukistettua ja hänen tilalleen nimitettiin toinen saksalaisupseeri. Elokuun 26. päivä hänet komennettiin komendantiksi Bukarestiin, jossa saksalaiset pelkäsivät alkavan kapinan. Romanialaiset vaihtoivat kuitenkin puolta, pidättivät Stahelin ja luovuttivat hänet neuvostoliittolaisille yhdessä Romanian diktaattorin Ion Antonescun kanssa.Stahel kuoli sotavankeudessa todennäköisesti vuonna 1955.
Linkkejä:
Ahti Lappi, Jääkärien johtajasta ilmatorjuntakenraaliksi, Parole 2 / 2014